Sivut


perjantai 6. lokakuuta 2017

Ristiriitaista

Olen ahdistuneempi kuin pitkään aikaan. Altistus vaivaa pahemmin kuin miesnaismuistiin. Voin fyysisestikin huonosti. Näemmä rahattomuuden aiheuttama alakulo myös kumuloituu. Siitä huolimatta tai juuri siksi lähdin tapaamaan esikoista kaupunkiin. Joimme kahvit, jutustelimme.  Halasimme lähtiessäni. Oli ihana nähdä ja kuulla, että elämä kannattelee, häntäkin


Kaikki tämän postauksen maisemat löytyvät
200 metrin päästä kotoani.


Paluumatkalla ihailin maisemia, syksyn värejä, jotka jo ovat parhaan teränsä menettäneet, mutta kauniita silti. 


Olen onnekas!


Aamulla nukuin todella pitkään, kävin huoltoasemalla syömässä ilmaisen lounaan. Ystävä käväisi pikakahveilla koska tiesi, että on kurja olo. Toi viinipullon ja halasi. 


Aika kaunista!


Olin kiitollinen ja onnellinen ystävästä. Ylpeä esikoisesta. Matkalla maisemista ja tuli sellainen onnentunne: kylläpä elämä on kaunis.

Nämä oloni ja asiat ovat jotenkin ristiriidassa keskenään. Etsinkö/löydänkö kiitollisuudenhetkiä koska tilanne muuten on niin ahdistava ja kaoottinen? Vai onko se vaan perusluonteeni? Vai ailahtelenko laidasta toiseen? On vaikea tietää mikä on normaalia.

Siksipä minulla on teille kysymys: kuinka usein teille tulee sellainen pakahduttava "mun elämä on kyllä ihanaa" -tunne? Laimeampikin oivallus, "hei tää mun elämässä on hyvää" kelpaa myös.

12 kommenttia:

  1. Hei - en ole unohtanut sua <3

    Sain vain viime viikonlopulta viheliäisen lenssun ja pitänyt sohvaa selässäni koko viikon. Olet kyllä ollut ajatuksissani ja olin jo kommentoimassakin johonkin päivitykseesi, mutta kun ajatukset jumitti niin en saanut mitään järkevää aikaiseksi.
    Ainoastaan yhden lauseen vastaukseksi pohdintaasi, että olet huono (ihminen/ystävä??). ET ole huono. Jokaisella meillä on omat murheemme ja taakkamme kannettavana ja se, ettei aina jaksa kannatella toista oman elämänsä ohella, ei tee sinusta huonoa <3 Sovitaanko niin :D

    Pelkkä ajatus "yrityksestä" tekee hyvän mielen, jonain toisena viikonloppuna se onnistuu kyllä :)

    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pöllö, sovitaan, että en ole huono (ystävä, äiti, mikään) <3

      Sinne kans, hyvää viikonloppua ja toivottavasti flunssa jo helpottaa. Sitä on totisesti liikkeellä, esikoinen oli ollut ja kuopus sinnitteli tämän viikon, vain torstain joutui olemaan koulusta pois.

      Ehkä mä siksikin olen vaan kotona, pysyttelen pöpöiltä piilossa, taas?

      Poista
  2. Hienot on maisemat! Mulle ei kyllä pakahduttavaa (postiivista) tunnetta ole tullut vuosikausiin, mutta toisinaan kyllä onnittelen itseäni siitä, että saan asua näinkin kauniilla seudulla. Vaikkei täällä oo ees vesiä. Peltoja ja mettiä, mutta nekin on kauniita sellaselle ihmiselle, joka niitä tykkää katella.

    Halauksia ja lämpimiä aatoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne samat, halaukset ja lämpimät aatokset <3

      Maisemat jostain syystä pakahduttaa mua ja kyllä voin yhtyä kotiseutulauluumme jossa niitä ylistetään (niin kuin kaikissa kotiseutulauluissa, tietty). Pitäis vaan useammin jaksaa mennä ihailemaan!

      Poista
  3. Upeita kuvia ja ihania maisemia!♥ Aina silloin kun tuollainen "elämä on kyllä ihanaa..." tunne tulee niin se kyllä tuntuu ihan hyvältä:) Rauhaisaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne on kyllä mainio, tuli sitten usein taikka harvoin!

      Mukavaa viikonloppua sinnekin♥

      Poista
  4. Viime talvi oli mulle niin paha, että olen taas yrittänyt tietoisesti joka päivä ajatella jotain positiivisia asioita. Harvemmin sellaisia täydellisen onnen hetkiä tulee, mutta ehkä ne muistaa sitäkin paremmin sen vuoksi :)

    Koitahan jaksella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksellaan molemmat <3

      Mä olen aloittanut kirkasvalohoidon ja jatkan hamaan kevääseen saakka. Mulle noita tuntemuksia tulee usein, ehkä pitää vaan olla kiitollinen siitä pienestä kipinästä mikä on jäljellä ja siitä, että osaa kaikesta huolimatta nähdä pienet positiiviset asiat ja nauttia niistä?

      Poista
  5. Kyllä mulle tulee aika usein sellainen olo, että elämä on hyvällä mallilla. Varsinkin nyt kun lapset ovat kaikki saaneet elämänsä järjestykseen ja heillä on hyvä olla. Ehkä se heti kompensoituu myös minuun. Yritän kyllä joka päivä ajatella, että elämä on hyvin ja kaikki sujuu ja löytää niitä pieniäkin onnenhetkiä. Ei elämän niin valtavan suurta tunneryöppyä tarvitse ollakaan.
    Ihanaa, että esikoisesi jaksaa hienosti siellä omillaan. Saat olla hänestä niin ylpeä! Parempia vointeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä huomasin taas tänään, että niitä tulee, jos ei päivittäin niin viikoittain. Ja tänään tuli useamman kerran, otetaan niistä kaikki irti.Ne on hyvä nähdä, niin hankalampinakin aikoina sitten voivaat kantaa?

      Ja ylpeydestä, sä saat olla omistasi kans ylpeä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana