Sivut


tiistai 3. syyskuuta 2013

Millainen äiti, sellaiset lapset?

Keskustelimme poikien kanssa siivoamisesta, ja totesin, että  sitä on pakko välillä tehdä, vaikkei siitä niin tykkäisikään. Tiedätte, että minä en ainakaan tykkää, mutta luin vast ikään artikkelin perheestä, jossa rakastettiin siivoamista. Meinasi ihan ahdistus tulla jo juttua lukiessa. Kerroin pojille, että kyseisessä perheessä lapset osallistuivat talkoisiin ja keräsivät joka ilta omat lelunsa laatikkoihin sen sijaan että sotkut piilotetaan vaan suljettujen ovien taakse, niin kuin meillä. "Vähän niin kuin orjat!" kommentoi kuopus kauhuissaan. On se hyvä, että olemme poikien kanssa samasta puusta tässä asiassa. Tai sitten tämä on mallioppimista pahimmillaan parhaimmillaan.

Budapestin metro

Minä intopiukeana ja sunnuntaisesta keskustelustamme rohkaistuneena laitoin jo joululomaehdotelman kuopuksen isälle. Pelko persiissä odottelin vastausta, kun aamuyön pimeinä tunteina pälähti päähän, että ennenkin hän on vaikuttanut kovin empaattiselta ja ymmärtäväiseltä, mutta kun tosi paikka on tullut, onkin ollut toinen ääni kellossa. Nyt ei ollut! Järjestin juuri itselleni puolentoista viikon joululoman. Sen lisäksi syyslomakin oli jo aiemmin sovittu vietettävän niin, että kuopus on liki koko loman isällään. Nyt tämä yhtälö rupeaa näyttämään aika mukavalta. Kun olisi rahaa lähtisin reissuun - esikoisen kanssa. Toisaalta nautin kyllä kotona öllöttelystäkin, ja vastahan me käytiin Kreikassa. Sitä paitsi esikoinen on lähdössä saksan ryhmänsä kanssa Berliiniin lokakuun alussa. Liika olisi jo liikaa.

Mutta olen minä esikoiselle luvannut, että ensi syksynä voisimme ehkä käydä jollain pitkän viikonlopun mittaisella kaupunkilomalla. Kahden vuoden päästä sitten taas saattaisi olla koko perheen kanssa varaa lähteä jonnekin. Esikoisen kanssa on mukava ja helppo matkustaa. Kävimme juuri ennen eroamme pari vuotta sitten marraskuussa (luoja, onko siitä jo niin kauan aikaa) hänen synttäreiden kunniaksi kahdestaan Budapestissa. Reissu oli aivan mainio, nautimme molemmat suunnattomasti hahmotettavissa olevan kokoisessa kaupungissa kuljeskelusta, ruoista ja vähän shoppailustakin. Saksan taidosta oli sielläkin hyötyä, osa ihmisistä ei ymmärtänyt (minun kökkö)englantia, mutta esikoisen saksa kelpasi usein heillekin. Oi voi, jos olis rahaa niin kuin on mieli, matkustelisimme paljon enemmän. 

4 kommenttia:

  1. Joo, ehkä. Mutta lapset ja mekin muututaan vuosien saatossa, sanoisin onneksi!
    Kun lapset oli pieniä, olin siivoushullu, mutta sitä ei voi hyvälläkään tahdolla enää väittää ;-D Myös esikoiseni oli hiukka erikoinen; leikki-iässä hän vaati kavereitaan keräämään lelut ennen kuin lähtivät ja keräsi kyllä itsekin näiden luona. Nykyään oomme molemmat hyvin boheemeja (=kiertoilmaus laiskalle siivoojalle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen boheemi ;-) JOo, kukin tyyilillään, mun puolesta. Mutta meillä ollaan kyllä tasapuolisen laiskoja sekä lapset että aikuiset.

      Kun tulin töistöä kotiin, minua odotti kaunis paketti. Ja itku tuli silmään sun lahjastasi. Olet ihana! Juuri voimaa ja negatiivisen energian poistoa ja kaikkea sellaista tarvitsenkin, oikein tulkittu. Nyt on korvikset korvissa ja koru kaulassa. Ihana olo! Kiitos!

      Poista
  2. Mies väittää minua siivousvimmaiseksi, mutta oikeasti en ole. Mies itse on sottapytty, joka kerran kirjoitti jopa naamakirjaan valituksen siitä, miten vaimo pakottaa imuroimaan. Sai kuulemma vertaistukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haahaa, mutta se onkin itse valinnut kaverinsa - niin, ja vaimon ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana