Sivut


perjantai 19. lokakuuta 2012

Pekka ja puolukkapuudo

Tiistaina olimme esikoisen kanssa ostoksilla, eilen harrastimme samaa kuopuksen kanssa. Kuopuksella oli aika puheterapeutille, koska r-kirjain piti tarkistaa. Korjaantuu kuulemma todennäköisesti ihan itsestään ja ainakin, jos jaksamme vähän harjoitella kotona. Vaikkapa puhumalla d-kieltä: r korvataan d:llä, esimerkkinä dapadpedipiidakka. On muuten aika haastavaa ihan aikuisellekin. Puheterapeutti totesi, että eskarilaisellamme on vähintään kahdeksan vuotiaan sanavarasto. Ei tullut minulle yllätyksenä - kuuntelenhan tuota lasta ihmeissäni melkein päivittäin. Eilen taas, kun puki pyykistä suoraan otettuja "kovia" vaatteita: "kohta ne koskee mun ihoa, nyt, nipistää, tuskaa, tuskaa". Oikea draamaking!

Arvaatteko mitä tämä on?

Samalla reissulla hoidimme sitten tietysti myös muita kaupunkiasioita. Kuopuksen talvipuvun lahkeet päättyivät aika lähelle polvia, joten oli pakko ostaa hänellekin uudet talvivarusteet. Yhden pyjamankin sain jo salaa ostettua joululahjapakettiin. Onneksi äitini laittoi meille vähän syyslomarahaa. Kiitos äiti, meni tarpeelliseen ja hyödylliseen. Ainakin suurimmaksi osaksi. Kävin nimittäin myös Alkossa ostamassa tavoistani poiketen väkeviä. Luomuviljasta. Tilasin vasta Akateemisen alesta vihdoin omaksi Kemikaalicoctailin Nooran mainion kirjan Marjoja ja maskaraa. Siitä löysin Annikan puolukkasnapsin ohjeen, joka oli blogissa mennyt ihan ohi. Ehkä siksi, ettei tuolloin vielä saanut viinaa luomuna? Joka tapauksessa hauduttelen tästä joulun ja uudenvuoden piristykset.

Joulusnapsit tietenkin!

Jos esikoinen jaksoi hyvin kaupoissa, niin samaa täytyy kyllä sanoa myös kuopuksesta. Oikeassa kohtaa mehu- ja pullatauko, niin tämäkin kaveri venyy melkein minkälaisiin suorituksiin vaan. Ja sitten kiitokseksi ja lahjukseksi Pekalle kaveriksi uusi pieni Lego-hökötys, niin jää kaikille hyvä muisto. Viimeksi kun kuulin, Pekka lähti metsästämään ja palasi kotiin takasin vaihtamaan rautahaarniskan kohdattuaan teräväkyntisen karhun.


***

Sitten vielä yksi anekdootti: rauta menee nykyään alas takki päällä. Juuri kun keksin mustikan kairaamisen, ilmestyi apteekkiin (epäilemättä minun juoksenteluni innoittamana) valmiste nimeltä Medcoat.



Kun kuopuksen isä raportoi syyslomalla alkaneista orastavista vaikeuksista myös huippuunsaviritetyn mustikkatekniikan saralla, kokeilimme tätä.

2 kommenttia:

  1. Tuo puolukkasnapsi oli aivan uutta tietoa, kaikkea ne keksiikin. Kieliongelmat ovat jänniä, ystäväpariskunnan tytär oli täysin puhumaton 4 - vuotiaaksi asti, sitten alkoi pajattamaan niin ettei meinannut loppua tulla. Ihan normaalisti puhuu, kai siellä oli vaan joku lukko. Sama se on r:n ja monien muiden asioiden suhteen. Hauskaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, saa nähdä säilyykö tuolla purkissa jouluun saakka ;-)

      Meillä oli esikoinen samanlainen kun tuttujesi tyttö. Osotteli vaan sormella ja kuunteli kuin minä puhuin ja nimesin asioita.
      Sitten kun aloitti, aloittikin kertarysäyksellä ja jatkoi ja jatkoi ja jatkoi. Ja kyselyikä kesti kymmenen vuotta. Nyt ovat onneksi molemmat muuttumassa teini-iän juroudeksi - joten voit kertoa ystävillesi, että toivoa on!

      Onko tänään perjantai? Päivät sekaisin - hyvä lomanen siis. Mukavaa viikonoppua sinnekin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana