Sorvin ääreen

Tänään palaan taas töihin. Ensin on kolmen päivän "harjoittelu", jolloin toinen kollegoistakin on vielä töissä, tosin kovasti kiinni kulttuurihommissa. Ensi viikonloppu on kesän kiireisin. Sitten hänkin aloittaa ansaitun lomansa ja jään kahdeksi viikoksi pitämään putiikkia auki ihan itsekseni. Se on sekä mukavaa että vähän rankkaa.

Mukavaa on, että voi hoidella kaikki hommat, omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Siitä saa tietyn tyydytyksen: kyllähän tämä hoituu. (No, rehellisyyden nimissä on yksi jos toinenkin asia jotka ovat kokonaan tauolla, kuten uusien kirjojen vastaanotto, mutta ei nyt takerruta siihen...) Rankkaa se on paitsi sisäilmasyistä myös siksi, että viikossa on kolme iltavuoroa ja kahtena muunakin päivänä töissä vierähtää neljään saakka. Tunteja tulee pakostakin enemmän kuin minulla normaalisti on, ja ihan hirveästi ei muuta elämää sitten sekaan mahdukaan.

Ehkä vähän aamukahvittelua kirpparilla ennen töihinmenoa? Joskus lasillinen ystävän kanssa illalla? Pitkiä hitaita aamuja ja lueskelua iltaisin. Sellaista, joka saa tuntemaan, että kuitenkin on muutakin elämää kuin työ. Ainakaan minua ei haittaa, vaikka säät pysyisivät tällaisina. Helteellä ketuttaa olla sisällä kaiket päivät. 

Kävimme eilen kävelyllä kuopuksen ja kameran kanssa.
Teemme kesälomalla kasviota, ja pitää kuvata tietyt
lajit ennen kun poika lähtee isälleen.
Nämä yksinäiset työviikot hän viettää siellä,
koska minulla ei yksinkertaisesti aika riitä läsnäoloon.

Tuli mitä tuli, mukavia aikoja teille ja itselleni toivon ja toivottelen!