Kakkua ja kaaoksen hallintaa

Meidät oli koko perheen voimin kutsuttu esikoisen ystävän synttärikahveille eilen. Siinä olikin kokonaisuudessaan eilisen ohjelma: minusta tällainen yksi per päivä on ollut hyvä tahti näin lomalla. Yksi kyläily/ yksi DVD/ yksi pelisessio taikka yksi uimareissu - nämä siis vaihtoehtoisina toisilleen, eivät herran tähden kaikki saman päivänä. On siis ollut leppoisaa edelleen. Mutta siitä synttärivierailusta piti kertomani.

Asuisimmeko ahtaasti mutta halvemmalla...

Äiti ja poika asuvat kahdestaan suunnilleen samankokoista kämppää mistä haaveilen meille kolmelle. Hui kauhistus sentään. Nyt oli oiva mahdollisuus kuulostella ja pähkäillä mahtuisimmeko. Kuinka mahtuisimme ja miten asettelisin kampekset, että mahtuisimme. Esikoisen ikäinen poika oli saanut makuuhuoneen, aivan kuten minä olen myös suunnitellut ja äiti eleli olohuoneessa. Mutta minulla on lisäksi vielä kuopus. Pyörittelin sohvaa ja olohuoneen jakomahdollisuutta päässäni ja ehkä, ehkä. Luovuudella ja hyvällä tahdolla?

...vai väljemmin mutta kalliimmin ja auton kera. (Piirrokset kuopuksen 8/12)

Mutta pakko minunkin on myöntää, että pienihän se oli, nykyiseemme verrattuna varsinkin (30 neliötä vähemmän). Minä ei siis edelleenkään ole nähnyt sitä oikeaa asuntoa ja mikä tärkeintä, en ole pääsyt sinne haistelemaan josko siellä pystyisin olemaan. Nyt sitten pitäisi ajatella järkevästi.

Sen kunniaksi aloitin muuttoraivausta keittiön yläkaapista. Heitin kaiken ylimääräisen pois. Enää 25 kaappia ja kaksi ulkovarastoa.