Sivut

perjantai 3. elokuuta 2012

Kirpparikierroksen antimet

Käväisin siis viikolla pitkästä aikaa kirpputoreilla lähikaupungissa. Ne ovat minulle tätä nykyä vähän ongelmallisia paikkoja, mutta ajattelin taas kokeilla. Olen ennen ollut oikea kirpputorihai, mutta altistukseni laittoi tämän harrastukseni täysin jäihin pitkäksi aikaa. Nyt olen paljon paremmassa kunnossa kun vaikkapa vuosi sitten ja pystyn käymään kirpputorilla sairastumatta viikoksi. Ja saatan jopa käyttää sieltä ostamiani vaatteita, jos ne kestävät 60 asteen pesun etikan kanssa. Yleensä kestävät.

Hoksasin nimittäin, että suurin osa vaatekaupoistakin, joissa käyn, aiheuttavat oireita. Suurta eroa ei siis sellaisesta ostamallani vaatteella ja kirpputorivaatteella ole, jollei sitten kirpparivaate ole kotoisin aivan hirvittävän "huonosta kodista". Tein reissullani kamalan ihanan löydön, uusi vedenpitävä syystakkini, olkaa hyvät:

Ihan saa itse valita ihanan ja kamalan välillä

Merkki on tanskalainen Mala ja hintaa oli kokonaista 10 euroa. Laputkin vielä tallella, joten lienee täysin käyttämätön. Jihuu, vähän piristystä synkkiin syyspäiviin - siis sitten joskus jos niitä tulee! Eilen esittelemäni kukkavaasi oli muuten susi eikä kukkavaasi. Se ei kestä vettä. No, joku kuivakaveri siihen päässee koristeeksi jahka keksin mikä. Ajattelin osmankäämiä, jotka mielestäni ovat todella kauniita, mutta muistin sitten, miten äidilleni kävi. Tai siis äitini osmankäämiasetelmalle. Olivat eräänä päivänä "räjähtäneet" ja kämppä oli täynnä pientä haituvaa. Joo ei.

Räjähtämisestä pääsemmekin luontevasti siihen, että olemme kuopuksen kanssa vaiheessa, jolloin elämän synty kiinnostaa ja muutenkin mietitään syntyjä syviä. Erilaisia luomiskertomuksia ja maailmansyntytarinoita on käyty läpi. Hän esitti oman teoriansa: "Mä luulen, että maailma on syntynyt niin, että jonkun avaruusolennon avaruusalus on räjähtänyt. Aluksesta tuli maailma ja siitä vihreästä avaruusolennosta kaikki vihreä niinkun vaikka ruoho ja metsät". Kalevalavaikutteita. Olen ylpeä!

***
Tässä taannoin bongasin markkinoilta hienosti ristipistoilla kirjaillun huoneentaulun jossa luki "koettelee vaan ei hylkää herra". Silloin mietin, millainen ihminen haluaa tuon tekstin seinälleen. Tämän viikkoisella kirpparikierroksella löysin paljon paljon hilpeämmän ajatuksen seinälle laitettavaksi:


 ***

Omapäinen arkeilija onnitteli minua eilen trivian kera ja voihan juupeli, olin aivan unohtanut, että 42 on todellakin vastaus Siihen Suureen Kysymykseen Elämän tarkoituksesta. Mitähän tästä vielä tulee?!?

2 kommenttia:

  1. Joo, yön aikana olivat purkautuneet ja sitä siivoa imuroin ennen töihin lähtöä.
    Seuraavat osmankäämit suihkutin sun meille unohtuneella hiuslakalla. Ne kestivät, kunnes pöly peitti ja piti heittää menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, muistelinkin tuota hiuslakkaepisodia, mutta en varmasti muistanut. Nyt, jos löydän osmankäämiä, taidan ottaa riskin ja suihkutella minäkin. Ottaisin mielelläni koristukseksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana