Sivut


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Arki arkinen

Joskus se arki vaan on niin ihanaa. Ihan sellaisenaan. Toki asiaa auttaa viikon mittainen loma vast ikään, ei ole vielä ehtinyt työlääntyä. Meidän maanantai oli mahtava, tavallinen mutta mainio. Esikoinen tuli kotiin väsyneenä, haki peittonsa ja teki pesän sohvalle. Minä olin laittanut ruoan tulelle ja kerkesin kerrankin lukea rauhassa kuopukselle Kapteeni Kalsaria. Söimme yhdessä ja pojat rupesivat mieluilemaan jälkkäriä. Totesin, ettei tarjolla ole oikein mitään herkullista, maitokin oli niin vähissä ettei olisi aamukahviin riittänyt joten jäivät paitsi kaakaokupillisistakin. Esikoinen tarjoutui pyöräilemään kauppaan omien sanojensa mukaan "pientä korvausta vastaan". Kun olimme aikeissa saunoakin päätin että ostakoot saunaherkut ja samalla maidon ja muutaman muun puuttuvan tavaran. 

Pieni korvaus oli, että tyhjensin astianpesukoneen hänen puolestaan. Kuopuksen tehtävänä on aterinten paikalleen laittaminen ja teimmekin hommia yhdessä. Jotenkin tällaiset pienet arkiset yhdessä puuhastelut saavat minut usein tosi hyvälle tuulelle. Minä en vissiin kovin paljon vaadi! Saunan jälkeen viimeistelin Barcelonasta meille muuttaneen apinan viittaa, jonka kudoin myös ruokaa odotellessa. Meillä on aiemmin asunut kaksi muutakin apinaa ja näistä taisi tulla erottamaton kolmikko. Yhdellä heistä oli ennestään viitta ja sen seurauksena värkkäsimme toisellekin sellaisen. Uusimmasta tuli kuulemma johtaja ja se halusi itselleen värikkään viitan. Minä siis kaivoin langat ja puikot esiin. 




Hauskat olivat myös kuopuksen esittelyt. 

Tuo keltainen: "Hän pystyy tekemään uskomattomia mutkia ja lentämään melkein valonnopeudella".

Tummanruskea: "On tosi vahva ja pystyy venyttämään käsiään."

Heidän pomonsa, keskimmäinen, harmaanaamainen "pystyy roikkumaan paremmin kun muut ja kun se lyö kädet yhteen, sillä on sellainen voima että siitä lentää laser. Vähän niinkuin lasertaputus". 

OK!

***



Kaskelotti. Minun piti pyytää kuopusta kertomaan joku tarina kaskelotistakin mutta unohdin. Niinpä saatte laulun. 

14 kommenttia:

  1. Ihana kudottu viitta! :)

    Kuopuksellasi on mainiot jutut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni on vähään tyytyväinen ;-)

      Olen ennenkin todennut, että ei tuon lapsen kanssa tylsää päivää tule. Tänä aamuna se pohti mitä tapahtuu jos syö jonkun eläimem aivoja. Oli isänsä kanssa reissussa pistäytynyt kauppahallissa ja nähnyt niitä lihatiskillä!

      Poista
  2. Teillä on mahtavat pehrenjäsenet nuo apinat , olen itsekin niitä keräillyt ,mutta mies konfiskoi ne itteles hyllylle .. Marjaana , on tosi kiva niiden lasten kanssa puuhailla ja kun sun lapset ovat noin huumorintajuisiakin ... Olet onnekas ja onneks olkoon ... kiitos musiikkista kun ei ole ennen sitä yhtyettä kuullut ... taas jotain uutta .. heippaa ja hyvän viikon jatkoa vaikka onkin näin pimeä ja kolea ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei välitetä pimeydestä ja koleudesta vaan nautitaan niistä hyvistä asioista joita on ympärillä. Niin kuin meidän rakkaat!

      Mukavaa talvenodotusta sinullekin Nata

      Poista
  3. Kyllä se normiarki sitä parasta aikaa onkin. Ja näytti sulla olleen aikamoista sopeutumistakin tuolla aiemmissa kirjoituksissa. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee jatkossakin mukavasti. Meilläkin oli mukava loma Kainuussa esikoisen luona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla, että loma on ollut rentouttava - ja olitte vissiin terveitäkin!

      Totta puhut, aikamoista haipakkaa on menty, ylä- ja alamäkiä. Siksipä juuri osaan arvostaa tätä "tasaisen tappavaa" arkea.

      Poista
  4. Lasertaputus, se taitaakin olla melkoinen taputus;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, siinä kuulemma lentää puolen metrin mittainen lasesäde kohtio vihollista ;-)

      Poista
  5. Sinä olet kuule hieno ihminen, tiedätkös sitä? Sulla on sellainen sydän jota harvoin kohtaa ja se laittaa miettimään asioita tai paremminkin pysäyttää ajattelemaan. Pusut siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, kiitos Peppone!

      Piti oikein kurkata että mitäs minä nyt sitten muka olen tehnyt ansaitakseni kehut, mutta arkeahan täällä eletään. Ihanaa, pientä sellaista ja vielä tyytyväisenä. Pusut tuli perille, iiik!

      Poista
  6. Mainio pienin :) Ja kyllä ne vain on nuo pienet arkiset asiat ne kaikkein tärkeimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Varsinkin tällaisessa pyörityksessä kun minäkin olen viime aikoina ollut, osaan totta totisesti arvostaa tasaista soljuvaa arkea!

      Poista
  7. Tuijottelen täällä apinoiden kuvaa ja odottelen neuloositartuntaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, mä lähettäisin sen sulle jos see ilmiintyisi tänne, mutta ei! Tänä vuonna ei vissiin kudota kun inspiraatiota ei vaan ole eikä tule.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana