Sää on totta totisesti ollut vaihteleva viime päivinä. Sellainen perinteinen "vappusää". On saatu nautia vesi-, räntä- ja raekuuroista, yöpakkasista, kylmästä tuulesta ja sitten taas toisaalta auringostakin. Niinpä nyt, kun kuopus oli isällään oli luontevaa viettää "älä tee mitään äläkä mene minnekään" -päivää. Ihanaa! Aamu meni rauhaisasti netissä blogeja ja lehtiä lueskellen, kahvia ja smoothieta naukkaillen. Jossain vaiheessa koputtelin teinin ovelle ja huikkasin, että "säkin voisit kohta heräillä", kun kello oli jo yli puolen päivän. Liekö leppoisan aamun peruja vai mitä mutta lähinnä nauratti, kun parvelta kuului vastaukseksi vain uninen "Määrittele kohta!"
Ystävä kävi päiväkahvilla ja toi vierailta jääneet karkit minun kiusakseni. Syön harvoin karamellejä vaikka perso makealle olenkin. Nyt en voinut vastustaa, kun ne asettuivat niin kauniisti esille uuteen Animal-kulhooni. Kyllä, liian suuresta määrästä tulee edelleen öklö olo. Burf. Puutarhaakin piti kurkata sillä silmällä, että mitä siellä tapahtuu. Kylmästä säästä johtuen ei oikein mitään, raparperi puskee hitaasti mutta varmasti, ja norjanangervo on jo tehnyt lehtiä. Mutta siinäpä ne päivän aktiviteetit sitten oikeastaan olivatkin. Lueskelin lisäksi vähän, katselin toisella silmällä televisiota esikoisen kanssa, otin torkut ja odottelin kuopusta kotiin. Hänen kanssaan vielä vilkuilimme Avaran luonnon ennen nukkumaan menoa.
***
Nettilehtiä lueskellessani pohdiskelin jälleen kerran uskontoa ja sen nimissä tehtäviä tekoja, kutsuttakoon niitä nyt sitten vaikka rakkaudellisiksi järjestelyiksi. Hesarin juttu jehovan todistajista oli avartava ja kiinnostava, surullinen ja järkyttäväkin. Minä en tiennyt, että homoseksuaalisuus on synti, samoin kuin "vääränlainen" seksi muutenkin (tämä koskee ymmärtääkseni myös vaikkapa suuseksiä). Aina oppii uutta.
Kuten senkin turhan faktan, että kaksi "suuresti arvostamaani" miestä ovat löytäneet toisensa, eivät kuitenkaan eroottisessa mielessä. Bingo!
On hyvä, että nykyisin on alettu puhua näistä uskontoryhmien epäkohdista, vaikkei olekaan kovin todennäköistä, että asianosaiset kuulis niistä tai muuttais mitään vaikka kuuliskin. Ihmisen usko on niin hurja voima niin hyvässä kuin pahassakin. Jehovilla se vain ei näytä olevan ollenkaan ihmisen ja hänen jumalansa välinen juttu (niinku se mun mielestä kuuluis olla) vaan sen uskovaisen täytyy toteennäyttää uskonsa vain toisille ihmisille. Ja hyvin aktiivisesti vieläpä. Ei saa rauhassa edes uskoa... tuo hesarin juttu oli ihan hyvä, vaikkei siinä varsinaisesti mitään uutta ollutkaan.
VastaaPoistaJa tuo toinen linkki noista äijistä... en pysty edes kommentoimaan... hyi hitto.
Mä en ole aiemmin oikein perehtynyt jehovan todistajiin, joten mulle moni ton artikkelin asia oli uusi. Lestadioilaiset on tutumpi ryhmä kun niitä jostain syystä on meidän paikkakunnalle ajautunut aika liuta.
PoistaJoo, rehtejä suomalaisia miehiä molemmat!
Rovaniemen nurkilla - sieltä oon kotoisin - oli paljon lestadiolaisia, mutta ainoa, mikä mulle on jääny niistä mieleen, on kauhea lapsimäärä, riutunut äiti ja se, että jos lapset katto telkkaria naapurissa, ne haettiin pois. Mutta saivat sentään leikkiä toisten lasten kans. Ihan lapsuuskodin naapurissa oli erikoinen jehovalaisperhe: äiti ja toinen lapsista kuului jehoviin, isä ja toinen lapsi ei - tai näin kuulin, niistä kuulopuheistahan ei koskaan tiedä. Sielläkin sai kyllä käydä kylässä, mutta en muista, että ne lapset olis koskaan meillä käyneet.
PoistaEn miekään muuten niistä tiedä, mutta viime aikoina on paljon saanut lukea just näiden lahkosta eronneiden tarinoita, ja tuo karttamismenettely ja yksin jättäminen on aina pääteemana. Härskiä valehtelua, kun annetaan virallisia lausuntoja että ei niin tehdä, ja kuitenkin kokouksissa käsketään niin tehdä.
Tuo karttaminen on aika hurjaa, ja kun lukee minkälaisia jälkiä ja ahdistusta se jättää kantajalleen. Tosin onhan se ihan selvää että jotain seuraamuksia tulee. Hurja kohtalo!
PoistaMä olen tavannut lestadiolaisuudesta eronneita (sieltä ei mun ymmärtääkseni eroteta niin kun jehovilla voi tapahtua) ja samalla tavalla ne on lakannu olemasta olemassa perheelleen. Mä uskon, että uskossa voi olla paljon hyvääkin niin kauan kun se on suvaitsevaista ja ymmärtäväistä, ei pakottavaa ja rajoittavaa uskoa.
Helluntaiseurakunnastakin voidaan erottaa, mutta ei siitä ainakaan tuntemassani tapauksessa hylkäämistä seurannut. Sai ihminen kuulua perheeseensä niinku ennenkin, vaikka jumalatonta elämää viettikin. Niillä on kans aika tiukkoja määräyksiä. Just kuulin, että ei saa sanoa aivastaneelle "terveydeksi", koska se on ennustamista ja hellarit ei suvaitse ennustamista. o_O
PoistaAtshii vaan ja huh!
PoistaMä en oo helluntaiseurakuntaan perehtynyt muuta kuin sen esikoisen tyttöystävän perheen kautta.
Kylmää tosiaan on eikä paljon huvita ulkoilla muuten kuin Aljohin kanssa.
VastaaPoistaUskon asioihin en ota kantaa koska mun mielestä sen varjolla tehdään niin paljon vääryyttä ettei enää voida puhua mistään uskosta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tosin jokainen saa soveltaa (ja näyttää soveltavan) omaa uskoaan ja käyttäytymistään mielin määrin kunhan pysyy omalla tontillaan eikä ala kauppaamaan ajatuksiaan muille.
Sama periaate mulla: jokainen uskokoon mihin uskoo mutta tyrkyttää ei tarvitse. Sitä en myöskään hyväksy, että uskon nimissä tehdään toiselle pahaa. Se on jotain sitten jotain ihan muuta.
PoistaSuloista sunnuntaita vaikka siten vällyjen välissä, kylmää tosiaan on!
Älä tee mitään -päiviä kyllä kaipailee itse kukin; esmes eilinen teatterikäynti uuvutti minut loppuillaksi aivan tyystin! Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKulttuuririennot on mukavia mutta kyllä sitä tarvii lötköttelyäkin ihminen!
PoistaSuloista ja rauhaisaa sunnuntaita sullekin!