Ojasta noustaan

Olipas vaiherikas päivä lauantaina. Yhdellä lakkautetuista kyläkouluistamme oli talvirieha. Kuten tiedätte, rakastan näitä yhteisöllisiä tapahtumia ja suuntasimmekin kuopuksen kanssa sinne. Paikalla oli kirpputori, puffetti, arpajaiset ja ulkoaktiviteetteja. Siis olisi jos pääsisi perille. Kapealla liukkaalla tiellä väistin isoa traktoria liian reunaan ja oikea rengas haukkasi oikein kunnolla kinosta. Humpsis! Onni onnettomuudessa oli, että väistämäni ajoneuvo tosiaan oli traktori. Kun kuljettaja peruutteli kohti meitä, tuli seuraava auto sitä vastaan ja sama juttu. Siinä kökötimme koko konkkaronkka. Liinat kiinni ja hevosvoimat hommiin - traktorikuski veti ensin minut penkasta. Kuopus hihkui, että hänellä ei ole aikoihin ollut näin jännää ja hauskaa. Minäkään en ehtinyt edes säikähtää tai hermostua, niin hiljaa menimme ja vaaraton tilanne kuitenkin oli. Jatkoimme matkaa ja traktorimies jäi irrottamaan seuraavia.

Pääsimme siis pienen viivytyksen jälkeen perille ja suunnistimme suoraan herkkupöytien ääreen. Kahvia minulle ja lettua kuopukselle. "Keittiöön sellaiset terveiset, että letut ovan aivan erinomaisia!" kertoi kuopus meille juttelemaan tulleelle "talonväelle", joka sattuikin olemaan itse paistaja. Hän otti nämä kehut ylpeänä vastaan, ja minä puolestani mietin, että kehtaanko ollenkaan seuraavana päivänä niitä sunnuntaiplättyjä paistaakaan, vai tulisiko paineet. Sain vinkin, että kun korvaa 1/3 jauhoista ohrajauhoilla, tulee todella hyviä. Kuopuskin kannusti minua: "Kyllä sä voit koittaa. Panet vaan parastasi." Jotenkin se aina saa hymyn ihmisten huulille. 

Martti Alanen, 39-vuotias myyrä tai pingviini,
muutti meille kirpputorilta Kössin kaveriksi

Ulkoaktiviteetteihin osallistuimme sen verran, että ulkoilutimme Piki -nimistä koiraa. Kuopus kyllä nimesi sen heti Harry Potterista tutuksi kalmakoiraksi. Söpö kuin mikä, musta ja pörröinen. Lähtiessä kevyempi meistä kokeili lumikenkäilyä ja totesimme yhteen ääneen, että reissu oli varsin onnistunut, kaikesta huolimatta. Lähtiessämme ihailimme hevosia ja hevosenkakkaa. Ja ajoimme keskellä tietä. Sama traktori tuli vastaan, joten toinenkin auto oli saatu ojasta. Tällä kertaa pysähdyin suosiolla ihan kokonaan kohtaan, jossa näytti olevan vähän leveämpää - ja vielä tie alla.

Äitini ja hänen miehensä poikkesivat myöhemmin kahvilla ja toivat kuopuksen unohtuneet ulkohousut. Sattuipa myös niin, että puhelin soi ja saimme kuulla, että olimme voittaneet arpajaisissa. Palkinto oli sen verran tuoksuvaa kosmetiikkaa, että lahjoitin sen eteen päin ystävän iloksi. Sauna ja Avara luonto, sitä samaa ihanaa rauhallista. Eilen oli sitä myös... ja uskalsin minä niitä lettujakin paistaa. Kelpasivat.