Pikkuseikkoja

Tässä vast ikään puntaroin kollegalle ääneen töistä lähtiessäni, että mitenkähän sitä iltansa kuluttaisi. Kutoisiko vai lukisiko. Että on jännittävää tämä minun elämäni! No, luin sitten ja mukavaa kirjaa luinkin. Carol Shieldsin nyt vasta suomennettu esikoisromaani Pikkuseikkoja on jo taattua Shieldsiä, tarkkanäköistä ihmiskuvausta, lämminhenkistä kerrontaa ja hyviä arkisia oivalluksia todella loppuun asti hiotussa muodossa.

Kirja, joka alkaa: "On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen." ei voi olla huono kirja. Mainio arvio tästä kirjasta, jos sellaista haluatte lukea, löytyy blogista Luetut, lukemattomat. Minä tyydyn vaan esittämään muutaman anekdootin.

Shieldsin kertoja, Kanadassa asuva keski-ikäinen Judith, hahmottaa vuoden kierron täsmälleen samalla tavalla kuin minäkin. Vuodenajat näyttäytyvät myös samankaltaisina niin Kanadassa kuin Suomessakin.

"Minä tiedän, että vuosi alkaa tästä, koska omat energiavarani, joiden annoin kesällä pehmetä sama tahtia kuin elohopea nesteytyi, tuntuivat jo jämäkämmiltä...Tammikuun ensimmäinen on valealku, hyistä kohmelosäätä, sulaa harhautusta mielettömissä kinoksissa. Talvi on vuoden keskikohta ja kevät sen finaali, mutta kesä on vapautta. Ainakin tässä ilmastossa kesä on erivapaus, sään heilahdus, ajaton ja veroton, lämpöä, joka kerääntyy nurkkiin ja passittaa meidät puolipukeisina ja sandaalit jalassa mitä uskomattomimmille hiekkarannoille. Vuoden oikea alku on syyskuu."

Löysin itseni myös ohimennen sulkuihin tungetusta lauseesta (Minunlaiseni tytöt, jotka olivat hyviä koulussa mutta kärsivät kasvuiässä, hakivat ja saivat vuosikaudet tukea ja lohtua mantereemme kaupunginkirjastojen valikoimista.) Minä, kohta neljänkymmenen kahden vuoden iässä, saan edelleen lohtua kirjastoni valikoimista.

Lukeminen kannattaa aina!