Sivut

tiistai 7. helmikuuta 2012

Vuoden mutsi, ehkä kahden (tähden)

Blogihistorian ensimmäinen haaste. Itse asissa vähän huijattu sellainen: tämän sai käydä jokainen halukas poimimassa sekä Vuoden mutsi, Project Mama että  Salamatkustaja -blogeista. En myöskään laita tätä kenellekään eteenpäin, vaan voitte ihan itse päättää haluatteko osallistua.



1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun...olen selvinnyt näinkin järjissäni erosta ja arjesta yksinhuoltajana kahden terroristin kullannupun kanssa.
2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...ehdottomasti ruokahuolto. Meillä on tasan yksi sellainen ruoka, josta molemmat varauksetta tykkäävät: perunamuusi ja höyrytetty parsa sen kanssa. Kaikki muu aiheuttaa jonkinasteista nurinaa jommalla kummalla puolella pöytää. Oikeasti! Jopa letuista ja pannukakusta käydään vääntöä, esikoinen haluaa pannaria ja kuopus lettuja. ...kele!
3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...(kuopus) käveli vast ikään itsepiirtämänsä aarrekartan kanssa hellan luokse keittiöön ja mutisi ensin, että "tää ei kyllä ole oikea aarrekartta, ei täältä löydy aarretta" mutta sitten ilme kirkastui: "eikun onpas, sä äiti olet siinä".
4. Kello 12 yöllä olen yleensä....umpiunessa.
5. Kello 8 aamulla olen yleensä....jättänyt esikoisen koululle ja posmennan hikisenä kuopukselle tarhan eteisessä. Hyvinä päivinä olen töissä (kahvikuppi kädessä).
6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että..helpolla pääset nykyään...
7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että..tämä seitsemän vuoden ikäero, mikä sekä minulla ja veljelläni että omilla lapsillani on, on TODELLA huono idea. Otan osaa, näin jälkikäteen. (Ja terveinen myös - äitini lukee blogiani)
8. Viimeksi kiroilin, kun....autostani hajosi akunkenkä. Siis mikä ***tu?
9. En ole koskaan osannut...ommella, mutta haluaisin ompelukoneen ja opetella. Oisko kellään ylimääräistä?
10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on...juoda punaviiniä hyvässä seurassa ja parantaa maailmaa. Sitten, seurasta riipuen, voi riisua ne housut.

Ja se akunkenkä. Ette kyllä usko, mutta eilen töissä ollessani korjaaja oli sekä hakenut autoni, vaihtanut kengän, että tuonut auton takaisin pihalleni. Siinä se odotti nätisti omalla paikallaan ja käynnistyi vielä nätimmin. Voisin pussata korjaajaa, jollei se olisi kollegani siippa ;-)

4 kommenttia:

  1. Autot OMG. aina jotain korjattavaa, joka maksaa tonnin. Jos en asuisi täällä "jäätikön keskellä", pyöräilisin saletisti enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Satu. Mutta täällä maalla onneksi huolto pelaa ja hinnatkin ovat aivan inhimillisiä.

      Poista
  2. Marjaana, älä toki anna minun olla esteenä kiitoksenosoituksillesi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana