Sivut


maanantai 6. toukokuuta 2013

Unettomuutta ja ilma-aseammuntaa

Perjantain ja lauantain välinen yö meni ihan poskelleen. Muistan taas, miksi en ollenkaan ole pikkulapsi-ihminen. Ne penteleet valvottavat! Nyt, kun on päässyt kunnolla kokonaisten öiden makuun, on entistä vaikeampi kestää untaan häirittävän. Kuopuksella oli kasvukipuja tai lihaslipuja ja heräsi keskellä yötä. Ei meinannut millään saada uudestaan unta.  Minä hieroin jalkoja ja välillä haettiin vettä. Särkylääkekin jouduttiin ottamaan. Loppujen lopuksi ahtauduimme taas kahdestaan minun 80 senttiseen sänkyyni. Eihän se uni sitten oikein virkistävää ollut, vaikka jossain vaiheessa silmään tulikin. Aamusella kömmin sohvalle, mutta yöyhdestä aina aamuun saakka kestänyt katkonainen uni sai minut kyllä ihan raadoksi koko lauantaiksi.




Jaksoimme silti raahautua koko perheen tapahtumaan, jossa oli monenmoisia aktiviteetteja. Ja hyvä että jaksoimme. Ilmapistooliammunta oli parasta ja jännintä mitä kuopus on vähään aikaan päässyt tekemään. Päästä nyt ihan oikeasti ampumaan! Saimme muistoksi muutaman luodinkin, sekä iskemättömän, että linttaan ammutun. Ne pääsivät aarrelaatikkoon. Esikoinen puolestaan oli Nuorisovaltuuston kautta töissä samassa tapahtumassa, joten perheemme oli hyvin edustettuna. Taisipa hän paukutella sekä ilmakiväärillä että -pistoolilla parhaat sarjat tauluun. Palkintoja odotellessa... Kurjan kolea keli vaan oli, varsinkin valmiiksi flunssaiselle äidille, mutta mukavaa oli silti. Pääsin onneksi sitten saunaan ja lämmittelemään, niin kuin lauantaina  tapana on.

Perjantaina katsoimme esikoisen kanssa Suomen matsin ja lauantaina taas jännitimme ystävän kanssa Suomen kohtaloa, kun esikoinen lähti kaverille yökylään. Sunnuntai meni kokonaan kotosalla, koska sitä kaunista terassiviikonloppua ei sitten lupauksista huolimatta tullutkaan, päinvastoin. Harmaata ja sateista oli tosiaan molempina päivinä.


Lisää lovee, kiitos kaunis Rouva B!




***

Aukio. Niin, jääkiekon MM-kisat alkoivat taas. Tänä vuonna vissiin kokoonnutaan Sergelin torille kultajuhliin. En minä sentään, vaikka kiekkofani olenkin. Olen olen, uskokaa tai älkää rakkaat uudet lukijani.

Mertaranta: "Nyt on pysyttävä niin sanotusti housuissaan."
Kuopus: "Niin, ettei tuu pikkarit näkyviin. Ja se olis aika noloa!"

6 kommenttia:

  1. Kuopuksellasikin on sana hallussa. :D

    Ehjät yöunet ovat tärkeitä. :) Minäkin olen ihan "naatti", jos en saa nukkua kokonaisia öitä (kuka tahansa varmasti on). Kissa on varsinkin joskus aiempina kesinä valvottanut ja herätellyt öisin, kun ulkoa kuuluu niin varhain linnunlaulua ja on valoisaa - saa nähdä miten käy tänä kesänä. ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mulla oli kissat, ne sai yöllä hirveitä sähtäilykohtauksia ja se se vasta kamalaa oli, kun vuoteeni oli lattiatasoss pienessä yksiössä. Tömistelivät minun päältäni! Toivottavasti Kollo antaa sun nukkua.

      Poista
  2. Voi kurja, että teillä oli harmaata. Meillä oli oikein aurinkoinen viikonloppu ja käytiin lauantaina mökilläkin pikaisesti katsomassa. Myös eilen pääsi ulkoilemaan ihan hyvin, ei tullutkaan luvattua sadetta.
    Mutta hienossa tapahtumassa olette olleet. On se kumma miten tuo ampuminen on poikien juttu. Meilläkin kaikki ovat olleet innokkaita pyssyleikkijöitä pienestä asti, mutta lopulta esikoinen oli ihan onnellinen että sai vapautuksen armeijasta huonojen nivelten vuoksi. Ei olisi ollut hänen paikkansa. Mies ja keskimmäinen ovat innokkaita metsällä kävijöitä, joten harrastus siitä on tullut vähän kaikille.
    Ja jääkiekkoa jännitetään myös meillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat on jutut täällä, tosin esikoinen on aina ollut vähän omanlaisensa eikä niin innokas pyssyhommelissa. Nyt, teininä kyllä ampui ihan mielellään mutta ei se kauhean suuria kiksejä vissiin saanut. Olisin yllättynyt jos päätyisi armeijaan ;-)

      Nyt meillä on mainio keli, onneksi, joten saadaan vähän lohtua.

      Poista
  3. Kuopus voisi tulla meille pitämään tapakoulutusta putkimiehille :) Ja esikoinen leipomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi vieköök, tietysti! Vielä nolompaa kuin pikkarien näkyminen on tietysti, jos näkyy vieläkin enemmän. Mutta täytyy kyllä todeta, että multa tuo lapsi ei tätä ole oppinut, ihan varmasti. Mua ei nolota mikään (enkä taatusti opeta lapsia liian häveliäisiksi).

      Esikoista voin lainata jahka taas iskee teiniangsti. Pistän sen ekaks Pepposelle ja tulkoon sieltä sitten teille!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana