Rattiraivo

En tiedä teistä, mutta minä olen kyllä ihan onneton autokuski. Paitsi, että olen oikeasti aika arka ajamaan ja vielä opettelen, on raivon hallinnassakin vielä paljon hiomista. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun ihan puskurissa kiinni roikkuva perässäajaja. Anoppi on kuulemma kerran laittanut tähän ärtyneenä hätävilkut päälle. Minä en ole vielä tuohon kikkaan turvautunut mutta aion pitää sen mielessä.

Samoin minua raivostuttaa lukuisat muut tolloudet, joita tiellä jatkuvasti kohtaan. Miksi ihmeessä sieltä kolmion takaa on niin kiire juuri minun eteeni? Tai miksi kummassa on kääntyessä mahdotonta pitää oma kaista ja vaellellaan sitten vastaantulevan - eli minun - kaistalleni? Kaistapäät - eikö niille opetettu mitään autokoulussa? Tai sitten ongelmana on, että minulle on kaikki opit niin tuoreessa muistissa taikka olen muuten vaan toivoton nipo ja tiukkapipo!

Kuva täältä

Ei kai tämä muuten haittaisi, mutta kun en millään malta olla ääneen kommentoimatta ja ojentamatta näitä toheloita. Ja useimmiten minulla on ajaessa pojat mukana, tietty. Meidän perheessä onkin lanseerattu jo kauan sitten käsite "junttikuski" ja molemmat pojat tietävät hyvin, mitä se tarkoittaa. No, on sekin varmaan parempi kuin v***n idiootti, joka meinaa useimmiten suusta livahtaa.

Mikähän siinä on, etten vaan voi liikenteessä olla zeniläisen rauhallinen, kuten yleensä muutoin olen?

***

Olen edelleen valmis luopumaan autosta kokonaan heti, kun vaan löydän sen Oman Majan tarpeeksi läheltä keskustaa. Sitä odotellessa voin varmaan ratissa vaikka meditoida ja hengitellä syvään sisääään ja ulooooos, kuten neuvotaan tuolla, mistä ensimmäisen kuvan pihistin. Tai sitten en...

Tämä täältä

Ai niin, raivoisaa leppoisaa äitienpäivää ihan jokaiselle!