Sivut


lauantai 20. helmikuuta 2016

Nyyh

Minne nämä vuodet oikein katoavat?



Kuvat viime vuodelta.
Lataan uudet kamerasta jahka toivun!




En voi käsittään, että minun esikoiseni, se alle kolmekiloisena syntynyt mytty, on jo tässä vaiheessa.





Tanssimassa vanhojen tansseja.

Apua!

8 kommenttia:

  1. Kai sääkin pääsit ihan lattialle saakka..? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ;-)

      Mä olin luvannut auttaa kahvituksessa ja livahdin laittamaan tarjoilut esille kun haku alkoi. Se oli ok esikoiselle ja enemmän kuin ok mulle!

      Poista
  2. Mä katsoin juuri eilisiä Uudenmaan alueuutisia, jossa Vuosaaren lukion nuoret oli olleet jossain vanhainkodisssa tanssittamassa vanhuksia. Eihän mun aamupalan syömisestä tule mitään. Kahvi laimenee enkä löydä voileipääni. tässäkin on varmaan kirjoitusvirheitä ihan hirveästi.

    Kun olen lukenut teidän nuorista miehistä, tiedän miten upeita ja fiksuja nuoria he ovat. Ylpeitä saatte kyllä olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi että mä olin kyllä ylpeä. Ja noista kaikista. Ne on ollu samalla luokalla oikeestaan koko kouluajan, joten ovat tuttuja joka ikinen. Pala nousi kurkkuun heti kun ovet aukes ja ne tuli sisään ryhti hyvänä ja tyylikkäinä!

      Meillä tanssitettiin päiväkotilaisia ja koululaisia, mutta nuo vanhukset on pirun hyvä idea!

      Mä en päässyt lattialle kun laitoin tarjoiluja mutta esikoinen oli hakenut yhtä kunnanvaltuutettua. Poliitikkoainesta ;-)

      Poista
  3. Niin ne pienet kasvaa isoksi ja itse jää vähän pieneksi (ainakin minä olen jo perheen lyhin).

    Nuoret on niin kauniita ja komeita näissä vanhojentansseissa. Ihanaa, että tällaisia traditioita on vielä olemassa. Toivottavasti pääsit itsekin lattialle pyörähtelemään nuorukaisen kanssa.

    Meillä tanssit oli vuosi sitten ja nyt kävin juhlistamassa karkkisateessa penkkariajeluja. Nuorten iloa on niin hauskaa katsella, vaikka niistä samalla tulee päästettyä entistä enemmän irti.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää jännää aikaa juuri tuon itsenäistymisen ja irtipäästämisen vuoksi. Upeita päiviä ja liikuttavia kans - niin kuin kokemuksesta tiedät.

      Mäkin oon (kuopusta lukuunottamatta) meidän perheen lyhin. Ja kohta sekin kasvaa mun ohi!

      Poista
  4. Niin ne kasvaa, onneksi :) Meidän vanha tuli viime yönä kotiin jo kolmelta :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Aamulla oli kauhea puhelinrumba (jatko)mökin siivoamisen suhteen mutta musta esikoinen piti hyvin rajansa: ne siivotkoon, jotka sinne jäivät!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana