Tein ennen reissuamme aarrekartan. En ole varma uskonko tähän hommaan, mutta mukava näitä on tehdä. Tulee samalla mietittyä mitä ihan oikeasti haluaa, mikä on jo valmiiksi mainiolla tolalla elämässä ja sitä rataa. Unelmien visualisointi oli myös hauskaa. Leikkelin pari naistenlehteä ihan tuhannen päreiksi kun etsin kuvitusta karttaani. Sanotaan, että valmiin kartan pitäisi olla esillä näkyvällä paikalla, vaikkapa lähellä sänkyä, että sen näkee ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Minun karttani on ainakin toistaiseksi yöpöydällä. Jotenkin tämä tuntuu aika henkilökohtaiselta, vaikka kuvien takana olevat ajatukset eivät paljastukaan. Siitä huolimatta - tässä se on:
Kuten huomaatte, pääosassa on luonnollisesti se Oma maja. Niin moni asia helpottuisi sen myötä, jos pääsisin lähemmäs keskustaa. Voisin luopua autosta ja ylisuurella vuokrallani makselisin jo jonkinlaista itsellenikin. Saattaisipa ja saisipa tuo rahatilannekin siinä samalla helpottua. Onhan tuolla toisessa alakulmassa joku miehenpuolikaskin. (Ihan sananmukaisesti, kun saksin siltä kaulan katki ja peitin naaman sydämellä. Enhän minä nyt noita malli-ihmisiä sentään kotiini halaja.) Omasta itsestä ja olosta sen verran, että toivoisin tietenkin sen olevan jatkossakin seesteistä ja mukavaa. Iloista, värikästä, ekohenkistä, omannäköistä, ihanaa.
Majasta päästään helposti siihen, kuinka haasteellista sen löytyminen on. Ja se taas johtuu rakentamisen tasosta. Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, että rakennusliikkeiden pörssiinmeno olisi osaltaan aiheuttanut tason laskun. Senhän me jo tiesimme, että mitä pienempiin osiin urakka pilkotaan, sen todennäköisemmin jossain kusee. Kukaan ei ota kokonaisvastuuta mistään. Tuossa jutussa sekin tulee todella karulla tavalla ilmi: vastuuttomuus. "Mutta ethän sä siellä tule asumaan, laita nyt vaan seinään sitä stopperimaalia". Voi paska sanon minä. Voisin sanoa rumemminkin, mutta olkoon.
***
Tänään meidän pitäisi saapua Suomen kamaralle. Huomenna siis mahdollisesti jo ihka oikea ihminen suht reaaliajassa bloggaamassa ja kenties kertomassa jo vähän Kreikan kuulumisiakin. Mukavaa myös päästä lukemaan mitä teille on tällä välin tapahtunut!
Hieno aarrekartta! :) Jos mä tekisin aarrekartan niin mulla olisi sama aihe pääosassa. :)
VastaaPoistaTuo on tärkeää, että muistaa olevansa ihana ja läheiset ihmiset ovat myös ihania. <3 Omana itsenään oleminen on tärkeää. :)
Minä vähän hukkasin itseäni suhteessa kuopuksen isään, joten koen todella tärkeänä muistaa, että pitää pysytellä omana itsenään.
PoistaToivon, että sunkin maja löytyy ;-)
Olen jossain vaiheessa myös miettinyt aarrekartan tekoa. Mutta jotenkin en jaksa uskoa, että auttaako se mihinkään. Sinulla on kyllä kaunis ja just niitä asioita kuin itse haluaisit.
VastaaPoistaNiin ja tervetuloa takaisin Suomeen ja blogistaniaan! Täällä on kaikki ennallaan. Peppone riehuu pitkät päivät töissä ja me nunnat hoidetaan luostaria;))
PoistaMinäkään en ole ihan varma tuon toimivuudesta tai uskonko siihen ylipäänsä, mutta tein omani sillä asenteella, että se ei ota jos ei annakaan. Ja tekeminen ainakin oli hauskaa!
PoistaNiin, ja kiitos, on mukavaa olla täällä taas. Täytyy ruveta lueskelemaan mitä teille kuuluu!
PoistaHieno ja sinun näköisesi ;) Minun aarrekartassani keskellä olisi uusi työpaikka, ympärillä, hmm... kaikenlaista pientä juttua.
VastaaPoistaMinä pidän peukkuja sen haasteellisemman työpaikan suhteen. Ja pienien juttujen myös ;-)
PoistaMuista sitten informoida meitä lukijoita, että tuottaako aarrekartta tulosta :) Olen kyllä taipuvainen uskomaan niin :)
VastaaPoistaTäytyy seurata tilannetta! Ja tietysti raportoin teille ;-)
PoistaHih...täähän oli aika kiva. Ekan kerran kun kommentoin sun blogia niin taisit olla menossa yötestaamaan lukaalia?! Näin muistelen...ei se sitten ollutkaan kyllä hyvä. Onko sulla edelleen tallella tämä? Olet kyllä oikeassa että paljon on samanlaista tunnelmaa kuin mun kartassa. Tärkeää on olla vahva minä, välittämättä muiden motkotuksista. Kerranhan täällä vain elellään ;)
VastaaPoistaMä oon yötestannut aikamonta lukaalia tässä vuosien varrella, mutta mun altistus on niin paha, että ei sitä vaaan löydy. No, täytyy olla onnellinen, että on tämä, jossa en oireile, vaikkakin liian iso ja kallis (jotta saisimme asumistukea). Se taisi olla nyt syyslomalla, joten puoli vuotta olet kulkenut matkassa - kivaa, kiitos <3
PoistaKun mä sain oman huoneen esikoisen muuttaessa pois en enää laittanut karttaa seinälle. Ehkä mä teen uuden?
Tee ihmeessä uus. Asiat ja toiveet kuitenkin muokkaantuu ja muuttuu matkassa. Ja juu...niinhän se olikin, silloin kun mun olka meni ni löysin blogiis :D Hassu yhteensattuma mutta mukava on ollut tutustua sun huumoriin ;)
PoistaSamat sanat, on ollut mukava tutustua <3
PoistaMun haaveet ei oo juuri muuttunut ja ikävä kyllä noista ei vielä juuri mikään ole toteutunut, sinnikkäästä yrittämisestä huoliamtta. Mutta mun elämä onkin erikoistapaus...
Eikös me kaikki olla erikoistapauksia...spesiaaleja <3
PoistaOllaan toki. Tarkoitin vaan tätä superaltistusta jonka takia mikään talo/koti/asunto ei tunnu mulle käyvän ;-)
PoistaToivon oikein hartaasti isolla <3 että löytyy oma koti (edullisempi) jossa on hyvä olla ja hengittää. Jos lisäpeukkuja on ylhäällä niin luulisi toiveiden toteutuvan ;)
PoistaKiitos Onneli <3
Poistakaikki peukut on tervetulleita.
Mä olen melkein jo luopunut toivosta. Mun pitäis rakennuttaa allergiaystävällinen hirsitalo mutta eihän pankinjohtaja anna lainaa lyhennettyä työaikaa tekevälle pienituloiselle yksinhuoltajalle...