Sivut

maanantai 17. helmikuuta 2014

Heikompi astia

Minä en ehkä anna ihan parasta mahdollista kiihkotonta ja puolueetonta mallia esikoiselle juuri nyt.  He tyttöystävän kanssa edelleen toivovat, että isä kääntäisi kelkkansa. Äidille kuulemma seurustelu ei-uskovaisen pojan kanssa olisi ok, mutta heidän perheessään mies päättää, ihan kaikesta. Tiedätte, että minä en ihan noin vaan sulata sellaista. En, vaikka kuinka koittaisin olla avarakatseinen ja suvaitsevainen. Vaikkapa yhtä paljon kuin nämä helluntalaisiksi paljastuneet. Meillä oli hurjan hyvä keskustelu teinin kanssa aiheesta ja hän totesi tuohtuneena, että elämme 2000- emmekä 1950- luvulla eikä hän siten voi ymmärtää tytön isää. Hän oli myös sitä mieltä, ettei voi  sen vertaa ymmärtää tämän äitiä. Puuskahti samaan hengenvetoon, että hän ei haluaisi elää sellaisessa maailmassa jossa miehet päättävät kaikesta - vaikka hän kasvaa kovaa vauhtia mieheksi. Hyväksi sellaiseksi, merkeistä päätellen.


Miesten työt ja naisten työt?
Esikoinen leipoi ystävänpäiväksi torttuja.

Minä sitten tiedonhaluisena tietysti googlaamaan helluntailaisten käsitystä miehen ja naisen keskinäisestä asemasta. Esikoinen tuli siinä vaiheessa katsomaan mistä on kyse, kun huusin ääneen raivosta lukiessani tätä: "Naiset ovat miehiä tunteellisempia ja tämän johdosta helposti harhaanjohdettavia ja myös herkemmin miehiä mystiikkaan taipuvaisia". Tuli sitten vissiin sanottua pari painavaa sanaa tasa-arvosta. Älköön ikinä kohtalo johdattako minua ja tyttöystävän isää saman pöydän ääreen. Siitä ei taatusti seuraisi hyvää! Niille, jotka eivät jaksa koko artikkelia lukea poimin parhaat. Voiko sitä tämän  selvemmin sanoa?

- Naisen osaksi tuli synnyttää lapsia kivulla ja muut (raskauden) vaivat ja hänet alistettiin miehen valtaan.
- vaimo on alistettu miehen vallan alle
- olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. 

Suorat lainaukset täältä. Artikkelin nimi on Voiko nainen toimia seurakunnan vanhimpana? Arvasitte vastauksen? Ja tässä peruste:

"Valinta perustuu luomisjärjestykseen, ensin luotiin mies ja sitten vasta nainen, ja sen jälkeen Jumalan miehelle antamaan asemaan "ja hän on sinua vallitseva". Vaikka molemmat mies ja nainen, ovat luodut Jumalan kuvaksi, tämä ei tee tyhjäksi naisen alistettua asemaa, eikä sitä, että nainen luotiin miehelle avuksi  (!)"

Jämätehtäviä kuten pyhäkoulu- ja kerhotoiminta, on naisille toki armollisesti jätetty, koska "ne sopivat paremmin naisille kuin miehille". Millä v*tun perusteella?!? Kappaleessa Seurakuntien toiminnassa tarvitaan naisia ihmetellään, että naisten osuus seurakunnan toiminnoissa on vähentynyt. Voisiko syynä olla turhautuminen epätasa-arvoiseen asemaan? Ei sittenkään, lopputulema on tällainen: kun naisten osuus todella on vähentynyt eivätkä he ole ottaneet vastaan edes näitä miesten heille antamia tehtäviä koska he - järkyttävää kyllä - käyvät töissä ja huolehtivat samalla perheestä, kuinka kummassa he ehtisivät vielä lisäksi hoitaa seurakunnan vanhimman tehtävät? Tervetuloa nykyaikaan! Sellaiseen, jossa mies saattaa hoitaa lapsia kotona vaimon käydessä töissä. Ihan tyytyväisenä, vieläpä. Ja jos tälle naiselle tarjotaan vastuullista tehtävää, hän ottaa sen iloisena vastaan ja hoitaa sen hyvin - sillä aikaa hänen miehensä huolehtii heidän yhteisistä lapsistaan. En voi kuin toistaa: tervetuloa nykyaikaan, helluntalaiset ja Leo Koukku.

24 kommenttia:

  1. Siskon appivanhemmat on hellareita, ja se sen mieskin oli, ennenkuin potkaisivat sen ulos seurakunnasta nuhteellisen elämän takia. Miehen veli muutti Britanniaan asti, kun se oli homo eikä kestäny täällä. Tai siis on. Sisko kasvattaa lapsiaan tyyliin "Jumala auttaa meitä oikein uskovia" - ei viitsi tehdä töitäkään kun kyllä Jumala auttaa. Eikä tarvi kunnioittaa vääräuskoisia. Kakarat on röyhkeitä kiukkupusseja, mutta itsetunto on kunnossa kun ollaan niitä "parempia Jumalan silmissä".

    Kyllä mie joskus toivon, että mieki voisin olla uskovainen ja luovuttaa elämäni jonkun muun kannettavaksi, jos niin vois elää sitten levollisin mielin. Vaikka täysjärkisemmät sitten nauraiskin mulle. Ei tarttis huolehtia mistään, kun Jumala huolehtii. Autoakaan ei tarttis varmaan tankata ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis siskon miehen veli, ja siskon miehen sisko... mun siskolla ei ole lapsia.

      Poista
    2. Mäkään en usko tämän suhteen tulevaisuuteen, mutta en tietenkään voi sitä esikoisella näyttää/sanoa. Mutta annetaan ajan kulua ja katsotaan miten käy. Voihan se jo pelkkä välimatka olla näille nuorille liikaa.

      Mä olen kuule ajatellut ihan samaa: olis niin helppoa olla uskossa ja luottaa elämänsä ja nää vastoinkäymiset jonkun muun käteen. Mut ei.

      Poista
  2. Olisi ihanaa toivoa että nuoret "saisivat toisensa" mutta mulla on kyllä niin pahat ennakkoluulot (ihan omakohtaisten kokemusten kautta) noista uskovaisista, että toivon tuon todellakin olevan nopeasti ohi menevää teini-iän ihastusta! Se vain ei näet toimi että toinen on tasa-arvoa kunnioittavasta ja toteuttavasta suvusta ja toinen jumalan armosta - ajatusta toteuttavasta suvusta... siinä on kuule parisuhde ladattu ylimääräisellä paineella ja vastakkain asetteluilla.

    Kerronpa tapauksen jossa itse ensimmäistä kertaa kohtasin "lahkolaisen opin". Äitiyslomalla ollessani tutustuin neuvolan odotushuoneessa ikäiseeni tyttöön jolla oli kaksi pientä lasta. Lasten isä oli kotoisin mustimmasta afrikasta ja opiskeli suomessa lääkäriksi. Nuori äiti oli kotoisin lahkolaisesta perheestä. Koska hänellä oli fyysinen, ei papin siunaama -suhde, oli hän siis syntinen. Kun tuon suhteen toinen osapuoli oli värillinen (ja vieläpä täydellisen musta!) ja suoraan sieltä belsebuupista, oikea paholaisen kätyri, oli tyttö myös saastainen. Tytön vanhemmat potkivat tytön pois perheestään ja suvustaan.
    Ja nyt tulee se osuus joka minulle ei uppoa.
    Perheen tuttava, samaan lahkoon kuuluva, työskenteli samassa työpaikassa kuin minä. Itse asiassa ihan samassa tiimissä, olimme tässä vaiheessa työskennelleet ongelmitta yhdessä jo yli 4 vuotta. Työkaverini näki meidät kun olimme tuon kyseisen "syntisen" tytön kanssa kaupungilla. Tämän jälkeen työkaverini ei voinut puhua minulle eikä istua saman pöydän ääressä. Kommunikoimme seuraavat 2 vuotta keltaisten muistilappujen välityksellä. Ja siis syystä että minä olin ollut yhteydessä henkilöön joka seurusteli sellaisen henkilön kanssa jonka saatana oli synnyttänyt. Minä en ollut syntinen, mutta erittäin saastainen ja saastutin siis edelleen ympärilläni olevia.
    Huoh. Elämä on joskus vaikeampaa kuin luulisi.

    Toivotan onnea esikoiselle ja hänen tämän hetkiselle sydämensä valitulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tiedätkö Hekla ihan sama ajatus. Tiedän, että tästä ei tuu mitään, ei välimatkan eikä erilaisten katsomusten takia. Mutta nuorten pitää tietysti saada itse tehdä omat erheensä ja elää omaa elämäänsä.

      Tuota suvaitsemattomuutta mä en suvaitse - jokainen voi omassa elämässään ajatella mitä lystää, mutta jos sillä rupeaa toisten elämää mestaroimaan tai tuolla lailla käyttäytymään kun sun työkaveri, ei se enää ole musta ok.

      Toivotaan kuitenkin parasta näiden nuorten suhteen...

      Poista
    2. Mulle tulee tosta Heklan jutusta mieleen semmonen juttu, että Raamatussahan fariseukset haukkuivat Jeesusta syntisten ystäväksi, kun J hengaili huorien ja publikaanien ym roskasakin kanssa. Niin taitaapa nämä uskovaiset olla ennemminkin niitä fariseuksia, kuin Jeesuksen kaltaisia...

      Poista
    3. Totta puhut, marrasthetics, niinhän se taisi Jeesuksen aikana tosiaan olla...

      Poista
  3. Tsot tsot. Eikös tässä maailmassa pidä hyväksyä kaikki erilaisuus ? Jokainen on hyvä ja riittävä omalla tavallaan ja omassa uskossaan. ;)

    Juu, aamuhihat paloivat täällä, mutta mä nyt olenkin niin suvaitsematon kuin olla ja voi. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt hihoja polttele ;-)

      Mä rupean suvaitsemaan kaikkea heti kun nuo tunnustaa tasa-arvon ja laskevat ei-uskovaisetkin samaan kastiin itsensä kanssa (mitä esikoisen tyttöystävän isä ei tee)!

      Poista
  4. Pelkään kyllä pahoin, ettei tämä tytön isä hevillä mieleensä muuta. Mutta toitottavasti hän näkisi tämän nykyajan valon ja tapahtuisi ihme. Onnea toivon pojalle ja tälle tytölle isänsä ymmärrystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sam hintsu, mutta katsotaan nyt. Ehkä aika auttaa - ainakin särkyneeseen sydämeen!

      Poista
  5. Miä tunnen yhden perheen jotka olivat pitkään helluntalaisia. Perheen isä oli seurakunnan pastorina kunnes sai potkut koska puolusti naispappeutta. Eli he eivät ole ollenkaan sieltä kiihkohelluntalaisimmasta päästä. Mutta hyvin uskonnollisia ovat kuitenkin, sittemmin isä perusti jonkunlaisen oman...hmm... yhteisön.
    Olen tuntenut perheen about 15 vuotta, ensin tyttären kautta joka on hyvä ystäväni ja nyttemmin myös perheen äidin joka on paljon mukana keskiaikahommeleissa. He ovat aivan uskomattoman lämpimiä ja rakastavia ihmisiä koko perhe eikä ikinä ole tullut tilannetta jolloin en olisi tuntenut iseäni tervetulleeksi heidän luonaan. Äidin ja isän parisuhde vaikuttaa ainakin ulkopuolelta katsottuna hyvin tasa-arvoiselta ja vakaalta ja rakkautta ja molemminpuolista kunnioitusta riittää. Molemmat ovat välillä käyneet töissä, välillä olleet kotona, molemmilla ollut omaa firmaa ym. Heillä oli pitkään myös paljon sijaislapsia ja he toimivat tukiperheenä. Eli tämän perheen perusteella minulla on helluntalaisista hyyyyyvin tyystin erilainen kuva kuin mitä noiden esimerkkien perusteella saa. Ehkä siinä onkin syy miksi perhe erkaantui seurakunnasta ja lähti kulkemaan omia polkujaan.
    He ovat ihania myös siksi että varmasti tietävät minun uskonnolliset vakaukseni tai lähinnä sen ettei niitä ole. Kukaan ei ikinä koskaan ole tuputtanut mitään. Minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja meillä on muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita, uskontojutuista ei oikeastaan puhuta. (Tosin teini-iässä kun vielä etsiskelin itseäni oli ihanaa kun oli joku jonka kanssa niistäkin asioista saattoi varauksetta puhua.)
    MUTTA perheen isä on aktiivinen facebookkaaja ja tuo julki mielipiteitään asioista, ja esim silloin kun se ruotsalainen lelufirma julkaisi sen sukupuolineutraalin lelukuvaston jossa pojatkin leikkivät nukeilla, isä teki hyvin selväksi miten sairasta sellainen hänen mielestään on. Mikä oli minusta aika erikoista koska hän kuitenkin, miehenä, on hoitanut perheen lukuisia vauvoja ja oli jossain vaiheessa koti-isänäkin äidin käydessä töissä vai olikohan koulussa silloin... Mutta silloin päätin että ainakaan tämän isän kanssa ei kovin syvällisiin keskusteluihin kannata ryhtyä, tulisin vaan vihaiseksi. =P

    Tulipahan pitkä lörpötys! =D
    Pahasti kuulostaa siltä että tyttöystävän perhe on jotain ihan muuta kuin tämä minun tuntemani... sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa lörpötellä ;-)

      Mun paras ystävä on tunnustuksellinen kristitty ja meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia. Toinen hyvä ystäväni on vapaakirkkolainen ja hänenkin kanssaan ystävyys on lämmin ja suvaitsemme kumpainenkin toistemme katsantokannat. Myös se, jonka puoleen altistusasioissa aina käännytn ,on uskossa, peräti lestadiolainen, mutta aivan ihana, lämmin ja empaattinen tyyppi. Vaikka ajattelemme joistain asioista eri tavalla, ei se tee toista ja hänen perhettään toisen silmissä huonommaksi, vain erilaiseksi. Ja se on minusta sitä parasta suvaitsevaisuutta.

      Sun esimerkki todistaa ihan samaa. Sitten on jotkut puheenaiheet joita voi halutessaan vältellä (kuten tuo sun mainitsemasi ;-) eikä se haittaa mitään. Kaikesta ei ystävien kesken, eikä kenenkään kanssa, tarvitse olla samaa mieltä!

      Poista
  6. Niinpä. Fanaattisuus on aina pahasta, olipa se fanaattisuuden kohde mikä hyvänsä.
    En aio tästä asiasta sanoa sen enempää, sillä tiedän, että v-käyräni kohoaisi mielettömiin sfääreihin.
    Toivon kuitenkin, että esikoisen ja tyttiksen asiat järjestyvät jollain tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselemme jos aika auttaisi. Ainakin se auttaa sitten särkyneeseen sydämeen.

      Ei kannata nostella v-käyrää näin viikon aluksi ;-)

      Poista
  7. Vastaukset
    1. No niin oli, kelpaasi ottaa mukaan eläkeläispariskunnalle päiväkahviviemisiksi!

      Poista
  8. Voi fanaattisuus, kurjaa.
    Toista uskontoa edustavan kanssa asuneena/seurustelleena voin sanoa, että helppoa se ei ole. Mutta paljon uutta, mielenkiintoista ja erilaista katsantokantaakin asia kyllä antaa! Ikävää, että isukki on ahdasmielinen.
    Leipojapojalle ropisee pointseja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei mulle tee tiukkaa, että tyttö uskoo. Jokainen omalla tavallaan niin kauan kun ei rupea nillittämään muita tai tyrkyttämään omaa katsantokantaansa. Niin mäkin koitan elää.

      Noi oli kyllä aika nameja, leipomukset siis. Pitää kohta taas ryhdistäytyä herkuttelun suhteen että mahdun ovesta ulos ;-)

      Poista
  9. Voi kuinka harmittaa poikasi puolesta; särkynyt sydän ei hyvä juttu. Toivon, että kyseessä kuitenkin olisi molemmille nuorille sellainen `haave vain` eli turvallista ajatella/harjoitella seurustelua kun se käytännössä -jo ihan välimatkan takia- on aika utopistista, tuossa iässä siis. Sama kuin tyttöjen justinbiiperi fanitukset, poikien vastaavat.
    Ja jos ei ohi mene, sitten kun molemmilla tarpeeksi ikää, niin mikäänhän ei estä! Ei edes "körttiläis" isä :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että tästä tulee just sellainen ensirakkaus, joka on vaan etänä, mutta silti kohottaa itsetuntoa ja tekee hyvää "kun kelpaa jollekin". Katsotaan mitä aika tuo tullessaan!

      Poista
  10. Mää olen kasvanut helluntailaisessa perheessä vaikkei se varmaan tuolta blogin kautta välity :D Siellä on paljon sellaista mitä en hyväksy, mutta tämä saa mut aivan raivoihin: Mun sisko on kehitysvammainen ja hän muutti myöskin vammaisen miesystävänsä kanssa yhteen. Ilman avioitumista heidät olisi erotettu seurakunnasta. Se on niin valtava synti. Samaan seurakuntaan saa rauhassa kuulua mies, joka aina välillä käy istumassa milloin mitäkin rötöstä. On ihan älyttömän väärin pakottaa vihille ihmiset, joiden ajatuksen juoksu avioliitosta on kärjistetysti leikkimisen tasolla. Se on vaan suurempi synti se avoliitto kuin se, että ajaa kännissä autolla ja käskee tyttöystävänsä valehdella ajaneen tai se, että tehtailee vakuutuspetoksia. Menen nyt tuonne ylös takaisin katselemaan niitä torttuja niin mun verenpainen laskee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ääks, ei ollut tarkoitus nostaa sun(kin) verenpainetta. Toi on musta kaksinaismoralismia ja sitä en hyväksy. Mutta kukin tekee tavallaan. Antais vaan meidänkin/muidenkin tehdä omallamme.

      Herkullisia hetkiä torttujen (tai näytön) parissa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana