Ihana ystäväni piristi sairaspäivääni tuomalla minulle Reilun kaupan ruusuja. Niiden mukana tuli afrikkalainen käsintehty rannekoru. Esitelipareen mukaan "Rannekoruja tekevät viiteen kenialaiseen yhteisöön eli maasai-, kalenjin-, kikuju-, borana- ja turkana-heimoihin kuuluvat naiset. Rannekorujen valmistaminen tarjoaa yli 400 naiselle mahdollisuuden ansaita itse toimeentulonsa... Se myös lisää heidän ylpeyttä omasta kulttuuristaan. Jokaisella heimolla on oma korumalli..."
 |
| Minkähän heimon tämä on? |
Kirjoitin eilen, että sade tekee hyvää luonnolle ja pian vihertää. Mutta että näin pian?!? Yllätyin, kun kurkkasin ikkunasta ja bongasin silmut. Voisin vaikka vannoa, että niitä ei vielä eilen ollut. Ja nurmikkokin alkaa näyttää pikku hiljaa nurmikolta eikä kuivahtaneelta kaislikolta.
Meidän perheessä ei juurikaan sipsejä syödä ja limsakin kuuluu vain erikoistilanteisiin. Kuopus ei tykkää kummastakaan, mutta esikoiselle kyllä maistuisi. Siksi olinkin iloinen, kun taannoin bongasin Bionaden luomulimsat ja esikoinenkin saa vähän useammin saunalimsaa. Nyt löytyi sipsejäkin luomuna, joten eilisen jääkiekkomatsi katsottiin ihan kunnon kisaeväiden kanssa.
 |
| kyllä meille yksi riittää! |
 |
| On muuten sama pussi molemmissa kuvissa |
Harmitus:
Olen pitkään ollut oikein hyvänä tämän homealtistukseni kanssa. Saan oireita ja huomaan kyllä aina kun käyn paikassa, jossa sisäilma-asiat eivät ole kunnossa, mutta pitkään aikaan oireet eivät ole jääneet päälle tai elimistö puolustautunut nostamalla lämpöä. Nyt vissiin luonnonhomeet, siitepölyt (joille en vielä onneksi ole altistunut, kop kop) ja katupöly yhdessä ovat saaneet aikaan sellaisen cocktailin, että en hetkeen kestä homeisia paikkoja yhtä hyvin kuin parempina aikoina. Mutta niitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Marjaana