Sivut

tiistai 4. joulukuuta 2012

Nyt v**** nukkumaan

Esikoinen sai viime viikolla jaksotodistuksen ja se oli aika hupaisaa. En kyllä tunnusta, että loisin hänelle paineita koulunkäyntiin, mutta jostain ne tuntuvat tulevan. Ensimmäistä kertaa todistus ei ollutkaan ihan niin loistava kun aina aiemmin. Hän sai jopa elämänsä ensimmäisen seiskan. Tokeneekohan hän siitä koskaan?!? Totesin sydämestäni, että hienostihan tämä on mennyt - jopa inhokkiaineensa historia oli ysi - mutta poika itse mutisi, ettei keskiarvokaan ollut yli yhdeksän.

Voi herranpieksut miten hirveää! Mistä näitä odotuksia - oikeasti - tulee? Kaksi kymppiä kasiluokalla lukuaineista ja loput lukuaineet melkein poikkeuksetta ysejä. Taitoaineista ei ihan niin loistavia numeroita mutta aivan mahtavaa kaiken kaikkiaan. Onneksi esikoinen ei ole sen luontoinen, että ottaisi kuitenkaan paineita tai rupeaisi nyt pingottamaan. Toivottavasti siis mennään samalla rennolla otteella edelleen. Ja ei, ei siis mitään syytä piilottaa päätä talouspaperirullaan, todellakaan.


4.

Joulunodotus on jännää. Niin jännää, että kuopus heräsi 1. päivänä joulukuuta 6.25 ja 2. päivänä, joka oli siis sunnuntai, 5.35. Silloin kyllä sanoin, että joulukalenteria ei voi avata "keskellä yötä" ja hän onneksi jatkoi uniaan seitsemään saakka. Mutta miksi sitten maanantai-aamuna sain herätellä häntä eskariin?!? Tästä tulee piiiiitkä kuukausi.

Ja jos lunta tulee kovasti lisää, niin vielä pitempi. Miksi, oi miksi lumiauran pitää kaapia hiekatkin irti pihastamme sunnuntaiaamuna kello 5.55?!?

Lisää vääryyksiä: samana aamuna auto ei käynnisty ja minulla on hammaslääkäriaika. Pakkasasteita 25.  Toivotaan, että tänään käynnistyy, eilen lämmityksen ajastuksessa oli jotain häikkää.


***


Huonoista unista tuleekin sulavasti mieleeni, että pitelin vasta käsissäni hämmentävää kirjaa. Se on aikuisille suunnattu runokuvakirja Nyt v**** nukkumaan, jota on Amerikoissa myyty puoli miljoonaa kappaletta ja Suomessakin ensimmäinen painos loppui kesken. Kirjan aihe on kiinnostava: teos kuvaa pikkulapsiperheen arkea, kiristyneitä hermoja ja nukuttamisen vaikeutta. Minua ei naurattanut yhtään. En tiedä miksi, yleensä olen kyseenalaisen huumorin ylin ystävä. Vaikka Hesarissa kriitikko kehuu suomennosta, minulle se tökki. Pitäisi ehkä lukea alkuperäisteos. Tai sitten ei.

6 kommenttia:

  1. No johan oli mahtava todistus! Onnittelut siitä ja toivottavasti sulla ei mene hermo vielä, kyllä se joulu ja rauha sieltä tulevat. Pakkasethan menevät (tai pitäisi mennä) loppuviikosta perseelleen joten helpotusta autoiluunkin on luvassa. Hyvää tiistaita sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katotaan miten tänä aamuna käy. Kävin just katastamassa ja nyt ainakin auto lämpiää. Naapuri on silti valmiustilassa ;-)

      Mukavaa tiistaita myös!

      Poista
  2. Kyllä ne kersat luo itse omat odotuksensa todistusten suhteen. En tunnusta, että omalleni olisin ainakaan mitään paineita luonut, mutta aina se silti on kuvitellut, että äiti pettyy. Ihan itse se on kehittänyt ajatuksen, että mikään ei riitä. Itsehän salaa tiedän, että huonoimpia arvosanoja voi vielä aikuisena käydä paikkailemassa ja opettelemassa ihan uusiakin taitoja, kun teininä ei koulunkäynti olisi voinut vähempää kiinnostaa. Onnea esikoisen todistukselle!

    Ymmärrän kuopusta oikein hyvin. Minuakin väsyttää maanantaiaamuisin paljon pidempään kuin lauantaisin tai sunnuntaisin. Se on vain luonnollista. ;D

    Oli muuten ensimmäinen edes vähän negatiivinen arvio tuosta Nyt v**** nukkumaan -kirjasta. Luulen, että en tykkäisi siitä itsekään, koska se siis käsittelee lapsiperheen arjen kiristyksiä. Minuahan ei naurattanut se todellisuuskaan, mutta selvisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin selvisin, vaikka olin esikoisen kanssa yksin 24/7 - ja näin normaali mä olen edelleenkin ;-) En tiedä tarkkaan, mikä tuossa kirjassa tökki, mutta hauska se ei minusta tosiaankaan ollut.

      Paineista: minäkään en tunnusta, mutta ehkä ne todella sitten ihan itse oman rimansa asettavat ja välillä alittavat. Se on hyvää elämänkoulua sekin! Ainakin tuolle neropatille.

      Hmmm, totta puhut maanantaistakin. Miksen osannut tuota itse ajatella. Damn!

      Poista
  3. Esikoiselle lohdutukseksi, että perinteisestihän on joulutokariin aina pudotettu arvosanoja, että "jäisi kirittävää keväälle". Tuosta kirjasta ajattelin vähän samanlailla, jotenkin se yksi sana riimeissä vaan kirskahtaa ikävästi. Meillähän tuon pitäisi olla, että "Nyt V***u ylös!", sen verran aamuherätykset tökkivät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se muakaan kamalasti ilahduta, sen verran vanhanaikainen olen. Ja muutenkin oli vähän kökkö. Mutta tuo sun nimi-ideasi, se on loistava! Ehkä se onkin sitten jatko-osan paikka - kuinka saada teinit heräämään?!?

      Eiköhän tuo esikoinen tuosta tokene, mutta kerron lohdutuksesi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana