Sivut


keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sä oot niin nolo!

Saattaa teini julistaa minulle.

Kiki singautti minua haasteella, jossa pitää paljastaa 8 noloa asiaa. Voi ei... yritetään, vaikka nolottaa jo etukäteen..

1. Minun englantini on oikeasti todella huonoa. Syytän siitä vanhempiani, he kun valitsivat minulle vakaumuksensa mukaisesti venäjän ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Englantia aloin opiskella vasta kahdeksannella luokalla peruskoulussa, ja koska matkustelimme todella vähän lapsuudenperheeni kanssa, harjoituskaan ei tehnyt mestaria. Kaikkein nolointa tässä lienee se, että en osaa sitä venäjääkään, vaikka se varmasti jonkinlainen valtti nykyään olisikin. Sitä vaan ei kuullut missään eikä kielitaito pysynyt aktiivisena, jos se nyt sitä koskaan olikaan. Olivat nimittäin varsin teoreettisia ja kuivia 70- ja 80-lukujen oppikirjat. Nykyään osaan kyrilliset aakkoset ja kysyä paljonko maksaa lehmä, mutta siihen se sitten jääkin.

2. Minä kuorsaan. Tai ainakin kuorsasin ennen eroamme. Nyt kukaan ei valita, ja toisaalta olen pudottanut painoakin sen verran, että olen saattanut lakata kuorsaamasta. Kokeilin silloin aikoinaan apteekista saatavia suihkeita ja annoin myyjien siellä olla siinä luulossa, että haen niitä miehelleni...

3. Olen värineurootikko. Se on oikeasti välillä vähän noloa, kun melkein mieluummin palelen kun laitan jalkaani väärän väriset villasukat.

4. Tykkään melkein oikeasti kaikesta siitä huonosta musiikista jota Yle X:ltä aamujeni ratoksi tulee. Poikia nolottaa kun luukutan täysillä Haloo Helsinkiä.

5. Olen varmaan muuttumassa tyhmäksi. Huomaan lukevani melkein pelkästään hyvin kevyttä kirjallisuutta. Lomalla olen lukaissut kaksi dekkaria, joista kumpikaan ei ollut kummoinen, nyt on kesken mukaansatempaava hömppä. En muista milloin olisin lukenut jotain raskaampaa ja vaativampaa. Toisaalta sain sitä lajia tarpeekseni opiskellessani, ja silloin vannoin, että kun opinnot loppuvat, kukaan ei koskaan sanele minulle mitä pitää lukea.


Leppoisasti saman peiton alla kuopuksen kanssa,
minä luen, hän pelaa käsikonsolilla.



6. Siivoan liian harvoin. En oikeasti edes kehtaa tunnustaa miten harvoin se tapahtuu. Sanotaan, että siinä vaiheessa viimeistään, kun jalat tarttuvat keittiön lattian klähmiin, lakaiseminen ei enää auta enkä meinaa iljetä päästää ketään muuta kuin rakkainta ystävääni ovesta sisään. Pyykkihuolto ei myöskään ole vahvimpia alueitani. Hävettää tunnustaa, mutta esikoinen hakee tätä nykyä vaatteensa kylppäristä, puhtaan pyykin kasasta. Ne eivät koskaan kerkeä hänen huoneeseensa. Niin, ja tässä kohtaa tarkoitan todellakin kasaa.

7. Olen muutenkin laiska pötkylä. Minulla ei tee tiukkaakaan olla tekemättä yhtään mitään miten pitkään tahansa.

8. Itsekurini on ameeban luokkaa mitä tulee koruihin, liikkumiseen, syömiseen ja juomiseen.

Ja vielä bonustunnustus: olen kerran pieraissut hississä juuri ennen kun sinne astui toinen tyyppi. Vieritin syyn sumeilematta ja suureen ääneen esikoisen niskoille, joka silloin oli pari vuotias ja vaipoissa. Toivottavasti poika ei traumatisoitunut loppu iäkseen...


No niin, ei se nyt niin hirveätä ollutkaan!

***

Kuopus on kyllä totaalisesti eri linjoilla Järventauksen kanssa. Kun toinen ehdottaa lomarahojen leikkauksia, toinen toivoisi pidempää lomaa. "Kurjaa, kun kesäloma loppuu jo kahden ja puolen viikon päästä. Voikun sitä olis vielä vuosi jäljellä. Voidaanko me ehdottaa neuvostolle, että kesälomaa jatkettaisiin vielä yksi vuosi?" Mille neuvostolle? "No sellaselle neuvostolle joka on keksinyt kesälomat." Haloo, Suomen yrittäjät ja työnantajapuoli: menisikö läpi?


22 kommenttia:

  1. Ihana tuo kuopuksen idea! :)

    Hyviä tunnustuksia! :) Mä olen myös semmoinen, että voin pitkään vaan olla ja ajatella. ;)

    Bonustunnustus on mainio! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ideaa täytyy todellakin vähän kehitellä ja ottaa sitten vaikka neuvostoon ihan tosissaan yhteyttä ;-)

      Täytyykin muistaa kertoa bonustunnustus myös esikoiselle...

      Poista
  2. Kohta 6 on hyvin tuttu tuon siivouksen (siivoamattomuuden) osalta. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät viikkosiivouksen, siis joka viikko, kuvittele!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en ymmärrä, en ollenkaan. Mun yksi ystävä teki tästä oikein ison numeron, että häntä ällöttää, jos viikkosiivous - siis todellinen jynssäys ja puunaus, ei riittänyt imurointi vaan aina piti viedä matot ulos, imuroida JA pestä lattiat - oli päivän tai pari myöhässä. "Kun on niin paskaista!" Arvaa nousiko kynnys kutsua häntä kylään, ja olin salaa helpottunut kun hän muutti lähikaupunkiin. Nyt voimme tavata heillä tai kahviloissa ;-)

      Poista
  3. eihän noissa mitään noloa ja eriskummallista ollut... paitsi että missä ihmeessä on voinut valita venäjän ekaksi valinnaiskieleksi, en ole kuullut koskaan sellaisesta mahdollisuudesta. Päheetä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nolous on varmaan jokaisen omassa päässä ja kriteerit on erilaiset?

      Meillä toisaan pystyi 70-luvulla valitsemaan venäjän - välillä tosiaan toivon, että ei olisi voinut. Lyhytkin sitä lajia olisi riittänyt.

      Poista
  4. Täytyy tunnustaa nuo samat asiat kuin sinullakin, eli siivoan liian harvoin ja luen hömppää. Ei ne kyllä niin noloilta jutuilta tunnu eikä ainakaan näin kun tietää jonkun muun olevan samanlainen. Ja mun englantini on huonoa, vaikka se on ollut pitkäkieleni. Pojat menevät mun yli tässä kieliasiassa mennen tullen....no, esikoinen opiskeleekin englannin kielellä.
    Kyllähän noita lomia välillä vähän pidentelisikin, vaikka onhan sitä vielä jäljellä...ja välillä on kyllä kiva olla myös töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen mielelläni myös töissä, jotenkin se tuntuu välilä ihan "lomalta" kun ei tarvitse huolehtia pesueesta taikka kotiasioista ;-)

      Kiva, että muillakin on samoja "nolouksia". Se tosiaan tekee niistä vähän vähemmän noloja. Jostain se standardi aivoihin on aasettunut: pitäisi pitää koti siistimpänä, pitäisi lukea sivistävämpää kirjallisuutta, pitäisi pitäisi, pitäisi.

      Poista
  5. Sinulle olisi tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis, Rantakasvi, käyn se nappaamassa palkintokaappiini!

      Poista
  6. Toinen ameeba ilmoittautuu. Lisäksi puhdas pyykki pärjää ihan hyvin kasassa.. ei aina jaksa. Tosin juuri nyt pitäisi mennä silittämään, kun vain saisin takalistoni irti tuolista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gnjääh, minä olen koittanut hankkiutua eroon kaikista silitystä vaativista vaatteista. Vihaan silittämistä. Ne silitystä kaipaavatkin pärjää ihan hyvin siellä kasan alimmaisena ja tulevat käyttöön vasta sitten kun ryhdistäydyn...

      Ihanaa, että on muitakin ameeboja!

      Poista
    2. Mä silitän t-paidatkin :) Se on hauskaa ja samalla voi kuunnella musiikkia tai kuunnelmia tai vain haaveilla :)

      Poista
    3. Mulla on yksi ystävä joka sanoo samaa. Että se on rentouttavaa... No, kukin taaplaa tyylillään, mä rentoudun mieluummin oikosenaan sohvalla kirja kädessä ;-)

      Poista
  7. Mikä mahtava ratkaisu hissiongelmaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä käytin sitä muistaakseni sumeilematta myös Hesan paikallisliikenteessä ;-)

      Poista
  8. Kohdat 2,5,6,7 ja 8 sopivat myös minuun ... Hyvät noloudet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihanaa, kiitos anneaulikki, lisää vertaistukea ja ameeboja ;-)

      Poista
  9. 3. kohta oli kieltämättä sellainen mitä en ymmärtänyt :D mutta kukin tavallaan ja mitä taas kohtaan 4 tulee, niin Haloo Helsinki on hyvä bändi ja n. kuukausi sitten olin kuuntelemassa bändiä livenä ja biisit soi mahtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin, että tää lause menee nyt pieleen mutta menköön. Musta Haloo Helsinki on oikeasti energinen ja hyvä ja jotkut niitten biiseistä on sellaisia voimabiisejä ettei oo tosikaan. Pitää luukuttaa täysilla, ajaa täysillä ja laulaa täysillä mukana. Mutta suurinosa muusta musasta jota Yle X:llä soitetaan on sitä kertakäyttökamaa, tulee toisesta korvasta sisään ja menee yhtä reippaasti ulos. Harvoin jättää minkäänlaisia jälkiä mennessään.

      Poista
  10. Voin tunnustaa, etten minäkään siivoa viikoittain, minkä lisäksi vieritän syyn sekasotkusta miehen niskoille. Jos on pakko äkkiä saada paikkoja siistimmän näköiseksi, heittelen eteisen (tarvittaessa muutkin) romukasat esiteinin huoneeseen (jossa ei siis asuta jatkuvasti) ja laitan oven kiinni sekä otan rikkaimurilla kissankarvat parista kriittisimmästä paikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ihanaa! Mä teen muuten samaa kuopuksen huoneen kanssa. Suurin osa olohuoneen sotkusta kun tosiaan tulee hänen huoneestaan levittäytyvistä leikeistä tai piirtelyistä. Tungen ne kynnyksen yli takaisin ja laitan oven kiinni.

      Viimeksi kun mulla oli sellainen ihana ystävä lapsineen kylässä, jota varten en kokenut tarvetta suuremmin siivota, raivasin vaan polun kuopukselle ja kaverilleen niiden rojujen keskelle...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana