Sivut


torstai 15. toukokuuta 2014

Väsynyt äiti ja onnellinen lapsi

Minä selvisin kuin selvisinkin hengissä eilisistä synttäreistä. Psyykkasin itseäni, että sitä nyt seisoo vaikka päällään yhden kaksi tuntia, mutta kylläpä vei mehut naisesta seitsemän kahdeksan vuotiasta poikaa. Kuopuksella on ihania kavereita, mutta liika on liikaa yhdellä kertaa. Minusta ei tule jalkapallovalmentajaa eikä mitään muutakaan lasten kanssa työskentelevää. Se on ammatinvalintakysymys. Minä vaan sanon töissä shhhh ja katson silmälasien yli. No, yhtä kaikki, oli meillä mukavaa, vieraat viihtyivät ja synttärisankari sanoi, että oli parhaat syntymäpäivät ikinä. Siinä oli paras kiitos siitä että jaksoin, paistoin 60 pientä lettua ja kokosin niistä toiveiden mukaan jokaiselle tahmean ja ällömakean keon hillon, kermavaahdon ja suklaakastikkeen kera. Kuopuksen läjään tälläsimme hetkeksi kynttilätkin.




Yksi asia minua mietityttää. Nykyinen syntymäpäivälahjapolitiikka. Lapset tuovat ihan liian kalliita lahjoja kaverisynttäreille. Sellaisia, joita minun mielestäni ostavat äiti ja isä, mummit, kummit ja sukulaiset. Tuntuu hurjalta, että yksi kaveri toi liki kahdenkympin lahjan. Entäs kun vuoden mittaan tulee kutsu aika monen kaverin synttäreille? Kohta näille ei riitä mikään. No, en jaksa mennä tähän tematiikkaan tämän syvemmälle, sen verran poikki olen. En myöskään siihen, että liityin eilen jäniskerhoon. Kerron siitä huomenna!

***

Täytyy sanoa, että tämän aamun vapaa  ennen iltavuoroa tuli tarpeeseen. 

Saattaapa sitä vapaata tulla vähän lisääkin: kuopuksen isä kyseli, josko antaisin kuopuksen hänen matkaansa perjantaista lauantaihin, kun menee mökkitalkoisiin. Hitsi! Mitäköhän tekis, ottaisiko lapsen mukaan omiin töihin (17-20.30) päivystämään kuntamme teltalle vai lähettäisikö isänsä ja kaverinsa sekä kaverin isän kanssa nauttimaan mökkeilystä ja talkoista?

10 kommenttia:

  1. Mä olen myös joskus vuosia sitten paistanut lapsille synttäreillä pikkulettuja. Letut menivät kuin kuumille kiville. Ihan loisto idea. Toimii!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, koska pullat ei maistu, eikä kauhean hyvin täytekakkukaan - jää suotta oman perheen tuhottavasksi. Mutta melkein kaikki lapset tykkää letuista ;-)

      Poista
  2. No siinäpä sulle pohdittavaa :))

    Hienot synttärit takuulla olleet! Mieki oon tuota lahjahommaa joskus ihmetelly, mutta en oo lähteny siihen mukaan. Jos lapsi on tahtonut ostaa kaverille kultaisen Nomination-palan, on se saanut osallistua siihen omilla rahoillaan. Sama myös sen kans, kun piti olla joka vieraallekin lahja mukaan kotiin... ei meillä. Mitä nyt onginnassa on ollu jotain Tiimarin pikkukrääsää.

    Nyt olis kohta esikoisen synttärit ja vajaan kuukauden päästä siitä ripillepääsy. Ja se möksähti kun ei saanu lupaa huuliläväriin, eikä taho nyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen jo tietäväni vastauksen ;-)

      Mäkään en ole lähtenyt siihen, että jokainen saa lahjan kotiinlähtiessään. Meillä onneks aika sama porukka käy synttäreillä ja kutsuu sitten omilleen, eli tää tasottaa sitten lahjahommissa. Mutta ei mulla oo varaa aina ostaa kahdenkympin lahjoja, siksipä ostan joskus jos alessa nään jotain sopivaa, niin etukäteen kaappiin odottamaan. Nyt huudettiin kuopuksen kanssa huuto.netistä legoukkeleita paketti, ja kun siinä on sellaisiakin joita kuopuksella jo on, pistetään niitä sitten synttäreillä eteenpäin. Luovimista...

      Hrr, huuliläväri - oon mä päässyt helpolla tän mun rastapään kans, voimia sinne!!

      Poista
  3. Kyllä se varmasti tykkää siitä telttapäivystyksestä enemmän. Ihan varmasti!! ;)

    Jee, sä selvisit ♥ Tosta lahja-asiasta mä olen avautunut jossakin ennenkin, en kanssa voi käsittää!! Lisäks se, että synttäreille kutsutaan taikureita ja tehdään siitä jenkkilätouhua, on mun mielestä turhaa. Ja se, että nyt on tapana poislähtijöillekin jakaa jotkut pussukat täynnä pikkuroinaa. Aaaarggh. Lapset on tyytyväisiä pienempäänkin, minusta nää on aikuisten keksimiä hömpötyksiä. Joka sitten taas luo inhottavia kilpailutilanteita lasten välille. Mur.

    Jäniskerho. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä en pystysi pitämään synttäreitä jossain HopLopissa (enkä kyllä haluaisikaan, ainakaan jos mun pitäisi astua jalallanikaan sinne mukaan), saa riittää tää kotitouhu. Jossain vaiheessa esikoinen ei enää halunnut pitää synttäreitä (sekin siis loppuu joskus) ja nyt se käy kavereiden kanssa pizzalla sen kunniaksi. Joskus, jos mulla on rahaa, olen saattanut piffata parille läheisimmälle kaverille, joskus ovat maksaneet ite, ja kaikki on ollut ihan ok!

      Jäniskerhossa on jo 26 jäsentä ;-)

      Poista
  4. Me äidit venymme kaikkeen, koska mitäpä sitä ei jälkikasvunsa eteen tekisi :-) Mulla onneksi pojat siinä iässä, että enää ei tartte mutta elävästi muistan tuon ajan..ei siitä kuin pari vuotta kuitenkaan ole.
    Nii, nyt ei muuta kuin arpomaan minne poika..hitsi!
    :-))
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taisin jo tehdä päätöksen ;-) Ja isänsä sitten vielä soitti opettajalle ja anoi huomisen vapaaksi. Lähtevät suoraan mökille ja mä saan taas vapaata. Kuopus tulee la kotiin.

      Ja synttäreitten jälkeen tää tekee kyllä tosi hyvää... Minkä ikäiset sun lapset on?

      Poista
    2. Ok, teilläkin on ikäeroa. Olen tätä joskus täällä blogissakin potenut, kun ei ihan kauheasti löydy yhteistä nimittäjää 7-8 vuoden ikäerolla. Lienee sama ongelma sielläkin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana