Kahden tulen välissä

Ruokavastaavan elämä on välillä varsin ... hmmm... haasteellista.

"Äiti mä haluan opetella veistämään juustoa."

Luomuoltermanni on jo vanha tuttu, sitä vaan ei tällä hetkellä saa paikkakunnaltamme. Mutta löysin vasta Edamin luomuna ja sain kauppiaan tilaamaan sitä tännekin. Harmi, että se on tuotettu Saksassa, mrrr. Mutta hyvin maistuu kuopukselle, itse veistettynä.. Esikoinen taas inhoaa Edamia ja tykkää kermajuustoista. Olen ennenkin kertonut, että juuri missään eivät maut mene yksiin.

Esikoinen on perunamies, kuopus pastakaveri. Esikoinen appelsiinimehun ystävä, kuopus omenamehun - molemmille maistuisi Pirkan luomumustikkajuomatiiviste, mutta siinä on liikaa sokeria minun mielestäni. Toisinaan sillä kuitenkin herkutellaan. Muutoin suosimme täysmehuja. Kuopus tykkää enemmän ruispaloista ja esikoinen ruispuikuloista. Esikoinen riisikakuista, kuopus hapankorpusta. Esikoinen ei syö Pirkan Reilun kaupan keksejä eikä kuopus taas juuri syö jäätelöautojäätelöitä.  Esimerkkejä löytyy loputtomiin. Olen kahden makutuomarin loukussa!

Ja kahden kaupan.

(Oikeastan minä olen neljän kaupan loukussa, kahden lähikaupan, lähimmän marketin, joka löytyy 35 kilometrin päästä ja saman kaupungin ekokaupan. Marketista haen kuivatavaran, jota täältä maalta ei saa, ja ekokaupasta siemenet, pähkinät ja kosmetiikan ja kuivatavaran, jota ei marketissakaan ole.)

Maitoa saa molemmista lähikaupoistamme, mutta toisessa se on 50 senttiä halvempaa litralta. Toisesta saa Reilun kaupan banaaneja, luomugoudaa, -spagettia, -riisiä, -sipsejä ja Bionadea. Ja luomuvoita ja -riisikakkuja sekä -jogurtteja pienissä purkeissa. Toisesta taas ne Reilun kaupan keksit ja tumman suklaan, omenoita, ruisnappeja ja paahtoleipää sekä niitä puikuloita luomuna. Ja parempaa luomuketsuppia ja -tomaattimurskaa pahvitetrassa. Uskokaa kun sanon, mutta tällaiseen pystyy vain nainen!

Molemmat kauppiaamme suhtautuvat onneksi minuun ihanasti. Olen saanut luvan tehdä heille listoja toivomistani tuotteista ja ovat esimerkillisesti toiveitani täyttäneetkin. Jokainen tuote, jota ei tarvitse hakea lähikaupungista, on plussaa. Varsinkin, jos joskus pääseen tavoitteeseeni, autottomaan elämään.

Mutta arvatkaas mitä? Tänään lähtee kuopuskin viikoksi lomailemaan isälleen (ja esikoinen on edelleen, ja toivottavasti suunnitelmien mukaan torstaihin saakka kaverinsa mökillä) joten minun ei tarvitse huolehtia kuin omista syömisistäni. I-HA-NAA!!!