Sivut

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ja taas liftataan

Olen pariinkin otteeseen muistellut liftinuoruuttani. Se oli kyllä ihan erinomainen koulu, koska siinä jos missä oppi tulemaan toimeen tai ainakin jutustelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Olin teininä aikalailla ujo, ja se, että oli keskusteltava tuntemattomien kanssa joskus monenkin tunnin ajomatkan ajan opetti minulle paljon. Nykyään en enää säiky ihmisiä. Tästä on hyötyä asiakaspalveluammatissani. Osaan keskustella (lue: kuunnella) sujuvasti vaikkapa auton korjaamisesta, ydinfysiikasta taikka valkosipulin viljelystä. Mistään näistä minulla ei ole kummoista omakohtaista kokemusta. Yleissivistyskin siinä sivussa kasvoi. Niin, ja muutuin suvaitsevaisemmaksi. Kun joutui 350 kilometriä käymään dialogia jumalan olemassaolosta, oppi huomaamaan, että se oma kanta ei aina ole itsestäänselvästi oikea. Ainakaan sille toiselle. 

Rupesin miettimään, keiden kaikkien julkkisten kyytiin ehdin noiden vuosien aikana liftata. Yksi semisellainen oli Esa Saarisen isä. Hän oli toipumassa jostain aivoverenvuodon tapaisesta (hienosti hän ajoi, ihan tosi) ja puristeli kuntoutusmielessä toisessa kädessään sellaista pientä stressipalloa. Samalla hän kehui Pipsaa ja kertoi kaksosista, jotka olivat varsin pieniä siihen aikaan. Mauri Pekkarinen pyysi minulta purukumia kun oli matkalla johonkin puhetilaisuuteen ja oli edellisiltana syönyt valkosipulia. Mä mitään haistanut... Yksi hauskimmista julkkismuistoista on Remun ja silloin vielä elävän Albert Järvisen kyytiin liftaaminen. Hienon jenkkiauton takapenkillä kanssani oli myös Remun naisystävä. Remu pysähtyi tien varren levikkeeltä ostamaan "takapenkin leideille" mansikoita. Karski rokkikundi herkkänä!




Tietysti myös lukuisat orkesterit ottivat aika hanakasti liftarityttöjä kyytiin. Näistä muistan ainakin Juliet Jonesin Sydämen, Peer Gyntin ja Kolmannen naisen. Pauli Hanhiniemi hyräili osan matkaa seksikkäällä äänellä "kaunista viljaa" enkä vieläkään ole päättänyt oliko se kohteliaisuus vai alentavaa. Niin, ja Tonttu Toljanterikin on minua kyydinnyt. Tai siis häntä näyttelevä Kunto Ojansivu, ihan omissa vermeissään. Ja Ritva Oksanen. Näyttelivät silloin samassa kesäteatterissa jota olin menossa katsomaan. Menomatkan pääsin Kuntsin kyydillä ja paluukyydinkin hän ystävällisesti järjesti Ritvan etupenkille, kun olimme samaan suuntaan matkalla. 

Kerran koitimme liftata myös äitini kanssa, kun myöhästyimme bussista. Lupasin, että äiti saa kyhjöttää hiljaa takapenkillä ja minä hoidan puhepuolen. Lupasin myös olla kertomatta hänen miesystävälleen. Mitään kerrottavaa ei kuitenkaan ollut, koska emme saaneet kyytiä ennen seuraavan linja-auton tuloa. En ymmärrä miksi - minulla on varsin nuori ja nuorekas äiti. (Henkiseltä iältään kuulemma minua kuusi vuotta nuorempi. Hmm, mitähän tästä pitäisi päätellä?)

4 kommenttia:

  1. No hittolainen! Olihan jo tuossakin koko joukko julkkiksia ja kun palaat lomilta, sun on pakko tehdä pitkä postaus julkkiksista jossa kerrot kaikki *kröhm* yksityiskohdat ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta alastomien muusikoiden reissusta saisi varmaan aika herkullisia yksityiskohtia... Ja olihan se mun eka suutelokin eräällä liftireissulla yhden julkimon kans...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana