Kaivelin kaapit ja pakastimen ja pakkasin pari kassillista kaikennäköistä. Kirjoitin myös lapun mukaan. Kerroin, että olen saanut aivan mahdottomasti tukea ja apua omilta ystäviltäni, ja toivoin, että saisin laittaa hyvän kiertoon. Pyysin, että vaikka vaan omia karmapisteitä nostattaakseni ottaisi pakaasini vastaan. Halasimme ja vähän itkeä tihrustimmekin oven suussa, kun toimitin kassit perille. Sain vielä tekstarin kiitokseksi: "Kyllä olet kultainen! Ei ole sanoja, mutta mieli on kepeä. KIITÄN ja toivotan piiitkää ja leppoisaa viikonloppua." Hyvä mieli molemmilla!
Muutakin jännittävää sattui perjantaina: esikoinen lähti ensimmäistä kertaa nuorisotalolle. Äiti valvoi ja odotti, ja kotiinhan se pääsi, hyvässä järjestyksessä. Mutta tätä tämä nyt varmaan on, teinin äitinä. Huokaus. Jos eilen mietin, saako lapsi traumoja, voi tietysti myös kysäistä, miten on äidin laita. Henki kulkee, toistaiseksi.
Lauantai meni vanhalla kaavalla (sauna, Avara luonto) mutta sitä ennen menimme Sherwoodin metsään, tällä kertaa kuopuksen kanssa kahden. Minä sienestin ja Robin Hood jahtasi Nottinghamin seriffiä jousipyssyn kera. Suppiloista piti kotiin palattua vääntää piiras. Esikoinen intoutui tekemään kesäkurpitsamarmeladia, kun me puolestamme olimme saaneet kaksi valtavaa kesäkurpitsaa Konnadonnalta. Voi jessus, miten hyvää siitä tuli. Voin kyllä suositella kaikille - tähän voi piilottaa ne isot jo vähän puisevat yksilöt, joista ei enää tee mieli laittaa ruokaa. Pirkka-sarjassa on ihania kuivattuja luomuaprikooseja, suosittelen niitäkin paitsi tuohon marmeladiin, myös ihan sellaisenaan makeannälkän.
Tänään olisi tarkoitus purkaa paviljonki ja laittaa puutarhakalusteet talviteloille. On se. Syksy.
***
Tiedättehän sen ihanan Röllilaulun "Minä olen hirmuinen Rölli, on mulla metsässä tölli"? Meillä on siitä oma, nykyaikaistettu ja päivitetty versio: "Minä olen hirmuinen zombi, on mulla metsäss' katakombi". Se soi päässä. Grrr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Marjaana