Sivut

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Äidin logiikkaa

Kerroin vasta olevani 14-vuotiaan esikoisen mielestä kaikkien aikojen pahin ikärajanatsi. "Miksi mun kaverit sitten saa pelata K16- ja jopa K18 -pelejä?" Siksi, kun eri perheissä on eri säännöt. Siksi, koska minä olen sitä mieltä, että ikärajat on asetettu jostain perustellusta syystä ja siksi, koska työnikin puolesta joudun näitä asioita miettimään. Ja koska minun ei tarvitse olla lasteni kaveri, ei tarvitse miellyttää heitä enkä pelkää pettymysten tuottamista. Miksi se onkin niin vaikeaa olla vanhempi, ei kaveri? Miksi pettymysten tuottaminen omalle lapselle on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Minä karjahtelen, uhkailen, lahjon ja kiristän, enkä todellakaan väitä saati tunne olevani täydellinen äiti. Mutta minä keskustelen myös, kuuntelen, selitän ja perustelen. Keskusteleva vanhemmuus ei tarkoita sitä, että lapset silti saisivat päättää, päinvastoin. Minun nähdäkseni keskustelemalla lasta voi opettaa maailman menoon, siihen, miten hommat toimii ja maailma makaa. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö päätökset olisi minun käsissäni. Aina. Ja ettenkö toisinaan turvautuisi maailman yksinkertaisimpaan perusteluun, kun sadannen kerran minulta kysytään "miksi"? Siksi, kun minä sanon. Siksi, kun minä olen aikuinen ja minä päätän. Minä tiedän - tai ainakin kuvittelen tietäväni - mikä teille lapsille on parasta. 


Ostin naistenpäivänä itselleni
ihanan keväisen krysanteemin

Minusta tuntuu, että arkemme soljuu niinkin sujuvasti paljolti juuri siksi, että minun ei tarvitse miettiä näitä asioita aina uudelleen. Ja pojat tietävät sen myös. Ihan turha kyseenalaistaa joka ainoan kerran. Nämä asiat tulevat niin selkärangasta. Samoin kuin positiivinen palaute ja kannustus silloin kun niiden aika on. Ja minusta se on aika usein. Paljon useammin kuin negatiivisen palautteen. Minä olen viime aikoina pannut ikäväkseni merkille, että todella paljon kuulee turuilla ja toreilla jatkuvaa tympääntynyttä kieltelyä ja käskemistä tyyliin "älä mene sinne". "Älä tee sitä, älä tätä, älä, älä, älä."

Sitäkin kammottavampaa on sellainen mollaava ja piilovittuileva kommentointi vanhemmilta lapsille. "Pitikö se nyt noin tehdä?" "Etkö sä VIELÄKÄÄN ymmärrä?" "Aina tuo menee väärin." Minun oletukseni on, että ihmisten ilmoilla on kuitenkin jonkinlainen sordiino päällä. Mitähän se sitten neljän seinän sisällä on, se kannustus ja kasvatus? Ei ihme, että itsetunto meillä suomalaisilla on mitä on. Huokaus. Positiivisen viestin voima on vaan niin paljon vahvempi kuin negatiivisen. Oletteko yhtään samoilla linjoilla?!?

***

Naisen logiikka. Aivan ihana artikkeli Hesarissa 75-vuotiaasta muorista, joka harrastaa seksiä 45-vuotiaan miehen kanssa. "Olen vasta vanhempana alkanut katsella miesten peppujakin. Aiemmin en kiinnittänyt niihin huomiota." Tämä mamma viheltelee nuorten miesstripparien perään kadulla. Ehkä se vanheneminen ei olekaan niin kauheaa. Mutta siinä Neo on kyllä oikeassa, puuma -sanalle pitäisi keksiä joku neutraali vastine. Mikähän se voisi olla?

10 kommenttia:

  1. Äitini opetukset muistan aina.Hän aina jutteli ja keskusteli ja toi esimerkkejä mitä tapahtuu jos teet jotakin väärin. Hän opetti ajattelemaan. Eikä minulla tapahtunut nuorena mitään ikävyyksiä, onneks, kun mietin aina seurausta tekoihini... Kyllä sinä olet myös hyvä ÄITI, sen olen huomanut ajatuksistaan .. Ja tsemppia vaan lapsien kanssa . He ovat ihania !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nata, tuota juuri tarkoitin sillä keskustelevalla kasvatuksella! Mistä ne lapset muuten tietää miten olla ja tehdä, jollei niille selitä? Ja sitten oppivat itsekin ajattelemaan. Sitä on ihana seurata sivusta.

      Poista
  2. 110%
    Heti helvetin hienot periaatteet,varsinkin tuo että säännöt ovat sääntöjä - niistä ei neuvotella ja positiivinen palaute! Olet niin oikeassa meidän suomalaisten huonon itsetunnon syistä että turha on kenenkään väittää vastaan. Sun muksuista ei ainakaan kasva mitään rauhoittavia kiskovia uusavuttomia vaan ne pääsee vielä pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, kokemuksesta voin vain arvella, että niiden kumppanit sitten joutuukin kiskomaan niitä rauhoittavia kaksin käsin ;-)

      Selostin tuota k-16 -pelihommelia ystävälle kahvipöydässä, niin kuopus odotti hienosti vuoroaan ja sanoi sitten kun olin lopettanut: "Siitä puheen ollen, millon mä saan kattoa Star Warsit?" Piti tuottaa petttymys, ja kertoa, että joku tovi vielä menee, koska ikäraja on 11 ja poika vasta kohta 7.

      Poista
  3. Meillon niin yhteneväiset kasvatusperiaatteet - tarkoittaa, että olet erinomainen äiti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tarkoittaa, että ME ollaan erinomaisia äitejä - sä olet oivaltanut syvimmän totuuden ;-)

      Poista
  4. Mä olen kans natsimutsi, meillä tehdään niinkuin minä sanon tai sit itketään ja tehdään. Lapsi tarvitsee rajat ja se on myös rakkauden osoittamista aikuiselta.

    Minusta se täti oli aika hupaisa, mutta nyt noitakin artikkeleita on ollut aika paljon. Ajat muuttuvat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natsimutsit kunniaan! Ja rakkaus ja rajat - mitä oikein tapahtui vanhalle kunnon auktoriteetille?

      Poista
  5. Meillä oli lapsi alle kouluikäisenä kulmakunnan ainoa mukula, joka ei saanut katsella Salattuja elämiä. Siellä oli niin paljon asioita, joihin mulla ei olisi ollut sen ikäiselle vastauksia. Nyt antaisin sen katsella, muttei se ole enää kiinnostunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama muuten meillä silloin,kun esikoinen oli ala-asteiässä. Kaverit kaikkosivat pihalta ja meidän poika ihmetteli (taas) että miksi muut mutta minä en. No, perustelin taas kerran ja sama on tilanne täällä nyt 14vuotiaana ei sitten kiinnosta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana