Harva meistä on rautaa

Olen ollut vähän alamaissa. Pienet vastoinkäymiset ovat saada minut uuvahtamaan. Tai siis onhan se suhteellista mikä on pieni vastoinkäyminen, onhan? Kuopuksen veriarvot tulivat, ja kaikki näyttivät todella hyvältä - kalium ja kalsium imeytyvät, eikä mitään muutakaan vikaa pitäisi olla. Vain hemoglobiini oli hieman alhainen ja siihen saimme rautakuurin. Helppoa ja helpottavaa. Vai oliko sittenkään?

Kuopus on valitellut väliin päänsärkyä ja olen ruvennut sitäkin seuraamaan. Kysäisin sitten lääkäriltä labratuloksia saadessani voiko näillä asioilla olla yhteyttä toisiinsa. Kuulemma voi. Nyt siis toivon kädet ristissä, että rautakuurilla myös päänsärky lähtisi, ettei tarvitsi sen kanssa ruveta juoksentelemaan lääkärissä ja labrassa. Katsotaan, jahka saamme uudet hemoglobiinilukemat.

Ei lasten ulottuville eikä näkyville (!)

Tai siis jos saamme. Rautatabletti kuulosti kovin helpolta ratkaisulta, mutta aikamoisen farssin meinasimme saada siitä aikaiseksi. Lääkärin määräämä tabletti oli niin suuri, ettei kuopus saanut sitä millään nieltyä. Tässä vaiheessa melkein pääsi itku, minulta. Seuraavaksi koitimme liuosta, jonka saattoi sekoittaa mehuun. Tuloksena oli oksennus-refleksi ja se, että lempimehu on toistaiseksi hyllyllä. Se ällöttää. Itku meinasi tulla silmään, molemmilla. Kolmantena kokeilemme pureskelutabletteja, jahka kuopus tulee tänään isältään. Yhteensä lääkkeisiin meni sellaiset 70€. Voi kökkö sanon minä, iso raha meille. Mutta pääasia tietysti on, että saataisiin poika kuntoon.

3. kerta toden sanoo?

***

Jotenkin ahdistaa, kun nämä käytännön jutut kaatuvat arjessa minun päälleni. Taloudellisesti myös. Kuopuksen isä tuntuu pääsevän varsin helpolla, minä vain raportoin hänelle mitä on meneillään. Grrr.

Rautaista viikonloppua joka tapauksessa!