Positiivista palautetta

Nyt on pakko antaa positiivista palautetta kuopuksen isälle. Hän ei - toivottavasti ainakaan - tätä lue, mutta kerroin kyllä ihan henkilökohtaisestikin palautteen hänelle. Kuopus tuli viime sunnuntaina pitkän viikonlopun vietosta ja olimme sopineet, että juttelemme lomakuulumiset ja mietteet sen jälkeen puhelimessa. Nyt alkoi taas normaali tapaamisrytmi, poikkeuksena syysloma ja joulunaika, joista oli myös määrä päättää. Keskustelu sujui jouhevasti ja hyvässä hengessä, ja se, mitä toden teolla arvostan, on hänen ehdotuksensa, että voisin kernaasi halutessani viettää myös tämän joulun poikien kanssa kolmestaan.

Olin automaattisesti olettanut, että koska viime joulun kuopus oli minulla, tänä vuonna olisi isänsä vuoro. Hänelle kuulemma itse jouluaaton vuorottelu ei ole niin oleellista, kunhan saamme pidemmän tapaamisen loma-aikana järjestymään. Oli ajatellut asiaa poikien kannalta ja miettinyt, että joulu yhdessä olisi heillekin varmasti parasta. Ja mikä suloisinta, sain kuulla, että kun "sinä kuitenkin teet sen joulun ja tunnelman niin paljon paremmin kuin minä" pitäisi kuopuksenkin saada siitä nauttia. Minä kyllä olen perhejouluihminen ja onnellinen, kun saan viettää sen molempien poikieni kanssa yhdessä. Mainiota. Ei todellakaan itsestäänselvää. Arvostan!

Viime vuoden jouluoksa

Olen muutenkin sitä mieltä, että positiivista palautetta pitäisi antaa paljon nykyistä herkemmin. Pätee lastenkasvatukseen, ystävyys- ja tuttavuussuhteisiin, parisuhteessa, työelämässä - ei pelkästään esimiehen ja alaisen välillä vaan kaikkien kesken - ja satunnaisissakin kohtaamisissa. Aina ja kaikkialla! Muutamasta mukavasta sanasta saattaa jonkun päivän kulku muuttua radikaalisti.

Kokeillaanpa!