Sivut


perjantai 9. toukokuuta 2014

Miul on oikeus miun omiin tunteisiin

Me kaikki katsomme asioita omasta vinkkelistämme - minäkin. Ymmärrän, että mielipiteitä on yhtä monta kuin on lausujaakin, mutta silti olen lopen kyllästynyt siihen, että asiat tiedetään toisten puolesta paremmin.





- Kyllä sitä rahaa olisi, jos vain eläisi järkevämmin.

(Hmm, entäs jos työ on pakon edessä osa-aikainen, tai sitten menee terveys kokonaan? Eikä halvempaankaan asuntoon voi muuttaa, kun puhdasta sellaista ei yksinkertaisesti löydy.)


- Yhteiskunta tukee ihan liikaa.

(Emmää ny tierä, minun käteen jäävästä palkastani menee yli puolet vuokraan, joten ilman pientä asumistukea, jota saan vain silloin kun teen lyhennettyä työpäivää, lapsilisiä ja elatustukia me emme söisi mitään.)


- Ainahan voi vaihtaa ammattia.

(Mistä minä löytäisin
a) puhtaan opiskeluympäristön ja sitten myöhemmin
b) puhtaan työympäristön ja
c) kuka takaa, että saisin edes töitä ja
d) kuinka eläisimme opiskeluaikani?)


- Lapsia ei kannata hankkia - ainakaan montaa, jos niitä ei sitten jaksa hoitaa.

(Oman ajan tarve on luonnollinen tunne. Kukapa tietää lapsia suunnitellessa tuleeko ero vai ei?)


- Altistus on vain pään sisäinen ongelma, ja siinäkin siedätys auttaa.

(Joopa joo, minä tiedän aika paljon altistuksesta, sattuneista syistä.)


- Luomu on kallista, ei sitä kannata ostaa. Eikä käyttää vitamiineja, nekin on kalliita.

(Ja edelleen se altistusargumentti.)


- Esikoinen on vaan laiska ja lintsaa kun on paljon poissa koulusta. "Sitä voi aina vähän skarpata".

(Entä jos se skarppaa joka päivä, ja sillä on joka ainut koulupäivä huono olo? Jää sitten pois koulusta minun luvallani kun lämpö nousee tai olo muuttuu riittävän kauheaksi muuten.)


***

Huokaus. Menen peiton alle piiloon ja mökötän!


Tosin sain minä edelliseen (?) ahdistuspostaukseeni mainion "kommentin ja vinkin":

Olen niin kiitollinen Dr.Agbazara of AGBAZARA temppeli tuoda takaisin vaimoni minulle vain sisällä 48 tunnin määräaikaa. Olin elää elämää turhautunut naista törmäsin Dr.Agbazara yhteystiedot internetissä, jonka minä sitten selitti minun tilannetta ja hän käski minun rauhoittua, että hän hoitaa kaiken, ollakseni rehellinen en koskaan tuntenut, että asiat oli menossa treenata niin nopeasti kuin hän teki, mutta olin yllättynyt, kun mieheni soitti minulle ja kertoi minulle, että hän haluaa palata minulle kuin mieheni. Niin mitä muuta voin sanoa kuin kiittämään Dr.Agbazara ja samalla minun pitäisi pudottaa Dr.Agbazara yhteystiedot, jotka ovat sähköpostitse: (agbazara@gmail.com) tai soita "+2348104102662" kiireellisistä apua

Tuliskohan tuolta mies ja auttaisi ahdistukseen?

33 kommenttia:

  1. Agbazara varmaan veis sun perheeltä altistusongelmatkin... :)

    On helppo neuvoa, kun ei tiedä tarpeeksi.
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä soitan sille heti!!!

      Niin on - itsekin siihen saattaa joskus syyllistyä, vaikka koitan pitää ohjenuorana sitä, etten neuvo ennenkun kysytään suoraan apua. Joskus liian moni yhtäaikainen asia vaan meinaa katkaista kamelin selän.

      Ja kiitos Sanna <3

      Poista
  2. Luulo ei ole tiedon väärti. Moni asia saattaa näyttää ihan eriltä, kuin mitä on, niinkuin Säkin tiedät. Ja niitä luulijoita on paljon!!
    Kuvittele ne niitä "hyviä neuvojaan" ladellessa alastomiksi, ja yritä antaa mennä toisesta sisään, toisesta ulos (vaikeaa, tiedän..).
    Tsemppiä ja voimia ja kuuroja korvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi, kyllä tää tästä. Joskus vaan meinaa tulla mitta täyteen ja valua ylikin.

      Mukavaa viikonloppua ja hyviä unia ;-)

      Poista
  3. Joopa joo...nää on taas näitä kultalusikka perseessä poikittain syntynyitä ja eläneitä, jotka ei tiedä oikeasta elämästä mitään ja ikävä kyllä, noitahan löytyy...paljon! Tsemppiä Marjaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Viivi!

      Mä olen koittanut pitää ohjenuoranani tosiaan, että en neuvo ihmisiä ennen kun he oikeasti apua ja neuvoja pyytävät. Lipsun toki siitä välillä, mutta kun ei voi ulkopuolelta tietää kaikkea vaikka ehkä luuleekin.

      Poista
  4. Tuohon rahankäyttöasiaan liittyen - ei sinun rahankäyttöön - sanoisin, että joillakin on kyllä järkevä taloudensuunnittelu ihan hakusessa. On tyyppejä, joilla on kukkarossa 2,30 euroa ja tililla 5,70 euroa ja silti nuo muutamat killingit käytetään esim. kivaan mukiin tai söpöön koruun tai ihkuun huiviin, kun niistä tulee sen raha-ahdingon keskellä niin hyvä mieli.

    Ja se, että vaikka rahaa olisi ihan taivaan tuuliin heittää, niin ei se tarkoita sitä, että niin pitäisi tehdä. Vaikka mulla olisi varaa ostaa kivaa sitä ja tätä ja tota, niin siltikään en viime vuonna ostanut Yhtään Mitään. Eli jos mä kykenen, niin luulisi näiden 'matti-kukkarossa' -tyyppien (et sinä) kykenevän siihen myös. Siksi mä marmatan omassa blogissani aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä saat marmattaa aiheesta ;-)

      Joo, ymmärrän pointin ja sen, että elämä on hyvä sopeuttaa siihen mitä kukkaronpohjalla on ja mitä tilille kuussa kilahtaa. Minäkin tunnen tyyppejä, joilla on oltava viimeisen päälle vaatteet sekä itsellä että lapsilla vaikka ei siihen oikeasti varaa olisikaan. Musta silloin on prioriteetit hakusessa, mutta en mä osaa mennä niille sitä sanomaan. Eläkööt omassa kuplassaan.

      Toinen esimerkki on uusavuttomuus ruokasaralla. Saahan siihen uppoamaan vaikka miten paljon rahaa jollei itse tee mitään, ostaa valmista ja syö ulkona. (Joo, taas mä neuvon - marttakurssille vaan).

      Mainiota viikonloppua!

      Poista
    2. TM on sun kanssa niin samoilla linjoilla tossa ruoka-asiassa, että mutkin on melkeen aivopesty siihen jo. ;D Mutta tottahan se on, että pottukilon hinnalla et saa mitään valmissapuskaa eli kannattaa oikeasti tehdä itse ja jopa minä uusavuton laiskiainen sen ymmärrän. :)

      Samoin sinne ! Ihanaa, kun sataa ! Niitä koivun kukintoja oli miljoona maassa, kun aamulla tulin töihin. Kuolema kukinnoille ! ;)

      Poista
    3. Ai niin, sun allergiat :-( Ja mä täällä vaan valitan vaikkei mulla oo edes siitepölyallergiaa... voit puhaltaa ne kaikki tänne vähän pohjoisemmaksi. Sade tekee hyvää paitsi sulle myös luonnolle. Musta ihan näyttäis niin kun meidään piha jo vähän enemmän vihertäis.

      Mä oon huomenna uusavuton laiskiainen ihan luvan kanssa kun molemmat pojat on poissa. Syön mozzarellatikkuja, njam!

      Poista
    4. Joka päivä vihertää ihan hurmaavasti enemmän ja enemmän ! Mulla on isot ikkunat ihan vieressä ja saan ihailla luonnon 'rapeutta'. :)

      Onneksi siitepölyallergia on ohimenevä vaiva, vaikkakin inha.

      Mozzarellatikut ! Niitä haen heti tänään ! Kerran maistettin ja kaikille kelpasi. Liidelistä silloin ostin, mutta oliko joku parempi tuotemerkki jossain muualla...?

      Poista
    5. Ne on musta kaikki saman makuisia (paitsi etten Lidlin tikkuja ole maistanut, vaan PIrkan ja sit Ääs-kaupasta saatavia). Siihen kun tekee salaatin viereen niin riittää keskikokoiselle naiselle. Kasvavista teineistä en osaa sanoa montako pakettia sun pitää ostaa ;-)

      Poista
    6. Lidlin tikut on pahoja! Koiratkaan ei syöneet kun joskus ostin eikä pystynyt syömään kukaan. Moni muu asia L-kaupassa on hyvää tai vastaavaa tai parempaa mutta juustotikut pirkka/s-kaupasta.

      Poista
    7. Tai makuasia tuokin mutta s/k vei noissa asioissa voiton ällästä.

      Poista
    8. Ok, mä luotan Arttorius sun koiriisi ja pitäydyn näissä lähikaupoissa!

      Poista
    9. Niin, ja sä (eikä koirat ;-) et siis pistänyt noita ässää ja koota järjestykseen? Mä kun tosiaan en erota niitä toisistaan.

      Poista
    10. Niissä on sama valmistaja. Siks yhtä hyviä.

      Poista
  5. Kyllä neuvojia riittää ihan joka lähtöön ja jokaiselle. Ja eniten neuvovat ne, joiden oma elämä on ihan sekaisin tai jotka eivät oikeasti elämästä mitään tiedä. Näitä jälkimmäisiä tuntuu nyky-yhteiskunnassa olevan melko paljon. Minäkin tiedän, mitä on elää tiukoilla. Se vain nykyisin on niin, että kaikki kallistuu, mutta palkat eivät nouse samassa suhteessa. Ostovoimaa rahalla on paljon vähemmän kuin ennen. Ja lasten kasvaessa, lapsilisien loppuessa, alkaa rahantarve olla paljon suurempi kuin lasten ollessa pieniä. Lisäksi vanhemmat ovat niin "hyvätuloisia!" etteivät lapse saa edes opintotukea. Kyllä on kirottu!
    Olen muuten ihmetellyt tuota samaa, että nykyihmiset eivät enää laita ruokaa. Ostavat kaiken valmiina tai syövät ulkona. Hirmuista rahanmenoa!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua sinnekin, Sari!

      Mä just viikko sitten kauhuissani tajusin, että meiltäkin loppuu pia(kkoi)n lapsilisä, mutta luulen, että esikoinen nyt jonkinlaista opintotukea sitten saa. Iso se ei ole, vähän jo selvitin, mutta auttaa kuitenkin. Nuukasti elämällä pärjää mutta ainainen kitsastelu rupeaa jossain vaiheessa ottamaan pattiin, varsinkin, kun loppua ei oikeasti ole näkyvissä. Ratkaisu olisi se halvempi asunto...huokaus... No, näillä mennään, mutta joskus käy niin luonnon päälle kun joku kehtaa sitten vielä paukauttaa just että "se köyhyys on oma valinta", niin kun mulle just kävi.

      Poista
  6. Mikäli joku kusipää taas luulee olevansa tietoinen kaikesta niin niitähän riittää. Suurin osa on turhautuneita omaan elämäänsä ja ovat pettyneet siihen niin paljon että sitä paskaa on pakko levittää ympäristöön kun ei muuhunkaan pysty.

    Siispä runkefäärdeistä viis, nautihan alkavasta viikonlopusta ja kerro muksuille terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua sinnekin - mulla on vapaa viikonloppu ja saan tehdä ihan mitä mielin!

      Jeee! Ja en mä koskaan kovin kauaa jaksa olla ahdistunut näistä jutuista...

      Poista
  7. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee... Älä piittaa muiden sanomisista! Hyvää vapaata viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mä tästä alan jo piristyä! Te olette kaikki niin ihania!

      Poista
  8. Tsemppiä!

    Mäkin ajattelen niin, että jokainen voi olla lähinnä itsensä ja ihan lähipiirinsä elämän asiantuntija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa, ja se on totta, omasta elämästään sitä parhaiten tietää - ihan jokainen.

      Ja tsemppiä sulle sinne pakkailuhommiin!

      Poista
    2. Kiitos! :)

      Innokkaan hännällisen "pakkailukaverin" kanssa pakkaaminen välillä sujuu - välillä kissa yrittää pakata itsensä. :D

      Poista
    3. Voi mä muistan miten munkin kissat rakasti pahvilaatikoita ;-)

      Poista
  9. Mulle on ohjeita antanut lähinnä vain oma isäni -jota rakastan- välillä vaan ne sen jutut niiiin ärsyttävät. Koska ei tilanteita vaan voi verrata omaansa tai mitä joskus on ollut. Minä ainakin loppuviimein teen niin kuin itse parhaaksi näen :-)
    Ja tiedän, että niin et sinäkään anna `muiden avuliaiden` mielipiteiden vaikuttaa :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kai mä anna, mutta suoraan sanottuna v*tuttaa välillä kuunnella niitä besserwissereitä jotka on tosiaan jonkun jumalan lahjan siunaamina tietoisia kaikesta paremmin kuin kukaan muu, edes asianosainen itse.

      Nooh, alan jo rauhoittua!

      Mukavaa viikonvaihdetta sinne -a

      Poista
    2. Se on juuri näin, besserwissereiden kanssa.

      Ihanaa viikonloppua!
      -a

      Poista
    3. Samoin sinne, hyvää äitienpäivää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana