Sivut

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pastaa ja pari muutakin asiaa

Minulla on nykyään aina päivät suloisesti sekaisin. Sitä se nelipäiväinen työviikko teettää. Torstaina on perjantai ja nyt sitten onkin kaksi sunnuntaita peräkkäin. Mitenkähän tämän toisen viettäisin? Eilen olin lupautunut Luonto Ry:n pöytään myyjäksi markkinoille ja siellä vierähti mukavasti jokunen tunti. Näissä tapahtumissa tulee aina se sama ihana yhteenkuuluvuuden tunne, kun suurin osa sekä myyjistä että asiakkaista on vanhoja tuttuja. Kymmessä vuodessa pienellä paikkakunnalla ehtii tutustua aikamoiseen määrään ihmisiä. Kauppakin kävi, kun suloiset vanhat aktiivit olivat tehneet kaupattavaksi saunavihtoja, linnunpönttöjä ja ruokinta-automaatteja, jollaisen ostin meille jo viime joulumarkkinoilta. Tänä vuonna ostin joulusaunaan meillekin vihdan. 

Markkinoiden jälkeen kävin katsomassa yhtä asuntoa. Sitä, josta teille vasta kerroin, en sitten päässytkään haistelemaan. Välittäjä ei koskaan vastannut yhteydenottopyyntööni ja kun parin päivän päästä muistin soitella sinne päin, kämppä oli jo myyty. Se ei sinänsä harmita, kun tiesin, että neliöt eivät riitä, mutta samassa talossa on todellakin isompiakin ja sitten olisin saanut vähän osviittaa kannattaako niistäkään haaveilla ohikulkiessaan. Tämä asunto jota nyt pääsin katsomaan oli vuokrakolmio paikassa, jossa pärjäisimme ilman autoa mutta kauppoihin olisi aika työläs matka. Lisäksi tietysti haen ensisijaisesti omaa kotia, mutta olisi tuo ollut halvempi sitä mahdollista osumaa odotellessa. Siksipä ei edes juuri harmittanut, että nenä rupesi heti eteisessä kutisemaan.




Perjantai (siis se oikea perjantai, jonka olin vapaalla) meni mukavasti. Hyppäsin ystävän kyytiin ja kävimme pienemmässä lähikaupungissa viikonloppuostoksilla. Minä erehdyin Tiimarin konkurssialeen ja tilipäivän kunniaksi meinasi mopo karata käsistä niiden -70% laarien äärellä. Paljon tarpeellista tarttui mukaan. Illalla pääsimme ystävän kanssa ihailemaan esikoista ja uutta pastakonetta työntouhussa. Minä tein kastikkeen ja söimme yhden elämäni parhaista pastoista. Ehkä tuo vekotin ei olekaan niin turha ostos? Eilen illalla keitimme vielä uunissa kuivatuista lopuista toisen satsin pastaa ja herkkua oli edelleen. Kuopus tulee tänään kotiin ja vietämme varmaan ihan rauhallisen vapaapäivän kotosalla.


***

Minä haluan rintaliivit jotka lähettävät minulle huomautuksia kännykkään, että "Älä avaa sitä jääkaapin ovea äläkä varsinkaan sitä siideriä!" Suorastaan vaadin tätä innovaatiota tuotantoon!

10 kommenttia:

  1. Sitten kun kännykkä on kiinni, vois vapaasti vierailla siellä jääpillä.... :)
    Mutta kaikkea ne italialaiset keksiikin, kuin pasta! Suomalaiset on tyytyneet vaan tekemään mykyjä ja viipaloimaan pottuja. Hienon ja asiantuntevan näköistä hommaa siellä teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pastan teko näytti toden totta mainiolta. Mulla vaan ei kärsivällisyys riittäisi, mutta onneksi on tuo kotikokki ;-)

      Poista
  2. Meillä on samainen kone (tosin punainen) ja on kuulemma tosi hyvä... Pastan tekeminen on yksi niitä puuhia, jotka meillä hoitaa se toinen, joka täällä residenssissä asuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olisin halunnut punaisen mutta se maksoi nettikaupassa 40€ enemmän, joten tyydyimme tuohon teräksen väriseen. Meilläkin tuo on kone jota käyttää joku muu, en minä. Mun hermo ei kestä sitä vaivaamista ;-)

      Poista
  3. Luostari voi valmistaa sulle tuollaiset rintsikat mutta saattaapi olla että ne lähettävät (kaikenlaista) informaatioita muuallekin kuin sun älypuhelimeen ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, otan riskin ja jään jännityksellä odottamaan ;-)

      Poista
  4. Kiva kone Marjaana, en ole itse kokeillut mutta varmasti on kiva. Tykkään myös asioita ihmisten kansaa esim myyjäisissä., näkee ja kuulee paljon , Hyvvää viikon alkua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myyjäisissä on myös paljon ihanuuksia joulupakettiin laitettavaksi, jos rahatilanne antaa myöten. Mulla ei antanut ;-(

      Pastakone on vissiin sittenkin oiva hankinta!

      Poista
  5. Ne alelaarit sekoittaa pään; huomasin himoitsevani 1-vuotiskynttilöitä sillä verukkeella, että ehkä tuo meidän lapsi tekee joskus lapsia :D Mutta -90% :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama ilmiö mulla, mutta pitäydyin ostamasta muuta "turhaa" kun kuopuksen keväisille synttäreille jo ennakkoon kertikset ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana