Sivut


maanantai 14. lokakuuta 2013

Mielikuvitusostoksilla

Päivän sana on ostos. Minä aion haaveilla tämän yhden päivän. Haaveilen siitä, että heräisimme kunnossa ja hyvässä hapessa testaamassamme asunnossa. Tänään, huomenna, torstaina ja perjantaina. Sitten marssisin ensi maanantaina pankinjohtajan juttusille, allekirjoittaisin lainapaperit, irtisanoisin tämän asuntomme ja rupeaisin toden teolla suunnittelemaan muuttoa. Jokunen ostoskin olisi tehtävä, mutta mikäli tästä saa universumilta pisteitä, en tarvitse kovin paljoa. Silloin kun erosimme, käytin aika lailla rahaa siihen, että kodista tuli minunnäköinen ja toimiva. Silloin toki rahaakin oli eri tavalla, koska "osituksessa" minulle jäi hyvin pieni pesämuna. Myös suurin osa yhdessä nykyiseen kämpäämme hankkimistamme (lue: kuopuksen isän suuremmista tuloistaan maksamista) huonekaluista jäi minulle. Olen siitä kiitollinen. 

Tässä pari tarpeellista: 

-minun olisi ehkä pakko saada pari Susannan pellavaista keittiöpyyhettä. Eihän uudessa ja kauniissa voi millään pitää esillä kulahtaneita, kauhtuneita ja valkoisen värinsä menettäneitä pullaliinoja, eihän?

-sama juttu patakintaan ja pannulapun kanssa: ne on pakko uusia. Katsokaa vaikka!




-pannunalusiakin tarvitsen kipeästi pari. Mieluilen Pentikin puisia. Minulla ON kallis maku.

-esikoisen huone kokisi vissiin aikamoisen muodonmuutoksen. Värimaailma on tyystin toinen kun tämänhetkisessä ja uuteen teinipojan tyyliin tarvitsisimme kotoa jo löytyneiden kierrätysverhojen lisäksi niitä reunustavat paneeliverhot. Löysin ehdokkaat nettikaupasta, hinta oli päätähuimaavat 9.90€ ja paikallinen ompelija puolittaisi ja tarvittaessa katkoisi ne. Halvalla.

-mattokin esikoisen huoneeseen olisi pakko hommata. Samaisesta alesta sellaisen saisi 10-30 eurolla. 

-kuopuksen "huoneen" voisi laittaa myöhemmin. Sinne tarvitsisi lampun (nykyinen eteisen lamppu ajaa asian siihen saakka) ja verhot vissiin myös. Täytynee vielä toiveikkaana mittailla ikkunoita, mutta sellainen mielikuva minulla on, että nykyinen verho olisi liian pieni. 

Joka tapauksessa tuohon kaikkeen akuuttiin menisi maksimissaan satanen. Toisen hupuloisin sitten, kun veronpalautukset taikka Osuuspankin omistajajäsenyyden purkamisesta palautuva osuusmaksu tilille kolahtaa. 


***

Ostos. Jommat kummat tai molemmat silmälasini ovat tulleet. Täytyisi päästä niitä hakemaan joku päivä!

10 kommenttia:

  1. Kaikella ystävyydellä suosittelen sinulle kyllä uusia patakintaita, jos nuo kuvassa olevat ovat ainoat;) Jostain syystä meillä on kokoelma patakintaita, osa käyttämättöminä kaapissa odottamassa vuoroaan. Olen saanut niitä tuliaisiksi eri tahoilta. Mutta tarvekin on ilmeinen, meillä on lukuisia puulämmitteisiä paikkoja: hella, leivinuuni, takka-uuni, pihalla grilli, savustin ja hella. Kinnasta kuluu;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun nuo on niin hyvät ;-)

      Olen luvannut itselleni tuhlata patakintaisiin vaikka emme pääsisi muuttamaankaan. Hyviä (ja nättejä) patakintaita vaan on vaikea löytää.

      Poista
    2. Uhkaan lähettää sulle pari kinnasta, jos et osta ja laita kuvaa blogiin;)))

      Poista
    3. Ok, täytyy vissiin katsella huomenna kaupungissa josko jotain löytyisi...

      Poista
  2. Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla ja lukeminen on jäänyt vähän heikolle. Ei jaksanut kotonakaan istua koneen ääressä, vaan löhöilin telkkarin vieressä tallenteita katsellen. Mahtavaa kuulla, että olette mahdollisesti muuttamassa. Kyllähän asuntolainen kanssa aina pärjää, jos vain saa olla töissä. Ja siitä pääsee aina eroon tarvittaessa......eli toivottavasti koeyöt menevät hienosti ja pääsette kauppoja tekemään! Mukavaa syyslomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipumisia sinulle, toivottavasti olo on jo parempi.

      En tiedä vielä siitä muuttamisesta, mutta testaamme nyt ainakin kunnolla tuon asunnon ja nukumme useita öitä siellä. Sellainen kun harvoin on mahdollista, niin täytyy tarttua tilanteeseen. Toki kovasti toivon, että onnistuisi.

      Asuminen maksaa aina, oli sitten vuokralla tai omassa, joten mua ei hirvitä. Järkevämpää olis maksella omaa, kun eläke tulee kuitenkin aikanaan olemaan aika pieni. Sitten pärjäisikin, kun olisi vaan vastike maksettavana.

      Poista
  3. Sinussa on yks piirre jota ihailen todella paljon ja on yksi niistä monista syistä joiden takia kunnioitan teikäläistä hemmetisti ja se on vaatimattomuus. Muut havittelisivat ties mitä turhakkeita mutta sinä tyytyisit verhoihin ja pannunalusiin, olkoonkin että jälkimmäiset olisivat Pentikin ylihinnoiteltuja tuotteita mutta kumminkin, et sinä paljon pyydä ja siksipä toivon että kaikki mahdollinen onni joka ainoassa asiassa koituisi osakseksi ja pääsisitte koko pesue vihdoin nauttimaan oman ja ennenkaikkea terveen kodin lämmöstä .

    Peukut pystyssä - rakkaudella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peppone. Olen oppinut pärjäämään vähällä eikä siihen elämiseen tai pärjäämiseen oikeasti kauhean paljoa tarvita. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että tuo(kaan) asunto ei ollut meitä varten. Huokaus sentään, masentaa aika lailla :-(

      Poista
  4. Voi Marjaana, kyllä kaikki järjestyy *halistaa*

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana