Sivut

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulumieltä kerrakseen

Sitä riittää vieläkin. Jo lauantaina pääsin tunnelmaan, kun kävimme ystävän kanssa kaupungissa. Välttelimme parhaamme mukaan joulustressiä ja ihmispaljoutta. Aika hyvin onnistuimme. Siemailimme joululoman alkamisen kunniaksi lasilliset kuohuviiniä ja nautimme kiireettömästä olosta. Ruoaksi valitsimme perinteisen jouluisen (heh) juustofonduen. Oih ja voih, että olikin muuten hyvää. No, mikään, mikä on kuorrutettu juustolla, ei voi olla kovin huono valinta. Istahdimmepa vielä meille reissun jälkeen muutamalle lasilliselle punaviiniä.



Sunnuntaina sain toisen ystävän miehen lainaan, kun olin suunnitellut kuopukselle kotiinpaluun (ja joulun) kunniaksi yllätystä johon tarvittiinkin poraa. Ripustimme uudet pimentävät rullaverhot paikoilleen ja mattokin vaihtui. Lapsi ei välttämättä kaipaa muutoksia sisustukseen, mutta äideille tulee toisinaan kummallisia mielijohteita... Ihan tyytyväinen tuo kuopuskin tosin kotiintultuaan oli. Kuusi koristeltiin virkistävässä 26 asteen pakkasessa kuopuksen kanssa. Helyt ja valot heiteltiin miten kuten oksille roikkumaan nenät ja sormet jäässä. Hrrr. Toisaalta, onpa ollut helppo tehdä muutama jäälyhty etuovenpieliä koristamaan tässä kelissä.




Esikoinen puolestaan hääräsi keittiössä joululauluja kuunnellen. Saldo oli järkyttävä määrä suklaakonvehteja ja kakku kaverille. Minä sain hellyyspuuskia ja nieleskelin liikutusta. Tuli joulumieli! Myös aatto vietettiin rauhaisissa tunnelmissa. Pojat ovat jo niin isoja, että pahimmalta turhautumiselta ja jännitykseltä säästytään. Lisäksi meidän perhe on ruukannut olla siellä pukin reitin alkupäässä. Me nimittäin avaamme lahjat heti aamulla. On sitten minunkin leppoisampi jouluruokia laittaa, kun lapsilla on puuhaa eikä kukaan kärtä että milloin milloin milloin. Tämä on ollut perinne jo vuosia.




Olen pitänyt huolta, että herkut eivät aivan heti lopu. Omatekoisten joulusuklaiden, joita siis jakelemme myös naapureille, tuttaville ja kylänmiehille, lisäksi paketoin meille jokaiselle ihan ikiomat konvehtirasiat. Se on pojista vallan hulvatonta, koska muulloin herkkujen syöntiä on aikalailla rajoitettu. Lisäksi on vielä marmeladit minulle ja esikoiselle. Röyh!

Aattona kävimme perinteisen hautausmaareissun - onneksi pakkanenkin lauhtui ihmismäisiin lukemiin - ja saunoimme sen päälle, kuten asiaan kuuluu. Tänään tulevat äitini ja hänen miehensä meille syömään. Esikoinen aikoo tehdä lohimedaljonkeja ja minulle jää salaatin teko ja pottujen keittäminen. Tyrnijäädyke jo odottelee pakastimessa. Aika leppoisaa!

2 kommenttia:

  1. Oikeata joulun viettoa ja varmasti mukavaa sellaista. Toden totta toivoisin asuvani lähempänä, lahjosin tuon esikoisen tekemään noita ruokia kyltymättömättömään nälkääni joka päivä. Olet sinä onnellisessa asemassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä onnekas, tiedän!

      Ja tuo bisnesmies on helppo lahjoa keittiöön, tosin joskus se tuppaa käymään kukkarolle. Ei vais, pullosta Coca colaa se tekee melkein mitä vaan, kun en muuten anna sen juoda kokista. Ovelaa!

      (Ai niin, ja jälkkäriksi on tänään tyrnijäädykettä. Se jo odottelee pakkasessa.)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana