Sivut


perjantai 29. marraskuuta 2013

Alkoholia vai Hermotabletteja?

Eilinen viittaukseni alkoholinkäyttöön sai aikaan kommenttiboksissa hyviä keskusteluja ja avautumista. Yllättävän monella on taustalla "omakohtaista" kokemusta alkoholismista joko omien vanhempien taikka sitten puolison kautta. Minä alkoholistin tyttärenä voin sanoa, että vaikka pysyviä haavoja ei näkösälle jäänytkään, en toivo sitä myllyä kenellekään, en pahimmalle vihamiehellenikään. Toipuakseni minun piti mennä pahimman kautta, ajauduin suhteeseen alkoholistin kanssa ja koitin parantaa häntä. Huonostihan siinä kävi. Rikoin itseni, mutta ymmärsin onneksi hakea apua ja vertaistukea. Pikku hiljaa sain asiaa ja omia tunnereaktioitani käsiteltyä ja seuraava mieheni käyttikin alkoholia erittäin kohtuullisesti. Kuopuksen isä. En koko yhdeksän vuotisen suhteemme aikana nähnyt häntä liian humalassa kertaakaan.

Minä olin meistä se, joka joi tosi naisellisesti enemmän - ja varsin kohtuullisesti minäkin, kuitenkin. Nyt, kun ei ole toista näkemässä huomaan, miten helppoa olisi iltavuoron jälkeen ottaa rentouttava, että pysähtyy paremmin. Tai yksi, kun on ollut kireä päivä tai silloin kun on yksinäistä tai surettaa tai vituttaa. Saunaolut kuuluu saunaan, tottakai, mutta meillä sauna lämpenee joka toinen päivä... Arjessa koitan olla tiukkana, mutta viikonloppuna ja lomilla tulee oltua huomattavasti löyhempi, joten tiedän kyllä mistä puhun. Tämä on ehkä ainoa kohta jossa voi toden totta sanoa, että onneksi on rahat tiukilla, tulee nimittäin todellakin priorisoitua. Ei tulisi mielen viereenkään ostaa viimeisillä rahoilla tai velaksi viinaa, kun ruoastakin on välillä poikien kanssa tiukkaa.



Jostain syystä oli pakko kiinnittää tämä mainio kortti
poikien kuvilla varustetuilla jääkaappimagneeteilla...


Minulla oli tällä viikolla hermo vähän kireämpänä kuin normaalisti. Ensin ajattelin, että se johtuu siitä, että kuopus oli viimeksi lyhyen tapaamisen isällään ja olemme olleet liian tiiviisti yhdessä, mutta ei se sitä ollutkaan. Omaa aikaakin on ollut ihan mukavasti kun on yksi ylimääräinen vapaapäivä viikossa tämän lyhennetyn työajan ansiosta. Sittenhän se kireys paljastuikin pms-oireeksi. On tämä naisen elo ihanaa. Toisaalta aika vähäistä on oireilu ja hermojen kiristely kyllä. Kertaakaan ei tarvinut ääntään korottaa pojille, mitä nyt vähän vääntää rautalangasta välillä ja itsekseen jupista. Purra hampaita yhteen. Mutta sellaista se elämä on. Se kannattelee, kun tekee oikeita ratkaisuja ja pysyttelee valitsemallaan tiellä.

***

Niin, labratulokset tulevat ensi viikon keskiviikkona...

10 kommenttia:

  1. Hoo, mitähän mömmöjä Hermo-tableteissa lie ollukaan... ja reseptittä!
    Mie jätin myös ensimmäisen avokkini kymmenen yhdessäolovuoden jälkeen alkoholin ja sen liikakäytön tuomien lieveilmiöiden takia. Mutta luin nuo edellisen postauksen kommentit ja jäin miettimään, että onko se sitten lasten kannalta yhtälailla paha, jos vanhempi tissuttelee vain rauhallisesti eikä aiheuta mitään ihme kohtauksia? Siinä lapsi saa käsityksen, että alkoholia voi juoda eikä se mitään haittaa. Ihmettelin suuresti, kun kuopukseni kysyi eräänä päivänä, että olenko ollut koskaan humalassa... en siis ilmeisestikään muutu hirviöksi, kuten oma äitini jo yhden keskioluen jälkeen, jos lapsikaan ei sitä huomaa. Silti se näkee mun juovan siideriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että välillä tarvisisin hermotabletteja ;-) Olis se kätevää...

      Tuo on vaikea kysymys tuo "rauhassa tissuttelu" ja sitä mietin itsekin usein. Pojat eivät näe minua humalassa, mutta lasi kädessä kuitenkin. Esikoisen kanssa asiasta olemme puhuneet ja vähän sivunneet kuopuksenkin kanssa. Tyyliin; alkoholia voi juoda jos osaa ottaa kohtuudella tms. Sen voisi katsoa olevan sitä hyvää esimerkkiä ja alkoholivalistusta. Mutta tuo sun ajatuksesi "että alkoholia voi juoda eikä se mitään haittaa" voi tulla kyllä lapselle mieleen. Ehkä pitää sitten vielä valistaa terveyshaitoista jne?!?

      Hyvä ettet muutu hirviöksi ;-) Mäkin sain esikoiselta palautetta kun kysyin hänen mielipidettä mun alkoholinkäytöstä, että "et sä juo paljoa, ainakaan niin kun X:n isä joka aina sammuu sohvalle"... Hmmm!

      Poista
  2. Alkoholi kyllä rentouttaa hetkellisesti (en ala saarnaamaan, sanonpahan vaan omista kokemuksistani) mutta kun puhutaan itsensä "palkitsemisesta", niin siinä käy vuositasolla niin että niitä palkitsemisen arvoisia asioita tulee enemmän.
    Loppuaikoinani saatoin vetää perseet olalle sen takia että vein roskapussin käsittämättömän pitkän matkan päähän eli kolmenkymmenen metrin päässä olevaan taloyhtiön roskikseen. Kyllähän nyt tuollaisen jättiurakan jälkeen sopikin kurlata temppuvettä se normi litra. Ei muuten naurata yhtään koska sitten kun se juominen lähtee oikeasti lapasesta, niin ajattelumaailma on juuri tuollaista shaibaa - tekosyitä tekosyiden perään, joka paremmin itselleen valehteluna tunnetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minä tässä koitan itselleni (ja muille) tolkuttaa: ihminen on niin käsittämättömän hyvä huijaamaan itseään. Tässä kohtaa varsinkin - aina on aihetta juhlaan. On iloa, on surua, on ihan mitä vaan ,että voi avata pullon. Sitä täytyy välttää keinolla millä hyvänsä!

      Kiitos;Peppone, kun taas varoittelit!

      Poista
  3. Mun kommentti ei liity alkoholiin(en oo itse juonut ikinä alkoholia tms enkä tiedä siitä mitään paitsi aika superpaljon töissä aasiakkaiden osalta) vaan lapsen tukkaan, joka on hieno! Ja siihen että onko se tyyris laitettava? Mun 12 vaiko 13-vee peikkotukkainen siskonpoika on sanonut että haluaisi ruuhkaansa rastat mutta mietin että tuleekohan millainen parturimaksu jos sen joululahjaksi hänelle kustantaisin. Jos juippi ylipäätään saa äidiltään lopullisen luvan ja muuta liikkuvaa osaa. Vai sittenkin pelkkä pleikkaripeli joka olisi hyvä varasija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me värkättiin lapset tukka itse yhden rastahipin suosiollisella avustuksella - kustannukse oli pannullinen teetä ja pussillinen pieniä kuminauhoja ;-)

      Herrojen Helsingissä on taatusti paikkoja jossa rastat värkätään, mutta hintoihin en ole tutustunut, jollet halua viettää siskonpojan kanssa laatuaikaa ja tehdä pötköjä omilla pikku kätösilläsi. Siskonpojalle terveiset, että hieno tyyppi on, ja että rastoissa on melko homma, pitää pyöritellä, ylläpitää ja silleen. Mutta komeet ne on. Ja ne päässä voi pelata pleikkaa...

      Poista
    2. Innostuin haeskelemaan intervebistä infoa että miten tuo itsetekeminen onnistuisi eikä se mitenkään vaikealta kuulosta. Olen joskus kauan sitten väkästänyt samaisen pojan äidille pieniä lettejä pään täyteen ja kun niistä tuli hyvät, miksei myös helpommat rastatkin onnistuisi. Poika ei juuri partureista tykkää, siksikin mietin ettei hän varmasti jaksaisi parturissa olla montaa tuntia ja sekin puoltaisi tekemistä. Täytyy siis panostaa.

      Poista
    3. Se oli yllättävän helppoa ja myös hauskaa yhdessä tekemistä -se rastojen raaputtelu! Netistä löytyy hyviä opetusvideoita ja jos vinkkejä tarvit, niin annan mielelläni!

      Ei muuta kun rapsuttamaan!

      Poista
  4. Hermotabletti olisi tänään kyllä tarpeen. Isäpuoli kun sairastaa niin sain siskolta fasebuukissa listan asioista, joista saan keskustella äidin kanssa. Siinä oli; Mitä kuuluu isäpuolelle? Mitä kuuluu äidille? Sulla on muhun aina niin hyvä vaikutus, että tulin tänne imemään itseeni vähän Zeniä ennenkuin vastaan siskolle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhistus... ja kiitos, ihanaa, jos mulla on suhun hyvä vaikutus! Ehkä sitten ei edes tarvi Hermotabletta. Toivotaan, että isäpuoli tervehtyy, koska sitten varmaan kommunikointi äidin kanssa on taas vähän helpompaa.

      Oikein paljon jaksamista toivottelen sulle Kiki!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana