Sivut


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesä ja kommuunielämää

Lainasin autoani ystävän perheelle - teemme näin aina aika ajoin, kun heillä ei omaa kulkupeliä ole. Minä saan paitsi hyvän mielen, myös tankin täydempänä takaisin ja usein myös auto on pesty tai siivottu. Mikä sen siistimpää? Mieluusti eläisin enemmänkin tällaista yhteistalouselämää. Toisenkin ystävän kanssa tämä toimii mainiosti. Ystävä kuljettaa minulle milloin mitäkin kaupungista, kun hän käy siellä paljon minua useammin. Eilen minä puolestani nappasin hänet mukaan kylille, kävimme kahvilla ja kaupassa yhdellä autolla, kun samalla suunnalla asumme.

Myöhemmin he vielä pistäytyvät  tyttärensä kanssa meillä ja toivat helpotusta munapulaani: ystävä oli käynyt paikallislehden artikkelin innoittamana uudessa luomukanalassa hakemassa testierän munia. Luulen, että siirrymme pysyvästi niihin. Samalla reissulla hänen tyttärensä haki valmistujaisbileisiinsä meidän teltan lainaan ja annoin hänelle lahjaksi yhden ylimääräisen makuualustan. Vastalahjaksi sain häneltä maistiaisiksi Happy Joe luomusiideriä. Synergiaa ja oravannahkakauppaa, ihan parasta.




Isona ja vanhana rastamummona haluaisin asua sellaisessa vanhusten kommuunissa. Olisi omaa rauhaa mutta myös virikkeitä (vähän niin kuin virikekanalassa ,-) ja virkistävää seuraa. Ja hoitajat olisivat tietysti nuoria ja komeita miehiä. Pari paikkavarausta olemme jo saaneet, saa nähdä täytyykö tässä vanhoilla päivillä vielä perustaa oma yksityinen hoivakoti, jollei sellaista valmista konseptia joku siihen mennessä kehitä. Joka tapauksessa olemme jo ystävän kanssa päättäneet, että hankimme sinne oranssin sohvan ja leopardikoristeiset rollaattorit, joissa on paikka sampanjapullolle ja laseille. Ei ihme, että ikääntyminen ei juuri pelota minua...


Kuva löytynyt taannoin jostain
internetin ihmemaasta

Kuopuksellakin kävi kaveri mutta muutoin olimmekin sitten ihan kotosalla. Minä innostuin viileän päivän kunniaksi siivoamaan ja täytyy sanoa, että oli jo korkea aikakin. Istutin kuopuksen katsomaan dvd:tä kun oli raivannut huoneensa ja salaa karsin reippaalla kädellä sitä sälää, mitä jostain meille aina lasten huoneisiin sikiää. Muutenkin tuli siistiä ja puhdasta, ihan joka paikassa. Nyt taas on kiva kotoilla! Illalla vielä saimme jostain ihmeboostin esikoisen kanssa ja vaihdoimme hänen huoneessaan järjestystä. Nyt sujuu kommuunielämä pupujen kanssa vähän enemmän ihmisten ehdoilla. Tosin ensimmäinen ryppy rakkauteen tuli, kun Lurk ki puri nettipiuhan poikki. Esikoinen ei oikein arvostanut puolihysteeristä hihityskohtaustani. Korvaukseksi tästä lupasin lähteä tänään kuskiksi kaupunkiin ja ostaa uuden. 

12 kommenttia:

  1. Monet ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä - tuollainen kommuuni olisi mainio ratkaisu siihen.

    Kerran televisiosta tuli ohjelma tanskalaisten seniorien perustamasta asumisyhteisöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sellaista tarkoitan! Ja sitten myöhemmin, kun tarvitsee palveluja, voisi olla enemmän palvetutalotyyppinen, mutta kuitenkin kotoisa ratkaisu.

      Poista
  2. Tahdon ehdottomasti tuollaisen rollaattorin, kun sen aika koittaa <3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ole ihana? Siinä on paikka hippakengillekin!

      Poista
  3. Tuollainen yhteisöllisyys on tosi mukavaa. Yritän sitä itsekin harrastaa aina tarvittaessa, mutta täällä Turun seudulla ei juuri sellaista harrasteta. Kaikki ovat aina vain omissa nurkissaan ja omissa jutuissaan.
    Tuo rollaattori on kyllä ihan best!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen usein huomannut, että suomalaiset mielellään lukkiutuvat (ydin)perheisiinsä ja ulkopuoliset - joap isovanhemmat - saavat todellakin olla ulkopuolella. Minä olen aiemmin elänyt yhteisöllisemminkin, silloin kun asuin Helsingissä ja tein esikoisen yksin. Meitä oli iso joukko ei-ydinperhe-orientoituneita tyyppejä, lapsellisia ja lapsettomia, pariskuntia ja sinkkuja. Se oli mahtavaa.

      Täälläkin yhteisöllisyyttä saisi olla enemmänkin, mutta onneksi edes tämän verran.

      Ja rollaattori... se vaan on ihan paras!

      Poista
  4. Oravannahkakauppa on aina hyvästä. :)
    Ja auttamisesta puolestaan tulee hyvä mieli kun on voinut olla oikeasti hyödyksi.

    Mä ostan aina luomumunia, vaikka kalliimpia ovatkin. Tai sitten niitä pesämunia tai jotain semmoisia jos ei "tavallisia luomuja" ole tarjolla. Haluan uskoa, että muniani tuottavat tyytyväiset ja lajityypillisesti elävät kanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen jo vuosia raaahannut kaupasta niitä luomumunia, vaikka jossain vaiheessa muu ei luomua ollutkaan. Kanojen elinolot vaan on niin erilaiset luomulla ja häkkisellaisilla. Vaikkapa leovän tai spagetin kohdalla tämä näkökohta ei niin räikeästi hyppää silmille ;-)

      Ja todella, vuoroin vieraissa käydään, tai siis kaveria jeesitään. Se on ihan parasta!

      Poista
  5. Tuollainen yhteisöllisyys ja naapuriapu olisi niin ihanteellista. Mutta niinhän ne ihmiset valitettavasti nykyään sulkeutuvat kotiinsa ja sulkevat muut ulkopuolelle. Täytyy kuitenkin mainita, että meillä on yksi naapuri, joka on äärettömän avulias ja auttaa jopa pyytämättä, jos havaitsee avun tarpeen. Harmi vaan, ettei hänelle oikein saa "maksettua" takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Minä oleilisin mieluusti paljon yhteisöllisemminkin, mutta ei se tuppaa onnistumaan. Suunnittelimme yhden ystäväperheen - sen saman, joka lainaa autoani - paritalon ostoa, mutta harmi vain, että sain sitten lopulta sielläkin oireita. Siinä olisi ollut lapsilla leikkikaverit, mulla lainamies ja autokin olisi ollut yhteiskäytössä puhumattakaan monesta muusta asiasta.

      Ja avuliaat naapurit on ihan parasta. Jo pelkkä tieto, että joltain voi tarvittaessa pyytää apua, on kullanarvoinen!

      Poista
  6. Sitten kun olen vanha ja hömppä niin mulle voi laittaa tuon shamppanjapullon tilalle suklaarasian ja sitten saan hulluna liikuntaa, kun jahtaan sitä rasiaa :D Siinä on kyllä tuo peili hyvä innovaatio niin voi tsiikailla, että tuleeko takaa joku kiireinen niin voi vetäistä tien reunaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten sillä pilillä voi vaikoilla niitä komeita hoitsuja ;-) Mutta suklaarasia, ehdottomasti. Ja tummaa suklaata, se on terveellistä vaikka ei niin juoksisikaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana