Sain Rantakasvilta haasteen, joka on kovasti kiertänyt Blogistaniaa. Kiitos! Minäkin siihen vissiin omalla tavallani olen aiemmin ottanut osaa. Niinpä oion vähän, mutta vastaan tosi mielelläni näihin kysymyksiin. Ne muut 10 paljastusta olette joko jo saaneet tai saatte tulevaisuudessa, mutta tässä yksi:
Kärsivällisyys ei ole minun juttuni. Perustelut tuolla alhaalla, origamiosastolla.
1. Oletko mustasukkainen? Miksi?
En minä ole, jos ei ole aihetta. Jos on aihetta, sitten saakin jo katsoa peräpeiliäni.
2. Osaatko sanoa EI?
Opettelen. Kovasti.
3. Montako desimaalia osaat luetella piin likiarvosta?
Kaksi, mutta löydän loput käden käänteessä tarvittaessa ja esikoisella on vissiin jotain 25 desimaalia salasanassaan. Saako siitä pisteitä, kun kuitenkin olen sen synnyttänyt?
4. Pysyykö kannettu vesi kaivossa?
Voisin kokeilla, mutta luulen, ettei.
5. Milloin nauroit viimeksi oikein sydämesi kyllyydestä?
Me nauramme poikien kanssa oikeasti varmaan päivittäin ihan kunnolla. Siispä vastaan eilen tai toissapäivänä.
6. Entä milloin itkit murheisiin?
Siitä on aikaa, nykyään on aika vähän aihetta itkuun. Mutta olisiko ollut viimeksi joku työaltistukseen liittyvä ahdistus joka purkautui itkuna ja loputtomana yksinäisyydentunteena.
7. Minne et missään nimessä halua matkustaa?
Mihinkään konfliktien keskelle.
8. Mihin olen koukussa?
Tähän bloggaamiseen, teidän blogienne seuraamiseen, kommentointiin, kommunikointiin.
9. Milloin uit viimeksi järvessä?
Nyt pistit pahan... Hmmm, viisi-seitsemän vuotta sitten. Olen arkajalka vilukissa.
10. Oliko koulunkäynti/opiskelu mieluista?
Oli, ja helppoa. Olen tiedonhaluinen ja muisti ja pääkin toimi vielä silloin hyvin.
11. Mitä haluaisit sanoa vielä minulle?
Haluaisin sanoa, että on ollut ilo "tutustua" sinuun täällä Blogistaniassa. On hienoa päästä seuraamaan edes pientä siivua erilaisten ihmisten elämästä. Minusta on myös ihana, kun käyt ahkerasti kommentoimassa. Kiitos Rantakasvi!
***
Origami. Kuten kuvasta näkyy, meillä on niitä harrastettu. Esikoinen innostui origameista joskus ala-asteella ja oli ihan taitavakin. Sopi sen matemaattis-loogiseen ajatusmaailmaan. Ostin kaksivärisiä papereita ja muistaakseni pari opustakin aiheesta. Minun kärsivällisyyteni sen sijaan ei koskaan ole riittänyt mihinkään tällaiseen. Näin kerran dokumentin Wallace & Gromit -vaha-animaatioiden tekemisestä ja jo sen katsominen sai minut kihelmöimään. Jos yhden hymyn kuvaamiseen tarvittiin tunti vahaveitsineen ja lukuisine avustajineen, jotka muotoilivat ilmettä ja suupieliä aina hivenen ylemmäs, kuvasivat ja muotoilivat taas... Minä olisin murskannut ja lytännyt sen ukkelin ainakin sata kertaa nyrkkini alle. Pam.
Origamit ovat hienoja! :)
VastaaPoistaMä olin joskus kymmenvuotiaana äitini kanssa tilaisuudessa, jossa opetettiin paperintaittelua. Huomasin ettei ole mun lajini - hahmotuskykyni ei antanut myöden. ;)
Mä ehkä vielä hahmottaisinkin mutta se kärsivällisyys... ;-)
PoistaMä muistan, että paperintaittelukurssilla tehtiin paperista sammakko. ;)
PoistaWow, osaiskohan esikoinen sitä?
PoistaKiitos vastauksistasi!
VastaaPoistaEt ole uinut aikoihin? Apua, tulisin hulluksi jos en pääsisi joka viikko (useasti) järveen, kesät talvet. On todella mukava lukea erilaisten ihmisten blogeja, meillä kaikilla on omat 'osaamisalueemme' ja sitten vielä Luostari;))
Musta on tullut raskauksien myötä hirveä arkajalka. Ulkomailla uskallan uida kun on tarpeeksi lämmin, mutta sielläkin lapset raastavat hiukset päästään odotellessa, että uskallan kastautua...
PoistaLuostari onkin se kaiken alku ja juuri, jonka ansiosta mekin tutustuimme! Pitää mennä katsomaan mitä se Peppone nyt kertoo - itse en muista saunomisesta mitään ,-)
Oi miten ihania origameja. Taitaa vaatia matemaattis-loogisuuden lisäksi vielä pitkää pinnaa :)
VastaaPoistaJep, just sitä, joka multa puuttuu!
PoistaHyviä vastauksia ja taas oppi uutta, kuten sen että sun nyrkkisi kantaman ulkopuolella pitää mun pysyttelemän ettei käy niinkuin vaha-ukkelille :D
VastaaPoistaMä oon hyvin rauhallinen jos mua ei ärsytetä ;-)
PoistaAjattelin napata sunkin kysymykset ja vastata niihinkin...