Veimme eilen ihan ex tempore ensimmäisen satsin tavaraa esikoisen uuteen kotiin. Siivosimme hänen huoneensa ja pian voi jo kantaa huonekalutkin sisään. Hui!
Tiedättekö, tajusin vasta, että ihan kaikki tästä kuristavasta tunteesta, kurkussa olevasta palasta tai painosta rinnan päällä ei taidakaan johtua aivan pelkästään raha-ahdistuksesta.
Minun lapseni on muuttamassa kotoa pois!!!
Voi Marjaana <3
VastaaPoistaMistähän mä löytäisin taas oikeat sanat.. Sä olet kasvattanut hienon, aikuisuuden kynnyksellä olevan, fiksun pojan. Se, että hän nyt muuttaa omaan kotiin, kimppakämppään, ei vähennä sun tarpeellisuutta. Hän osaa pitää itsestään huolta, mutta hän tarvitsee sua silti.
Marjaana; sä selviät <3
Meidän Poika täyttää puolen vuoden päästä 30. Kun kyse on ruuanlaitosta, hän soittaa isälleen. Kun kyse on muista asioista tai hän haluaa kertoa jotain, hän soittaa mulle - kuten nyt yliopistoon pääsystä, hän halusi ilmoittaa ensin mulle.
ÄIDILLÄ ON AINA PAIKKA POJAN SYDÄMESSÄ, ASUI HÄN MISSÄ TAHANSA :)
Sä oot ihana <3 ja mä tiedän, että mä selviän! En vaan ikinä olis uskonut, että mä oon tällanen äiti. Olen mielestäni jo jokusen hetken tässä käsitellyt asiaa ja varautunut siihen ja kaikkea muuta mutta höpsis.
PoistaNyt kun se on käsillä, on vaan haikea olo. Mutta tiedätkö mitä Pöllö, saa ollakin! Ei se ole vaarallista ja kuuluu jopa asiaan ;-)
Me voidaan kumpainenkin olla onnellisia ja ylpeitä meidän pojista ja siitä, millaiset välit niihin on luotu!!!
Kyllä - saa ollakin, se kuuluu elämään!
PoistaJa se on meidän äitien oikeus :D
Niinpä, melkeinpä velvollisuus, itse asiassa ;-)
PoistaKoeta nyt vaan ottaa rauhallisesti. Kyllä ne asiat jotenkin järjestyvät, kun lakkaa murehtimasta niitä. <3
VastaaPoistaKiitos Timo!
PoistaMä tiedän, että pojan asiat on kunnossa ja siitä mun ei tarvi huolia, onneks ;-) Omista en oo niin varma, mutta näillä mennään - ja tosiaan sillä ilolla, että lapsi ainakin pärjää ja on (kohta) saatu fiksuna kohti omaa elämää!
Kyllä ne omatkin murheet jossain vaiheessa helpottuu, pakkohan se on!! :)
PoistaToivotaan niin!
PoistaEi se vielä pois muuta, se menee vaan opiskeleen :) Pidä sitten sitä palaa kurkussa, kun se muuttaa jonkun pimun kans yhteen.
VastaaPoistaAuuuuuuts... apua ;-)
Poista<3!!
VastaaPoistameillä toi edessä ehkä vuoden päästä, sielussa värisee jo nyt valmiiksi - toisaalta ilo ja odotus siitä että lapsi kasvaa, toisaalta haikeus siitä kun se kasvaa.
No just nuo... olen olettanut, että se odotus ja ylpeys jyräisivät sen haikeuden, mutta sille on nyt vaan annettava tila ja oikeutus!
PoistaTuo on just niin totta! Se pala siellä on kurkussa on siitä, että se poika todella on nyt iso. Ja kuten tuolla aiemmin kommentoitiin, on äidillä aina paikka pojan sydämessä, mutta kuten meidän perhekerhon 4 pojan äiti, kerhotätimme sanoi "lapset ovat aina laina, mutta pojat erityisesti". Sitten kun heillä on ne kumppanit, ei voi äiti enää asioihin puuttua. Tyttären kanssa se olisi jotenkin erikoista, mutta pojan sydämestä ei voi äiti tyttöystävän kanssa kilpailla. Onneksi sinunkin poikasi muuttaa vielä ensin yksin. Minun onkin tämän yhden kanssa vähän eri tilanne, kun suoraan lähti sinne tyttöystävän luokse. Ei ole äidillä ollut suurta sijaa asioiden kuulijana sen jälkeen. Yritetään kestää!
VastaaPoistaTeillä tosiaan mennään eri polkuja ja vaikka ne ei aina äidille niin mieleiset oliskaan, niin ei auta. Pitää olla tukena ja apuna mutta ei puuttua. Aikamoinen dilemma, varsinkin, jos kyseenalaistaa ratkaisujaan.
PoistaNämä heput tosiaan ensin kokeilevat kimppa-asumista, mikä on kyllä hyvä. Ei ole ihan niin yksin. Eikä tosiaan sitten muuta äidin helmoita tyttöystävän helmoihin.
Mutta on se haikeeta näemmä. Eilenkin viihtyi pitkälle yöhön siellä siivoamassa, mä olinjo nukkumassa kun oli tullut kotiin. Kohta se ei enää tuu paitsi sitten kun sovitaan - höh!
Aina kun tottuu johonkin asiaan elämässä, siihen tulee muutos. (Toivotaan, että niihin raha-asioihinkin). Olet uuden elämän edessä, nauti siitä. Se kertoo, että kehitys kulkee oikeaan suuntaan!
VastaaPoistaKyllä mä nautinkin, varmasti, sitten kunhan olen tajunnut ja käsitellyt asian!
PoistaKiitos vilukissi <3
Mun piti jo eilen kommentoida, mut unohdin (kun olin ensin tabletilla..)
VastaaPoistaOutoa on, se täytyy sanoa. Meillä on nyt vielä tähän samaan syssyyn tuo keskimmäinen alkanut viettää aikaa kavereidensa kanssa huomattavasti enemmän kuin ennen niin välillä on tosi hiljaista täällä kotona.
Kaikkeen tottuu, sano irlantilainen hirttoköysi kaulassa. heh.
Täytyy irlantilaiselle todeta, että kai sitten, mutta työtä tää vaatii!
PoistaMeillä on kuopus ruvennut pyöräilemään kylille ja olemaan enemmän kavereilla, joten tyhjää on täälläkin. Kun se keskimmäinen puuttuu ;-)