Sivut


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Hengissä ostoshelvetistä ja muita kokemuksia

Meillä on ollut todella leppoisa viikonloppu. Perjantaina tuli ystävä istuskelemaan iltaa, esikoinen vuokrasi leffan ja kuopus - no, se meni varhain nukkumaan. Oli ihanaa purkaa viikon mietteet ja paineetkin viinilasin äärellä. Parasta oli, että pääsin silti ajoissa sänkyyn ja lauantaina heräsin virkeänä. Se oli onni, koska piti lähteä lähikaupunkiin markettiin, kun kumpaiseltakin pojalta puuttui välikausitakki. En ylipäätään ole mikään shoppailun ystävä, saati, että sitä pitää tehdä lauantain ruuhkassa kahden kersan kanssa, mutta pakko mikä pakko. Tuo sää kun näyttää nyt kääntyneen syksyiseksi. Selvisimme kuitenkin hengissä ja ilman riitoja joten katsoin, että olimme ansainneet pizzat. Nautimme ne yhdessä äitini ja hänen miesystävänsä kanssa.

Jälkiruoan söimme kotona: esikoinen oli jo perjantaina innostunut tekemään Wanhanajan vaniljajäätelöä ja kaupungista kotiuduttuamme minä leivoin sen seuraksi vielä puolukkapiirakan. Vei muuten kielen mennessään tuo kotitekoinen herkku, vaikken jäätelöihminen yleensä olekaan. Pari ystävääkin piti kutsua kahville moista mahtavuutta maistamaan. Sitten olikin vuorossa sauna ja Avara luonto, kuten tavallista. Tällä kertaa oli pakko vähän aikaistaa saunaa, koska ennen Avaraa luontoa tuli ohjelma murmeleista, jotka ovat koko perheemme suuria suosikkeja. Onpa minua joskus murmeliksi tituleerattukin ja epäilemättä se olisi vastaukseni kysymykseen "jos olisit eläin mikä eläin olisit".


Melkein jo syöty



Illalla aloitin kirjaa, josta tiesin jo kannen ja takatekstin perustella, että tulen rakastamaan sitä: Kathleen MacMahon, Näin se päättyy. Käykö teille koskaan niin, että jo kantta silmäillessä tulee hyvin vahva tunne siitä, että tämä kirja minun pitää lukea? Ja sitten kun vielä vilkaisee kuvailun takakannesta, nyökkäilee entistä vakuuttuneempana? Minulle käy usein ja yleensä osun oikeaan. Mutta nyt minulla on ongelma. Sen nimi on suomentaja. Vasta sivulle 23 päästyäni olen ärtynyt jo kaksi kertaa. Kutsukaa niuhoksi, mutta minun mielestäni ei sanota että "hänen selkäpiitään puistatti" (vaan karmi) ja pakovesi lienee laskuvesi. Gnjääh, kielipoliisi täällä. Saa nähdä miten jatkossa sujuu, mutta en minä periksi aio antaa.

18 kommenttia:

  1. Mäkin katsoin ohjelmaa murmeleista ja Avaraa luontoa.:-) Illalla tulee ohjelma siileistä.:-)

    Olen samaa mieltä suomennoksista - ihmistä voi puistattaa mutta ei selkäpiitä.;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan seurattu sitä uutta kotimaista Ulos luontoon -sarjaa ja tykkään siitä. Siilit ovat paljon suloisempia kuin viiemviikonvaihteen käärmeet. Silloin kyllä puistatti - minua, mutta ei selkäpiitä ;-)

      Poista
  2. Hyvänkin kirjan voi joskus pilata omituisilla kieli-ilmaisuilla. Eniten minua kuitenkin ärsyttää jos on paljon kirjoitusvirheitä, eli huolimattomasti oikoluettu.
    Minäkin satuin kastomaan viime sunnuntaina ne käärmeet. Varsinaista siedätyshoitoa, yäk;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...katsomaan...

      Poista
    2. Mun teki aluksi pahaa - ja todellakin karmi selkäpiissä - mutta jotenkin se niiden toimittajien inhimillinen ja innostunut ote tarttui muhunkin ja pystyin katsomaan loppuun.

      Krijoitusvriheet on vihonviimeisiä kirjoissa, kyllä!

      Poista
    3. ...mutta blogikommenteissa ne ei niin haittaa ;-)

      Niin, ja ne siilit tänä iltana pitää ehdottomasti katsoa!

      Poista
    4. Voi kiitos Marjaana, ehdin jo olla pakarat jäykkänä kommenttini suhteen ;D

      Poista
    5. Ehei tarvitse, se on ihan eri juttu kun painettu teksti. Mutta jos ihan esteettisistä syistä haluat pakaroita pinnistellä niin kaikin mokomin ;-)

      Poista
  3. Onpas teillä ollut taas ihanat herkut, ihan vesi tulee kielelle! Meillä isäntä katsoi avaran luonnon vielä uusintana tänä aamuna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norsut on suloisia mutta kyllä murmelit vaan vei voiton!

      Saan vielä päiväkahvin kanssa samaa herkkua tänään, aika leppoisaa. Sitten jaksaa taas ensi viiikon.

      Ihailin muuten sun kutimusta eilen mutta jäi kommentoimatta...

      Poista
  4. Huonolla käännöksellä saa ainakin minut helposti unohtamaan lukukokemuksen, on tuskallista lukea sellaista tekstiä. Ja kyllä tunnistan jotkut kirjat jo heti otsikosta ikuisiksi ystäviksi :)

    Shoppailu lauantairuuhkassa on ehkä hirveintä mitä tiedän, hatunnosto sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ei ollut tällä kertaa muita vaihtoehtoja kuin lauantai-shoppailu. Nostan itsellenikin hattua, kun hermo ei mennyt kertaakaan, löydettiin molemmille takit ja vieläpä ennätysajassa. Sitten äkkiä pizzalle ;-)

      Minä en oikein osaa sanoa mistä se johtuu, että kirjan vaan tunnistaa kaveriksi, ja todella jo ennen sitä takakannen lukemista. Ehkä se on vuosien tuomaa kokemusta ja ammattitaitoa? Oli mitä oli, mukavaa se on.

      Poista
  5. Kaikki muut ovat saaneet herkkuja paitsi minä ja se on väärin! :P
    Suomennokset ovat välillä hakusessa myös tv- tai muiden leffojenkin puolella ja niille saa nauraa - toki asiaohjelmissa asia on vakavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokeutuukohan sitä omalle kielelleen kun on niin sisällä toisessakin kielessä, tiedä häntä.

      Herkkuja riitti vielä tällekin päivälle iltapäiväkahveille ja ei kyllä voi valittaa tänäänkään. Mitähän me sulle keksittäis? Lainaisinko mä sitä teiniä teille vaikka syyslomalla? Se olis sellanen win-win -tilanne, kuopus menee isälleen ja jos saisin esikoisenkin jonnekin olis vähän omaa aikaa...

      Poista
  6. Otsikon perusteella epäilin teidän käyneen Ikeassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei kuule, sinne mua ei saa poikien kanssa mistään hinnasta. Eikä niitä mun kaa...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana