Välit kunnossa

Onpas hienoa huomata, että meillä menee poikien kanssa vallan mukavasti. Yhteinen viikonloppu takana ja useammankin kerran taas huomioin, miten hauskaa tämä elo sittenkin on. Kuopus on ihana ja kipittää aamulla herättyään minun huoneeseeni ja kainalooni. Saatamme köllötellä näin puolikin tuntia. Välillä kuopus puskee päätään minun kaulakuoppaani ja rutistaa. Minä taas en voi pitää näppejäni erossa siitä syötävän suloisesta pojasta päivälläkään. Meillä halataan, sylitellään ja silitellään paljon.

Esikoinen ei enää - ymmärrettävistä syistä - niin syliin kömmi, mutta muuten tuntuvat välit olevan kunnossa. Ainakin toistaiseksi. Katselemme yhdessä leffoja, minä saan huoltaa rastoja ja olla lähellä. Kahdenkeskiset saunasessiot silloin, kun kuopus on jo untenmailla taikka isällään ovat aivan parasta keskustelu- ja kuulumistenpäivitysaikaa. Huumoriakin löytyy, vaikka esikoinen on aina ollut vähän tosikko. Nyt iän myötä alkaa pikku hiljaa pilkettäkin löytyä silmäkulmaan ja meillä on aika samanlainen huumorintaju.

Äitini tuomat ulkovalot...

Yhtenä iltana viime viikolla esikoinen kysyi, tuleeko meille vieraita huomenna, johon totesin, etten vielä tiedä. Ja sitten hoksasin, että hänhän on itse yökylässä joten totesin, että ei kai se sua paljon haittaa vaikka tulisikin. "Vaikka mulle tulisi tänne joku mies!?!" Esikoinen virnisti ja vakavoitui sitten. "Äiti mä en halua enää isäpuolta." Osui ja upposi. Lupasin siltä istumalta, ettei tule sellaista saamaan, että ymmärrän saaneen sitä lajia ihan riittämiin.

Olen tätä miettinyt itseksenikin ja päättänyt jo aiemmin, nyt se vaan tuli kerrottua. Esikoisen ja kuopuksen isän välit olivat loppuaikana aika hankalat. Esikoinen koki tulevansa kohdelluksi epäreilusti. Hänen mielestään kuopus oli aina etusijalla. Minä olin välillä hänen kanssaan samaa mieltä. Toki osa siitä, että kohtelu oli erilaista, johtui poikien isosta ikäerosta, mutta osa oli kyllä biologian sanelemaa ja siten kohtuutonta. Tuntuu, kuin esikoisessakin olisi vapautunut hurjasti positiivista energiaa ja hän todella viihtyy kotona nyt.

...ovat jo iltaisin tarpeen.

Minä haluan ihmissuhteen joskus, mutta haluan kahden aikuisen ihmisen suhteen, en enää uusioperhettä. Sen verran tuo ylläkerrottu vaikutti parisuhteeseenkin. Ja minuun, leijonaäitinä. Minä voin treffailla ja rakastaakin, jos niikseen tulee, mutta isäpuolta en enää esikoiselle hanki.


***

Kuusivuotias kuopus auton takapenkiltä maanantai-aamuna (!):

Onko strategia vähän sama kuin suunnitelma?

?!?


Tässä on aivan selvää kunnanjohtaja-ainesta.
(Meidän kunnanjohtajamme on armoitettu visionääri, on strategiat, visiot ja missiot tulleet minullekin tutuksi. Mutta että jo esikouluiässä...)

Kyllä pojasta polvi paranee!