Muonaa, mainiota meininkiä ja mielenkiintoinen kirja

Pomoni juhlaillallinen meni oikein rattoisissa merkeissä. Tunnelma oli leppoisa, seura mainiota ja ruoka aivan taivaallista. Tämän jälkeen minä en joululaatikoita tänä vuonna enää tarvitsekaan - sain aidot oikeat leivinuunissa kypsytetyt ja lisäksi vielä mahtavat kalat. Olen kertonut, että meillä on paikkakunnalla mainio kalamies, Kake. Hän pyytää itse kalat (no, lohta lukuunottamatta) ja kylmäsavustaa ne. Hänen poikansa vaimoineen pitää meillä täällä oivallista maatilamatkailukohdetta, jossa toki tarjotaan kaikkia isä/apen luomuksia. Meilläkin oli joulupöydässä Sen Kylmäsavulohen lisäksi lasimestarin silliä, kylmäsavuhaukea ja meille kinkkurajoitteisille itsepyydettyä kuhaa leivitettynä. Oh la laa... nam!

Voi mummorukkaa...

Minä pidin pienen pienen puheen ja lahjoimme pomoamme, mutta muuten meininki oli ihastuttavan rento. Melkein harmitti lähteä kotiin, kun esikoinen kuitenkin oli siellä yksin odottamassa. Lähtemisen tuskaa lievitti vähän esimieheni mukaani pakkaama yömyssy (lasillinen punaviiniä pullon pohjalla). Nappasin sen vielä kotosalla kitusiini jahka olin saanut esikoisen pehkuihin ja saatoin todeta, että ilta oli todella onnistunut, vaikka lähikaupungin yökerhoon en päässytkään. Vaikka mitäpä minä siellä olisin tehnyt, enhän minä kelpaa edes kuolleelle Kekkoselle.

Auts!

Ruokajutut jatkukoon. Esikoinen on vissiin luopumassa mopoajatuksesta (jes, jes, jes, jes - ihan mahtavaa, että se on marraskuun poika, muuten se olisi ajanut kortin heti 15-vuotta täytettyään, nyt piti vielä miettiä talven yli) ja päätti kajota niihin mopokorttisäästöihin. On kinunnut pastakonetta minulta koko syksyn mutta en luvannut ostaa edes joululahjaksi. Vihaan kaikkia uusia vempeleitä jotka ovat alkuinnostuksen jälkeen vaarassa jäädä kaappiin pölyyttymään. Siihen en voinut oikein sanoa poikkipuolista sanaa, kun poika itse omilla rahoillaan päätti pastakoneen sitten ostaa. Olkoon oppirahoja, jos tosiaan jää toimettomaksi vähän ajan päästä. Ostimme samanlaisen joka on kuulemma kotitalousluokassa hyväksi havaittu ja valittiin se voittajaksi Kuningaskuluttajan testissä myös. Pitihän konetta sitten heti eilen testata ja erinomaista pastaa sillä kyllä tuli. Minä tein lohikastikkeen ja kutsuimme ystävänkin syömään.

Tähän ei oikein voi sanoa mitään

Olen lukemassa Pauliina Rauhalan paljon puhuttua Taivaslaulu -kirjaa. Täytyy sanoa, että ihmettelin sen puuttumista Finlandiapalkintoehdokkaista - ja niin tuntui moni muukin ihmetellen - jo ennen kun edes olin sitä lukenut. Nyt ihmettelen vielä enemmän. Kieli on kaunista, omaperäistä, runollistakin. On tietysti makuasia pitääkö siitä. Minulla meni kaksi sivua niin että pelkäsin jättäväni teoksen kesken, mutta sitten sain rytmistä kiinni. Pidän kirjasta valtavasti. Ja aihe on kiinnostava, totta kai: vanhoillislestadiolaisten elämä, perhe, rakkaus ja eritoten se vaiettu, naisten uupumus, uuden raskauden pelko. Asumme kunnassa, jossa on suhteellisen suuri määrä lestadiolaisia perheitä ja se näkyy täällä monella tavalla. Asia askarruttaa ja mietityttää minua tasaisin väliajoin, oma elämänkatsomukseni kun ei voisi olla kauempana heidän ajatuksistaan. Silti yksi ehdottomista luottoihmisistä, mitä altistukseen ja vertaistukeen tulee, on toinen altistunut, lestadiolaissuurperheen äiti. Elämä on ihmeellinen paikka. Niin, ja kirjaa siis suosittelen lämpimästi.

Aika mielenkiintoinen keskittymä...

...eikä epämääräisiltä mielleyhtymiltäkään
voi täysin välttyä!

Kaikki kuvat pihistetty Miska Rantasen kirjasta Kukkiva syyspervo ruukussa. Tyrsk!