Sivut

perjantai 4. toukokuuta 2018

Huono omatunto

huono äiti?

Huono ihminen?

Kun 

olen väsynyt, alakuloinenkin välillä. Mietteliäs.
raha-asiat ahdistaa, välillä vähemmän, ikävä kyllä yleensä enemmän.
en aina jaksa panostaa ruoanlaittoon, mennään sieltä missä aita on matalin.
ei jaksa laihduttaa, lenkkeillä tai miettiä terveyttä ylipäätään.
siivouskin on vähän sitä sun tätä ja sinnepäin.
kuopus on minun makuuni liikaa puhelimella, mutta joskus en vaan jaksa välittää.
välillä pelivuorotkin venyy.
Onneksi se sentään lukeekin, ja pelaa sitä futista. Treenaa monta kertaa viikossa.
Itsekin pitäisi lukea, parempaa kirjallisuutta. Ei pelkkää dekkaria ja hömppää.

Joskus olen poissaoleva vaikka olen läsnä.
Aina ei vaan jaksa, kun on liikaa mielen päällä.
Aina ei vaan jaksa, kun on fyysisestikin poikki, altistusoireilee.
Töissä ei jaksa sata lasissa. Motivaatio on välillä hukassa.
Säätäminen käy välillä hermoon. On treenejä, iltavuoroa, kaverivierailuja, kuskausta, kaupassa käymistä, sitä iän ikuista "mitä tänään syötäisiin", yksin vastuussa kaikesta, ihan kaikesta.
Sen lisäksi, että on perusarki. Yksin. Vastuussa. Ihan. Kaikesta.
Joskus ei jaksa ihmisiä. Niitä lähimpiä vain, joille ei tarvitse teeskennellä.
Voi olla sellainen kun on, väsynyt, ahdistunut, rahaton.
Kun on vapaata, pitäisi tehdä sitä ja tätä.
Ei voi, kun ei ole rahaa.
Liikkua, kun kerrankin olisi aikaa.
On huono omatunto kun ei jaksa. Jos mököttää kotona, tuijottaa televisiota, lukee hömppäkirjaa ja rentoutuu viinin kanssa.
Vaikka ei pitäisi, kun ei ole rahaa.



Pitäisi pitäisi pitäisi.

Mutta kun.

Enempään en nyt vaan pysty. Tässä tilanteessa. Yksinhuoltajana. Altistuneena. Raha-ahdingossa. Ja koitan hyväksyä sen ja antaa itselleni vähän armoakin. Välillä paremmalla, välillä huonommalla menestyksellä.

12 kommenttia:

  1. Ystävä kallis!! (Huomasin hirtehisyyden vasta kirjoitettuani :-D )
    Sun ei tarvitsekaan jaksaa. Eikä edes kantaa siitä huonoa omaatuntoa. Samassa tilanteessa olevana osaan niin nähdä tuon kaiken, mikä jää väliin ja millä piristää, kun ihan kaikki maksaa! Ihan 'vaan' se kahvikupillinenkin, saatika muu. Ja miten se ahdistaa, kun ulospääsyä ei vaan kertakaikkisen ole! Ainakaan vuosiin.
    En tiedä, mitä voisin sanoa, koska mikään ei konkreettisesti auta. Muista, että täällä ollaan ja privaatisti saa yhä vuodattaa.
    Voi, kun tapahtuisi joku ihme, heti jeesaisin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi, se että olet ja olette olemassa, jo auttaa <3

      Sitä ihmettä odotellessa!!!

      Poista
  2. Meitä on niin monta odottelemassa ihmettä, että on ihme jos ei sellanen kohta jollekulle tapahdu :)
    Ja ainakin yhden "pitäis"-kohdan löysin, joka on ihan turha: ei pidä lukea mitään muuta kuin huvittaa, ellei ole tarve opiskella! Saa lukea hömppä ja dekkareita tai akuankkaa, jos siitä saa iloa.
    PITÄIS keskittyä siihen, mikä auttaa jaksamaan. Kyllä sulla on jotain masisoireita, mutta ei se kumma ole tuossa tilanteessa. Jostain vois löytyä valmiita viikkoruokalistojakin tarkan euron talouteen, ettei aina tarttis ite keksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RH, kyllä tää taas tästä *siirtyy taas lukemaan dekkaria*!!!

      Poista
  3. Et ole huono äiti, etkä ihminen. Oikeasti. Siltä saattaa tuntua, mutta se tunne ei ole koko totuus. Asiat kasaantuu välillä liiaksi ja kyllähän se vetää mielen samalla matalaksi. Ja alakulo ei vie mielellään ihmistä ulos liikkumaan tai saa sitä syömään "paremmin". Done that - been there. Jossain vaiheessa jokin pieni valo syttyy horisontissa ja sen voimalla me päästään taas eteenpäin.

    Dekkarit ja hömppä ei ole yhtään hullumpaa silloin, kun muu ei vedä puoleensa. Mä olen varannut ei-järkeviä dvd-leffoja kirjastosta vinon pinon. Jos niitä katsoo tiiviisti, niin ei ehkä ehdi mennä etsimään ruokaa jääkaapista. Mä luulen, että mun idea ei ole ihan vedenpitävä...

    Halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta <3

      Sun suunnitelma kuulostaa hyvältä, joskaan ei vedenpitävältä, kuten itse sanoitkin... ;-)

      Mä tarvon ja rämmin nyt, ja joku päivä taas nousen. Tilanne vaan kun ei muutu, niin näitä alhoja tulee. Pitää vaan opetella elämään niiden kanssa ja tosiaan olemaan syyllistymättä. Se armollisuus - se vaan on niin vaikeaa!

      Poista
    2. Mä en tiedä onko muilla sama juttu, mutta omalla kohdalla tuollaisen syväsukselluksen jälkeen huomaan jossain vaiheessa vain olevani ihan hiljaa, kaikki on tyhjää. Aivan kuin eläisin vain olevaa hetkeä, koska en enää jaksa tms. ajatella tulevaa tai mennyttä. En tiedä onko se armollisuutta, mutta se on hyvin pysäyttävää.

      Onneksi meillä on tapana nousta aina kaaduttuamme <3

      Poista
    3. Musta se tyhjä on kaikista pelottavinta, se, kun huomaa hengittävänsä pinnallisesti ja toisinaan vaan syvään huokaisten. Kun ei tunne mitään, on turta. Onneksi se kestää vain vähän aikaa ja sitten rupeaa niitä sävyjä taas näkymään - onneksi, niin kuin säkin sanot <3

      Poista
  4. ET OLE (anteeksi, kun "huudan" - en oikeasti huuda)

    Et ole huono äiti, et ole huono ihminen.
    Olet ihminen. Ihan tavallinen ihminen, inhimillinen. Tunteva. Ajatteleva.

    Anna itsellesi lupa käyttää oikoteitä ja aitojen matalampia kohtia, sillä annat itsellesi, ja samalla Kuopuksellekin, jotain tärkeää: aikaa.
    Yksin ollessa ehdit tehdä asioita joita haluat, tai olla tekemättä. Voit levätä.
    Jotkut asiat on toki tehtävä, tiedän sen, mutta kun siihen on aikaa enemmän, sen tekeminen ei ehkä tunnukaan niin vastenmieliseltä.
    Anna itsellesi lupa lukea dekkareita ja hömppää - se on ihan yhtä hyvää luettavaa kuin mikä muu tahansa, niin kuin RH kirjoitti Aku Ankastakin saa iloa ja kun luetusta saa iloa, se on tärkeintä.

    Ja vielä yhden asian sanon, kirjoitan, minkä olen tässä kotona ollessani oppinut: Ei tarvitse jaksaa kaikkia ihmisiä. Jos tuntuu, että he vain ottavat, eivät anna, olet heille tärkeä vain silloin kun he tarvitsevat jotain, mutta kun sinä tarvitset, heillä ei olekaan enää aikaa - niin pahalta kuin se kuulostaakin, opettele päästämään irti. (Viisi vuotta se on vienyt, mutta kohta olen valmis..)

    Marjaana <3
    Olenhan sanonut ennenkin, olenhan? Joka tapauksessa: Sinä olet paras sinä, juuri sellaisena kun olet <3

    Älä aja itseäsi loppuun, ethän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllö, sä oot ihana <3 kiitos!

      Mä koitan opetella tuota irti päästämistä ja syyllisyydestä etenkin. Välillä vetää vaan niin maihin.

      Onneksi on välillä vapaata, voi vaan olla, ja kuten säkin sanoit, olla vaan niiden ihmisten kanssa, jotka ei vie sitä vähäistäkin kirtaa.

      Jaksamista sinnekin, Pöllöseni!

      Poista
  5. Elämää konditionaalissa. Olet ajatuksissa, joka päivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana, tää on vaan välillä niin tätä!
      <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana