Minä rrrrakastin tuota Edelleen Alice -kirjaa, jossa käsitellään äärettömän kauniisti varhaisiän alzheimerin tautia. Kertojana kirjassa oli itse tautiin sairastunut Alice, ja se toimi vallan mainiosti. Todella kiinnostavaa "päästä" Alzheimerin tautia sairastavan ihmisen päähän. Kirjan tunnelma oli raskaasta aiheesta huolimatta todella lämmin ja koskettava.
Samalta tuntuu nyt luvun alla oleva toinen kirja, Puolinainen, jossa liikutaan vähän samankaltaisilla vesillä. Päähenkilö saa aivovamman, joka estää häntä näkemästä, kuulemasta, tajuamasta tai hahmottamasta mitään, mitä tapahtuu hänen vasemmalla puolellaan. Vakava aihe, mutta tragikoomisia tilanteita, ja jälleen niin lämmin käsittelytapa. Kirjoittaja on neurotieteiden tohtori ja tietää näin, mistä kirjoittaa.
Minulla tämä jälkimmäinen kirja on vielä kesken, mutta uskallan silti suositella jo sitäkin. Nuo ovat oikein sellaista sohvannurkkaan ja vällyn alle -lukemista. Punaviinikin sopii kuvaan ja kynttilät myös. Kynttilöistä puheenollen, jos kausi alkoi elokuussa, nyt se on päässyt toden teolla käyntiin. Sytyttelen maanisesti kynttilöitä aamupalapöytään - illasta puhumattakaan. Valosta saa voimaa.
Hyviä lukuhetkiä. Lukeminen kannattaa aina (möreällä tiedät-kyllä-kenen äänellä)!
***
Paitsi akkainlehtien parissa. Uusimmassa Kauneus ja Tervehdys-lehdessä oli järisyttävä otsikko ihan kannessa asti. Ringa Ropo: "Olen ilman miestä ja onnellinen".
Whohow! En usko. Ei ole totta. Oikeasti. Ei voi olla totta! Miten se sen oikein tekee?
Noista kirjavinkeistä kiitän!
VastaaPoistaEn ole kesäloman jälkeen oikin löytänyt mitään, mikä kiinnostaisi.
Lukasepa, kuule, mä tykkäsin todella. Tänään tuli BTJ:n laatikossa taas kaikkea kiinnostavaa...
PoistaVarasin molemmat ja näyttävät olevan kuljetuksessa.
VastaaPoistaOdotan niiden huomenna olevan täällä.
Kyllä meidän laitoksessa vaan on hyvä palvelu ;-)
PoistaTotta on vaikka eilen koko laitoksen lainaustoiminta kaatuikin.
VastaaPoistaPärjäsin lappusysteemillä.
Meillä jouduttiin laittamaan lappu luukulle. Virkailijakin oli puolikuntoinen, joten se oli ainoa oikea ratkaisu!
PoistaKiva, että teillä voi päättää asioista itsenäisesti ja tervettä harkintaa käyttäen. Toivon, että virkailija voi jo paremmin.
VastaaPoistaEikös! Meillä on mainio pomo ;-)
PoistaHöö, nyt vasta hokasin ton viimesen kappaleen! Kuule, kyllä, kyllä voi olla ilman miestä ja onnellinen! Minä oon.
VastaaPoistaMusta tuo oli niin pöyristyttävä otsikko, että oli pakko laittaa se kaikkien nähtäville. Mä en pitkään aikaan ole ollut onnellisempi kuin nyt. Ja ihan ilman miestä.
PoistaMe ollaan kyllä parasta A-luokkaa!
Niin, kyllä täällä pikku feministi nostaa päätään; miehenkö kautta meitä aina vaan määritellään!!? Voi sanonkomikä!
PoistaVälillä on hurja huomata, että vaikka eletään 2000-lukua, asenteet on toisinaan ihan kivikautisia. Mutta joka kerran, kun joku älähtää, menee asiat ihan pienen askeleen eteeenpäin, uskon minä ,-)
Poista