Sivut

lauantai 23. helmikuuta 2013

In the cage

Tiedättekö, joskus tämä sairaus saa minut tuntemaan kuin eläisin häkissä. Kun olen heikoimmillani, liki jokainen käynti ulkomaailmassa aiheuttaa jonkinlaisia oireita. Toisinaan saan oireita myös kotiimme tulevista asioista: esikoisen koulupapereista tai kuopuksen vaatteista, kun hän tulee tarhasta. Ystävän hajuvedestä. Melkein mistä vaan. Tämä ei parane koskaan kokonaan. Onneksi olen koti-ihminen, ja onneksi kotimme on puhdas.

Jos minulle puuhastelu, kylästely, harrastaminen ja vaikkapa shoppailu olisivat parasta mitä tiedän, saattaisin masentua vakavasti. Kyllä minua joskus masentaakin, ja pahimpina päivinä, kun olen kovin kipeä, hoitelen kodin ja lapset vaikka joka paikkaa särkee ja olo on kauhea, olen sitä mieltä, että tämä on yhtä paskaa. Elämä. Epäreilua. Selviytymistaistoa päivästä toiseen. Sitä tunnetta ei voi jakaa kenenkään muun kuin toisen yhtä pahasti altistuneen kanssa. Sitä ei voi muuten ymmärtää.

Masentaa ja huolestuttaa oma sekä lasten tulevaisuus. Kuopus ei vielä ole pahasti oireillut, mutta syksyllä hän menee kouluun jonka esikoinen joutui jättämään kesken. Esikoinen taas käy yläastetta ja ilmeisesti vielä lukionkin antihistamiinien voimalla. Siitä huolimatta hän saa oireita ja hänelle tulee väkisinkin melko paljon poissaoloja. Entä sitten, kun hän etsii oman alansa opiskelupaikkaa? Löytyykö sellaista puhdasta? Entä työpaikka sitten? Parempi olla ajattelematta kovin paljoa. Huolehtimatta etukäteen.




Puhumattakaan omasta tulevaisuudestani. Entäpä jos tuota työpaikkaani ei saada sellaiseen kuntoon, että pystyisin siellä jatkamaan? Mitä minä sitten teen? Uudelleenkouluttaudun? Mihin työhön, millaiseen työpaikkaan - sellaiseen, jossa en saa oireita? Missä oppilaitoksessa? Vai joudunko sairas/työkyvyttömyyseläkkeelle? Alle viisikymppisenä? En pysty kovin pitkälle ajattelemaan tätäkään.

Onneksi asioista nykyään puhutaan ja jo vähän paremmin ymmärretäänkin. Olen ennenkin maininnut THL:n Reijulan tuoreen raportin eduskunnan tarkastusvaliokunnalle Rakennusten kosteus- ja homevaurioista ja myös niiden aiheuttamista terveyshaitoista. Hyvä, että asioille edes yritetään tehdä jotain.

(Lähinnä minua itseäni varten ja muistiin lausunto ja vastine Reijulan raporttiin Allergia- ja Astmaliitolta täältä ja Hometalkoot-hankkeelta täältä.)


***

Häkki. Älkää hyvät ihmiset altistuko. Ettehän vähättele homeongelmia? Älkääkä koskaan vähätelkö kenenkään altistusta, kävisikö?

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti natiaiset säästyvät pahemmilta oireilta ja pääsisitte myös parempaan kotoon! *peukuttaa*
    Ei tulisi muuten mielenkään vähätellä - syön itse allergialääkkeitä läpi vuoden ja välttelen tiettyjä asioita (nyt muuten iskettiin päälle myös astmalääkitys, vaikkei virallisesti astmaa olekaan, mutta silti...). Minäkin muuten "haistan" sen tietyn hajun hirveän helposti. Ent. työkaveri asui vanhassa puutalossa ja varoittelinkin häntä kerran, kun vaatteet tuoksahtivat siltä, että kaikki ei ehkä ole kunnossa. Ei ollut, nyt remontti meneillään kai toista vuotta jo. Eikä varmaan ikinä tule kuntoon, luulisin, että myyvät sen jollekin "hyväuskoiselle" *voi kääk, mä olen ilkeä*! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskonutkaan, että kukaan täällä vieraileva vähättelisi, mutta aika moni tosielämässä kohottelee kulmiaan koko hommalle. No, se vaikuttaa aika kokonaisvaltaisesti elämään kuten sairastelu yleensäkin. Sinä tiedät, Polga, ihan varmasti!

      Se haju... Minun on joskus vaikea seistä kassajonossa tai jutella ihmisten kanssa, jotka asuvat hometalossa. Olen ottanut sen linjan, että kerron ihmisille jos kysyvät suoraan, muuten en. Osittain siksi, että olen niin herkkä, että pieninkin epäpuhtaus tekee minulle oireet mutta ei välttämättä 99% ihmisistä. Toiseksi siksi, ettei kukaan halua kuulla oman kotinsa olevan epäterveellinen. Tapana on ampua viestintuoja ;-)

      Nappasin haasteen ja aion huomenna yrittää olla negatiivinen!

      Poista
  2. Mä en ole niin pitkään seurannut vielä blogiasi, että tietäisin tarkalleen missä mennään, mutta siis homeongelmasta ilmeisesti kärsit ja sinulla on työpaikalla hometta. Ja lapsetko myös? Voi kurja. Minä en ole allerginen millekään, niin en voi edes kuvitella, minkälaiselta tuo tuntuu! Meillä poika on heinänuhainen ja kissa-allergikko, eli sivusta seuraan vaan... mutta yleensäkin allergia on ihan vieras alue. En pysty tosiaan aavistamaankaan, miltä se tuntuu.
    Homettahan on joka paikassa, mistä sitten johtuu, että vain jossain se antaa oireita? Onko kyse määristä vai mistä? Vai onko erilaisia homeita? Puhuit myös muista epäpuhtauksista tuossa, nekin aiheuttaa oireita? Tosi kurjaa ja missään nimessä ei pitäisi vähätellä!!

    VastaaPoista
  3. Hei Roz, ja kiitos empatiasta. Olen just nyt taas niin huonossa kunnossa, etten pysty vastaamaan kysymyksiisi vaikka haluaisinkin. Homeiden mekanismi on aika merkillinen, ja osa on vaarattomia, osa vaarallisia, ja sitten, kun on useampaa rinnakkain, ne aloittavat "biologisen sodankäynnin" toisiaan vastaan, ja silloin vasta myrkkyjen äärellä ollaan.

    Olen kirjoittanut aiemmin asiasta lähinnä omalta kannaltani, mutta esim. Hengitysliiton sivuilta saa asiallista tietoa, Hometalkoot -sivuilla ollaan jo vähän kärjekkäämpiä.

    Altistuksestani yleensä kirjoitan täällä:
    http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/01/haista-home.html

    Siitä, miten altistus vaikuttaa arkeeni kirjoitan täällä: http://marjaananmaja.blogspot.fi/2012/01/altistuneen-arkea.html

    Työpaikan tilanteesta täällä: http://marjaananmaja.blogspot.fi/2013/01/kaksi-asiaa.html

    Nyt painun vällyn alle katsomaan Avaraa luontoa. Kyllä tämä taas tästä!

    VastaaPoista
  4. Heipatus homesairaalta.

    Minun entinen työmaa oli homerakennus. Vuosia marmatettiin ja kaikki oirehtivat. Tehtiin ns. lumeremontti, mikään ei muuttunut kun märkiä/homehtuneita eristeitä ei poistettu ja vaihdettu. Remontti oli repiä kaikki auki ja puoli vuotta "kuvattaa", suljettiin ja maalattiin.

    Onneksi sain potkut ja pois tuosta rakennuksesta. Tuli reuma ja alle nelikymppisenä olin lähes liikuntakyvytön. En silloin osannut vetää piuhoja homealtistukseen (todettu verikokein)

    Hoidin itseni kuntoon täydentävien hoitomuotojen avulla ja nykyään olen täysin terve. No homekoiran ominaisuus jäi. Vartissa pystyn sanomaan onko tiloissa hometta. Jos on paljon, niin viisi minuuttia riittää.

    Homeongelma on laaja ja paha. Kaikkein kamalimpana pidän sitä, että lastenkodit ja koulut ovat homieisia. Siinäpä perintöä jälkikasvulle. Perkele!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tuttu tarina, otan osaa! Reuma ja niveloireethan on yksi ilkeimmistä sairauksista joitaa hometalosta voi itselleen saada. Ja se nokka... Sama jutta täällä, en tarvitse montaakaan minuuttia kun jo tiedän vaikkapa asuntokatselmuksessa, että ei tärpännyt tälläkään kertaa.

      Ja samalla tavalla pistää vihaksi (ok, on vähän alakanttiin tää ilmaisu, voisin pistää lihoiksi) vastuuttomat päättäjät, remontintekijät ja kiinteistönomistajat.

      Minä olen käynyt homeopaatilla ja käytän vitamiini- ja hivenainelisiä hänen kehotuksestaan, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan sinun "täydentävistä hoidoista" josko siellä olisi joku, jota en vielä ole kokeillut ;-) (Olisin kiitollinen jos vaikka laittaisit s-postia asiasta, jollet julkisesti halua ruveta retostelemaan: marjaananmaja@gmail.com )

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana