Piikittelyä

Meille muutti viiime jouluna eräs piikikäs kaveri. Ystävällä ja hänen miehellään on tapana ilahduttaa naapureita, tuttavia ja kylänmiehiä pienellä lahjalla. Koska aktiivisella ja paikkakunnallamme hyvin tunnetulla pariskunnalla näitä kaikkia riittää, pääosassa on usein pikemminkin idea ja oivallus kuin itse lahjus. Tässä oli mukana kortti, jossa "Virtaset" tarjoavat terävät joulun kunniaksi. Olkaa hyvä, ystävät:

Herra Hammastikkuteline

Aidolla ja alkuperäisellä herralla oli päässään mikäs muu kuin punainen tonttulakki. Keväällä kuopuksen kanssa katselimme jouluista kartonkia sillä silmällä ja vaihdomme sen kesäisempään. Nyt oli kuulemma aika vaihtaa kesähattu syyslakkiin. Joulua odotellessa... luultavasti palaamme taas autenttiseen tonttulookiin. Meillä ollaan aika ahkeria askartelijoita: tämä kaikki yhden ainoan vuoden aikana! Kuulenko aplodeja? Ai en? Ehkä kuitenkin siitä syystä, että opin (vihdoin) käyttämään Picasan kollaasi-toimintoa? Tai siis osasin sen yhden illan ajan, seuraavan kerran kun koitin, ei enää ihan heti onnistunutkaan. Hmm, minä taidan olla todellakin aika tumpelo.


***


Aplodeja tai ei, voin silti kertoa, että on ollut mielenkiintoinen viikko. Kolme päivää on opeteltu uutta pienessä työyhteisössämme. Uusi työntekijämme talon tavoille ja me "vanhat" taas uuteen tilanteeseen. Mukavasti tässä olemme varmaan kaikki päässeet uuden alkuun. Ei se muutos aina niin kauheaa ole ;-) Mutta kyllä perehdyttäminen voimia vie, huomaan, että skarppina oleminen, opettaminen ja ylipäätään läsnäolo vaatii veronsa. Aika aikaisin on petiin päädytty meidän suunnalla. Ei ainakaan vielä ole puhdistuskuuri tuonut uutta energiaa - ehkä pikemminkin päin vastoin.