Kummallinen kutina

...enkä nyt tarkoita sitä, jonka kevät tuo minun sisuksiini.

Meille iski tiistai-iltana joku outo "tauti". Kuopuksen silmät rupesivat kutisemaan ja kirvelemään ihan yht äkkiä. Koitimme pestä käsiä ja silmiä, välttää hieromista ja annoin minä yhden puolikkaan antihistamiininkin, joka oli jäänyt yli siitä kun pojalla oli nokkosrokko. Kun aamulla vielä silmät vaivasivat, päätimme mennä terveysasemalle. Onhan nyt paha siitepölyvuosi, mutta kuopuksella ei ole ollut aiempina vuosina eikä tänäkään keväänä aikaisemmin minkäänlaisia viitteitä siitepölyallergiaan. Voiko se muka alkaa ihan tuosta vaan naps, että "nyt immuunipuolustus sanoo sopimuksensa irti"? Terveysasemalla touhu meni mielenkiintoiseksi. Minä olin ajatellut, että saamme ehkä silmätippoja tai toista antihistamiinia ja minä sairaan lapsen hoitolapun. Heti vastaanotossa asia kuitenkin otettiin jotenkin varsin vakavasti ja kuopus pääsi ensiapuun lepäämään. Minäkin vähän hätkähdin, että onko nyt jostain pahemmasta kyse. Olivat kuulemma varovaisia valoherkkyyden vuoksi.

Ei tuo nyt ihan kauhean sairas kuitenkaan ollut,
kun jaksoi ja pystyi värkkäämään tällaisia

Mitään poikkeavaa ei lääkäri löytänyt ja saimme silmätippareseptin ja kehotuksen tarkkailla tilannetta. Silmätipat pahensivat oloa entisestään joten en niillä enää illalla lasta kiusannut. Nyt ei auta kun odotella. Antihistamiinia voin antaa varmuuden vuoksi. Tänään on iltavuoropäiväni, ja saa nähdä pääseekö kuopus kouluun vai pitääkö meidän isänsä kanssa toteuttaa suunnitelma b, joka jo toki eilen tehtiin. Täytyy sanoa sen verran lääkäristä, että vaikka minä yleensä tulen toimeen kaikkien kanssa, tämä ei-suomalainen rouva oli aika persoonallinen. Meidän alueen lääkäritilanne on jo pitkään ollut hankala ja omalääkäri on ollut joko poissa kokonaan tai vaihtunut tämän tästä. Muuten pienoinen kielimuuri ei minua haittaisi, mutta nyt pitäisi hankkia lääkärinlausunto esikoisen koulua varten siitä, että saa koulussa sisäilmaoireita. Sitten rehtori voisi tehdä erityispäätöksen, jonka johdosta poissaoloja katsottaisiin vähän vähemmän tarkalla seulalla kuin normaalisti. Asia ylipäätään on aika kinkkinen, koska virallista tautiluokitusta ei ole. Niinpä tulin siihen tulokseen, että meidän on päästävä suomalaiselle lääkärille.

Soittelin jo terveysasemalle selvitettyäni lailliset oikeutemme. Minulle olisi riittänyt yksi käynti "vieraissa" ja sitten olisimme jatkaneet omalla lääkärillämme, mutta näin ei kuulemma saa tehdä. Voimme hakea lääkärin vaihtoa yksinkertaisesti täyttämällä hakemuksen ja näin siis teemme. Mietin vielä, että olisiko järkevää anoa vaihtoa koko perheelle, jos joudumme jatkossa tämän saman asian tiimoilta käymään terveysasemalla kuopuksen tai minun oireiden vuoksi. Meidän onni siis oli, että lakimuutos tuli voimaan tämän vuoden alusta. Tänään menemme esikoisen kanssa labraan joten asia etenee. Minultakin pitäisi tsekata kilpirauhasarvot. Kuopus onneksi vaikuttaa jo paremmalta joten olen toiveikas, että hän pääsee kouluun ja kyse oli jostain oudosta ja ohimenevästä.