Sivut


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Loppuihan se viikonloppukin

Viikonloppu oli rentouttava alusta loppuun. On siinä puolensa, että tiivistää työviikon neljään päivään. Olin jo perjantain jälkeen ihan virkistynyt, loppu oli silkkaa luksusta ja ekstraa. Eilen kuopus kävi kaverillaan ja minä kahvittelin hänen äitinsä kanssa. Sitten pojat vielä intoutuivat jalkapallokentälle ja kotiin päästiin vasta varsin myöhään. Esikoinen oli tällä aikaa käynyt pyöräretkellä. Se pakkaa eväät reppuun, laittaa kuulokkeet korville ja saattaa helpostikin polkea sellaisen 30-60 kilometrin lenkin. Ei hullumpaa. Välillä poden huonoa omaatuntoa siitä, että pojat ovat toisinaan aika paljon koneella tai räpläävät puhelimia kuten tähän aikaan tuntuu kuuluvan. Ja sitten jämähdämme joskus vielä televisionkin ääreen, niin kuin nyt vaikka lauantaina kuopuksen kanssa kun tuli jääkiekkoa (MM-kisoja odotellessa...). Toisaalta balanssi pysyy niin kauan, kun kuitenkin liikkuvat ja urheilevat. 



Kuva on kuvituskuva,
tässä jäätiin koulun jälkeen sinne kentälle,
normaalisti meillä ei pelata farkut jalassa...



Kunnantalollamme on tänään avoimet ovet. Kaikki ovat tervetulleita tutustumaan kunnan toimintoihin ja toimijoihin. Makkaraa paistetaan, heitellään frisbeegolfiakin, kahvitellaan. Minä olen paikalla esittelemässä kirjastoa ja vähän kulttuurikesääkin, koska sen puolen kollega taas kulkee kamera kaulassa ikuistamassa tapahtumaa. Erilainen työpäivä siis luvassa. Ihan mukavaa.

Mukavaa viikkoa teillekin!

8 kommenttia:

  1. Kyllä on reipas pyöräilijä! Onnellista, että lapset harrastaa liikuntaa ihan ite, eikä tarvi patistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä tää on vähän tämmöstä, kun äiti ei juurikaan omalla esimerkillään opeta, mutta onneks kuitenkin ihan omaehtoisesti ovat löytäneet näitä juttuja. Sillai kai se parasta onkin?

      Poista
  2. Muistan ajan kun Poika oli kutakuinkin Kuopuksen ikäinen ja pelasi paljon pleikkarilla, siihen aikaan ei muita pelejä ollut (dinosaurusaikaa - ihan konkreettisestikin, sillä tykkäsi myös dinosauruksista ja niitä on meillä tallessa iso laatikollinen, tiesi niistä tosi paljon ihan faktaa :D).
    Meillä oli sovittu, että koulusta tultua tehdään läksyt, sitten ulos kavereitten kanssa ja kun hämärtää/tulee pimeä tai jos on huono sää, kotiin ja sitten saa pelata.
    Tätä pelaamista paheksuttiin mm. mun työkavereitten kesken; turhanpäiväistä touhua, mitä kaikkea se sieltä oppiikaan jne. No. Poika osti omilla rahoillaan englanninkielisiä pelilehtiä, joita se oikeasti luki, oppi englantia ja matematiikkaa; kävi matikkapainotteisen yläasteen ja puhui sujuvaa englantia jo yläasteella. Löysi peleistä monta muutakin mielenkiintoista asiaa, joista otti selvää.
    Ei tarvinnut väkisin kuskata harrastuksesta toiseen, on kyllä keksinyt tekemistä ihan ite :D
    Sitten tuli internet ja vei mennessään.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyaikana se on jotenkin niin erilaista, koko ajan roikutaan kännykällä netissä. Mä oon esikoisen suhteen jo ihan luovuttanut, koska - no - minkäs teet. Tottakai pitää opettaa että ruokaillessa eikä vaikkapa sukulaisten kanssa seurustellessa oo sopivaa käyttää puhelinta, mutta kylläpä ne muuten aika paljon sen kautta kommunikoi.

      Samoin noi tietokonepelit joita pelataan, meilläkin on opittu todella sujuva englanti juuri niiden avulla, se on sosiaalista (välillä kun esikoinen ei altistuksen takia pääse kouluun eikä nää kavereita, oon joutunut aatteleen tänkin ihan uudelleen) joten ei se tuo pelkästää huonoja juttuja.

      Ja kai meidän vanhojen pöllöjen on vaan pakko hyväksyä, että maailma muuttuu. Kunhan sitten on vastapainona ystäviä, ihmissuhteita ja juuri tuota ulkona oloa ja liikkumista.

      Poista
    2. On se vaan hyväksyttävä :)
      Ja tosiaan, kyllä ne tapojakin osaa; juuri nuo, että ruokaillessa ja sukulaisten/vieraiden kanssa seurustellessa ei sitä puhelinta räplätä. Mutta minkäs teet, jos ei sitä osaa edes neli-viiskymppisest aikuiset! Välillä oikein hävettää niiden puolesta!
      Mutta kyllä olin ylpeä omastani, joka tuli viikko sitten sinne isoisotätinsä 90-vuotispäiville; edes meistä serkuksista ei vaivautunut paikalle kukaan muu kuin minä.
      Mutta kukapa ei olisi ylpeä omastaan :D

      Poista
    3. Me saadaan olla ylpeitä omistamme ;-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No siis samaa katoin mä kun se oli noissa vetimissä ja kuljetti aamulla palloa autolle. Oli pakko ottaa iltapäivällä kamera mukaan jaa ikuistaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana