Sivut

perjantai 10. tammikuuta 2014

Pesuainetta ja penkkiporaa

Olen jo pitkään ajatellut, että pitäisi kerätä kuopusta itseään varten näitä sen kuolemattomia sutkautuksia johonkin ylös. Käväisin paikallisessa "kaiken tavaran hallissa" työasioissa ja silmään sattui sellainen vihko, joka sitten lähti juuri tätä tarkoitusta varten matkaan. Suuri ajattelija. Sitäpä sitä. Kävin myös poistopisteessä katsomassa tarjonnan, mutta siellä seisoessani muistin ostolakkoni. Palasin takaisin eikä edes ahdistanut. Kolme kolmesta uudenvuoden lupauksesta ihan hyvällä mallilla ja vuotta mennyt jo yli viikko. On minulla itsekuria! (Joopa joo, huomaako kukaan itseironista sävyä?!?) Tosin ruokakaupasta mukaan tarttui vuoden ensimmäinen kukkakimppu. Piristää suunnattomasti tässä harmaudessa.




Sekin piristää, että on vähän omaa aikaa. Eilisaamun öllöttelin kotosalla ennen iltavuoroani jahka olin vienyt pojat kylille. Keitin esikoista varten linssikeiton ja koitin pestä hänen talvitakkiaan. Oli ajellut pyörällä  ja saanut selkämyksen aivan rapaiseksi. Oli ensimmäinen kerta laatuaan, kun pesupähkinät eivät purreet ja piti vaihtaa tujumpaan tavaraan. Pyysin naapurilta ripausta tavispesuainetta, kun en tätä tarkoitusta varten viitsinyt ostaa kokonaista laatikollista. Ei muuten auttanut sekään (ja nyt kämppä haisee ihan hirvittävästi jollekin hajusteelle - atshii). Sitten hain kaupasta tahranpoistoainetta ja neljäs pesu. Ei vieläkään. Ostin toistakin tahranpoistoainetta ja kokeilin sitäkin. Ei. On kuitenkin kuulemma käyttökelpoinen lopun talvea. Huh! Tänään on myöskin vapaapäivä ja vapaa aamu siihen saakka, kun kuopus pääsee koulusta. Ystävä tulee lähikaupungista käymään ja saamme rauhassa vaihtaa kuulumiset. Mukavaa luvassa.

Sitten surullisempiin uutisiin. Pelkään pahoin, että minun salarakkaallani on toinen. Hänhän on niin salainen, ettei itsekään tiedä olevansa salarakas. Osapuilleen ainoa miespuolinen otus tällä kylällä, johon olen katsahtanut kaksi kertaa. Nyt huomasin, että hänellä oli lainassa Danielle Steelin kirja. Epäilen vahvasti, että se ei korista omaa yöpöytää. Tai jos koristaa, saattaa kiinnostukseni laantua siitäkin syystä. Eli nyt on vissiin sitten etsittävä uusi?!? No, onneksi on kuitenkin stressaamaton työ. Luin artikkelin, jossa kirjastonhoitaja pääsi sijalle 9 "melko vähäisen stressin ammattien" listalla. Juuri ennen penkkiporan käyttäjää. *reps*

24 kommenttia:

  1. Vihko, jossa on lapsena sanottuja juttuja, on ihana muisto! :) Mullakin on sellainen kirja, jossa on sanomisiani ja tekemisiäni lapsuudesta ja sitä on selailtu niin kovasti, että sivutkin on jo osittain irronneet. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihan varmasti mahtava muisto! Mä koitan tällä kompensoida sitä, että kuopuksella ei ole edes vauvakirjaa, esikoisesta jonkinlaista pidin aikanaan. Kuulemma usein jälkimmäinen jää paitsi kaikesta tästä, kun vanhemmilla on jo niin paljon muuta puuhaa.

      Poista
  2. Mainio kansi tulevassa Paksussa Opuksessa! Sopii kyllä kuin nenä päähän.
    Ihanat tulppaanit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä vaan olekin sopiva, en voinut olla ostamatta. En myöskään noita tulppaaneja, koska meillä on kyllä niin harmaata ja ankeaa tällä hetkellä, että kaikki piristys tulee tarpeeseen!

      Poista
  3. Siis ärsyttää tuollaiset listaukset... varmasti parturi-kampaajan työkin on välillä tosi stressaavaa, ja jos on ollut tyytymätön asiakas, niin takuulla se asia seuraa kotiin asti. Täytyy olla teflonia, jos pystyy jättämään mahdolliset epäonnistumisensa työmaalle. Ja se stressimäärä riippuu ihan työpaikan ilmapiiristä, työkavereista, esimiehestä ja työntekijästä itsestäänkin - liian yksitoikkoinen ja helppo työkin stressaa.

    Hyvä, kun löysit noin osuvan kirjan osuville huomautuksille :) mie olen ängennyt niitä vauvakirjan kansilehdille ja kannen takapuolille ja mihin oon saanu mahtumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua hävetää kun kuopuksella ei ole edes vauvakirjaa... joten ostin ton kompensoidakseni ja kerätäkseni hyvä äiti -pisteitä ;-)

      Totta puhut stressaavuudesta, ei noilla mittareilla voi kaikkea kertoa, ja se, mitä itse kukin stressaavaksi kokee on kyllä varsin subjektiivista. Voisin kuvitella, että kuulotutkijatkin stressaantuu jos työyhteisö ei toimi - ihan niin kuin sanoit.

      Poista
  4. Ihanaa! Teet hienosti, kun kirjaat noita sutkauksia, eihän sitä tiiä millon netti kaatuu!
    Tuo on niin totta, että esikoisen vauva- ja taaperojutut on tallessa, mutta nuoremman ei. Minua harmittaa... onneksi on valokuvia, niiden kautta aina muistaa jotakin...
    Mun piti kans jo ostaa kukkia, vaikka lakossa ollaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakko ei koske kukkia, mä muotoilin sen jotenkin että en osta mitään mikä ei kulu pois tai ole lopussa ;-)

      Vähän nolottaakin tuo esikoinen/kuopus -ero muistiinmerkitsemisessä, mutta sellaista se vaan on. Jos vähän paikkailisi tällä konstin. Vihon kansi ainakin on niin osuva!

      Poista
  5. Mahtava juttu -suuri ajattelija! Minäkin olen kirjoittanut lapsilleni ns. päiväkirjaa heidän tekemisistään ja sanomisistaan aivan heidän syntymästään lähtien. Annan sen sitten heille, kun ovat itse aikuisia.

    Hmm, mutta jospa tämä kyseinen "salarakas" lainasikin kirjan sairaalle äidilleen tai sisarelleen tai tekee vaikka jonkinmoista tutkimustyötä naisten ah niin salaisesta maailmasta tai jotain muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairas äiti se olkoon! Jee, kiitos Taika!

      Musta toi vihko oli vaan niin osuva, että se oli pakko ostaa. Harmi, että en ole järjestelmällisesti jaksanut aiemmin kirjata kuopuksen juttuja (ja esikoiseltakin on tallennettuna vaan varhaisajat) mutta parempi myöhään kuin en milloinkaan ;-)

      Poista
  6. No vihdoinkin saadaan Kuopuksen viisaudet kansiin!
    Olisi kyllä mukava jos niitä sitten joskus viitsisit koneellekin naputella niin voisimme lukea koosteen näistä perin riemastuttavista väläytyksistä :D

    Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä niitä täällä jaan edelleen. Ja tuohon vihkoon niitä on helppo kirjata blogin pidän ajalta kun on se oma tagi "sutkautukset" niille ollut alusta saakka.

      Mainiota viikonvaihdetta sinnekin!

      Poista
  7. Minä olen saanut rapajäljet aika hyvin pois sappisaippualla. Se on ihmeainetta!
    Tuo vihko sopii kuopuksellesi kuin "nenä päähän", ihana!
    Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, sappisaippua... mun pitää vissiin kans kokeilla!!!

      Mukavaa viikonvaihdetta sinnekin.

      Poista
  8. Jos se mies lukee itse tuollaista hömppää, niin ei ole kovin kaksinen. Ja jos vie naiselleen sitä, niin ei sittenkään:) Unohda se!

    Noita lapsesi tokaisuja voisit koota vaikka e-kirjaksi, jakelu olisi helppoa, ja ottaisit pienen maksun (vai onko se lapsityövoimalla tienaamista?) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin jotenkin miellän Steelin naisten (tositosi)hömpäksi, joten olkoon koko karju. Mutta toisaalta, kuten Taika tuolla ehdotti, ehkä se vei sen sairaalle äidilleen ;- ?!?

      Hmm, en taida uskaltaa ottaa riskiä lapsityövoimalla tienaamisesta, mutta voisi kyllä olla piristävä sellainen "Positiivarien Ajatusten aamiainen" -tyyppinen palvelu Päivän Sutkautuksesta.

      Poista
  9. Mikähän ihme on penkkipora? :D

    Minä käytän aina hajusteettomia pesuaineita, vaikka meillä ei mitään allergiaa olekaan. Nimittäin se pesuaineiden hajustus on jotain kammottavaa...

    Hienon kirjan ostit sutkautusten tallettamiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, meillä haisee edelleen koko kämppä vaikka pesusessio oli eilen ja olen tuulettanut hulluna. SE on kammotavaa!

      Penkkiporasta mulla ei ole aavistustakaan - liekö käännöskukkanen?

      Poista
  10. Ai kirjastotyö ei ole stressaavaa?.. huomaa kyllä, että suurin osa siitä työstä ei näy todellakaan tiskin toiselle puolen.

    Salarakas voi olla ihan hyväkin mies, vaikka lukisikin hömppää. Voihan olla, että hän tarvitsi juuri sen Steelin kokoista kirjaa vaikka tuolin jalan alle :D

    Hienoa, että alat kerätä Pienemmän sutkaukset ylös :) Meillä on kyllä pojilla vauvakirjat.. tyhjät :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en todellakaan ole kunnostautunut vauvakirjojen saralla joten pelastan mitä pelastettavissa on...

      Jos salarakas käyttää kirjaston kirjaa tuolin jalan alla mä kyllä annan sen kuulla kunniansa ;-) Ja joo, olet oikeassa, ihmisillä ei ole käsitystä siitä mitä työhömme oikeasti kuuluu. Monet jopa kysyvät, kun avaamme kello 11-12, että miksi ihmeessä teidn sitten pitää mennä aamusta jo töihin. Tai miksi pitää opiskella yliopistossa osatakseen sanoa piip sillä lukijalla...

      Poista
    2. Näinpä juuri ja joskus on jopa joku ystävistäni sanonut minulle, että 'sinähän ehdit sitten lukea kaikki uutuudet siellä töissä'. Huokaus.

      Poista
    3. No just! Niinhän me ehditään! Ja totta kai otetaan ne tiskin alta kotiin ennen kun asiakkaat ehtii, niin, että ne joutuvat odottamaan omien varaustensa kanssa...

      Poista
  11. Marjaana , sinule on blogissani jotakin kivaa käy hakemassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Nata, nappaan sen matkaan ja kiitän ja pokkaan! Olet ihana kun jaksat värkätä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana