Sivut

torstai 20. elokuuta 2015

Onni potkaisi

anneaulikin arpajaisissa. Sain alkuviikosta tietää, että olin voittanut pienen ilahdutuksen, mutta sen laatua ei paljastettukaan etukäteen. Olipas ihanaa eilen avata kuori jännityksen vallassa. Sieltä löytyi kasvonaamio ja korvikset, jotka kuulemma halusivat ihan selvästi tulla minun luokseni. 




No niin halusivat, katsokaapa, mikä minulta löytyi jo valmiiksi niiden kaveriksi:



Pahoittelen aurinkoisen päivän
kuvausongelmia... en jaksanut säätää.




Kiitos kaunis, anneaulikki!


***

Toinen onni potkaisi edellisiltana saunan lauteilla. Esikoinen oli juttutuulella ja saunoimme pitkään ja hartaasti. Paransimme maailmaa ja minä saan kyllä olla ylpeä ja tyytyväinen äiti. Puhuimme älykkyydestä, sen eduista ja mukanaan tuomista haitoista. Armeijasta, sivarista, vapautuksen hakemisesta terveydellisistä syistä. Ylioppilaskirjoituksista, joiden suhteen pojalla on jo varsin selvät sävelet. Meinaa kuulemma kirjoittaa englannin jo tulevana keväänä, matematiikan syksyllä ja loput sitten "oikeaan aikaan". Rastoista, erilaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Tytöistä, parinmuodostuksesta, muodin noudattamisesta, omana itsenä olemisesta, ylimielisyydestä, nöyryydestä, huomaavaisuudesta. Kaikesta mahdollisesta. Olen aivan pyörällä päästäni vieläkin!

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitti, mä oon samaa mieltä - mutta taidan olla vähän jäävi ;-)

      Poista
    2. Sattuipa somasti korvikset tuohon sopimaan ;)
      Se on kyllä mahtavaa , kun poika innostuu puhumaan äidin kanssa❤️

      Poista
    3. Eikös vaan sovikin kaveriksi hyvin! Eilen vielä nappasin kirpparilta (ennen sun paketin tuloa) kahdella eurolla sellaisen vähän hippimäisen mustan mekko-tunikan, jonka kanssa nuo sopii täydellisesti. Tuovat kaivattua väriä syksyyn - kiitos vielä!

      Poista
  2. Sauna, kävelylenkki tai automatka kahden on parhaita paikkoja jutella Lapsen (pojan) kanssa tärkeistä asioista. Meillä se on jäänyt kävelylenkkeihin, kun en jaksa enää saunoa enkä saa enää ajaa autoa, mutta rauhalliset kävelylenkit on meillä ihan parhaita. Käydään katsomassa joka kerta ne samat paikat ja jutellaan asiosta. Lapsi on huolissaan äidistään ja äiti huolissaan Lapsestaan. Joskus jopa jätetään miniä ja appiukko kahdestaan tänne kotiin ja lähdetään kahdestaan kävellen kauppaan, että saadaan olla hetki kahden kesken <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Joskus kuulin jonkun viisaan sanovan, että teinin saa parhaiten puhumaan autossa vaikka treenimatkalla, saunassa, kävelyllä, sillä tavalla, että ollaan rinnakkain, ei vastakkain. Ettei tuijota vaativasti tai kysyvästi koko aikaa ;-)

      Toimii meillä ja näemmä myös teillä. Aina ne on äitin pikku mussukoita!

      Poista
  3. Jäävi oot, mutta sulla on siihen oikeus! Vaan me kommentoijatpa ei olla ja yhä vaan sun poju vaikuttaa yhdeltä maailman ffiksuimmista nuorista! Ja taas kerran muistutan; muistelepas, kuka sen on kasvattanut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se just toi tässä viikolla ihan varta vasten uimarannalle kuopuksen maskin kun me oltiin unohdettu (kysyin, että jos on tuloss perässä niin toisi, totesi, että voi tuoda ihan muuten vaan). Siellä oli pari tuttua äitiä jotka just kysyi että kuka tuon on kasvattanut ;-)

      Olin aika ylpeä ja olen. Ihan syystäkin, kyllä mä se tiedän!

      Poista
  4. Hieno pika se on! Mitenkähän kaiken kerkiää tehdä, kun on niin monessa
    mukana. Meille kertoi automatkalla niistä. Melkein hengästyin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hengästyn kans kun kuuntelen sen kurssimäärää tälle vuodelle, mutta kyllä se ite tietää. Ja jotkut kurssithan sitä ei työllistä just ollenkaan. Tuossa keskustelussa käytiin just sitäkin läpi, että sillä on realistiset käsityksen omista kyvyistään ja osaamisestaan, ja se osaa kysyä opettajilta mitä ne on mieltä ja hyväksyttää suunnitelmansa. Niinpä mä sanoinkin, että mä en ohjeista ja neuvo, mä vaan kuuntelen ja voin antaa vinkkejä. Ylpeitä saadaan olla!

      Poista
  5. Sait aivan upean palkinnon ja korvikset sopivat täydellisesti tuohon kaulakoruun.
    Kyllä sulla on niin upea poika, että syystäkin saat olla ylpeä. Hänellä on niin selvät sävelet elämästään, että se on harvinaista näillä tämän päivän nuorilla. Mutta hänellä saattaa todella olla, että lääkäri jo ehdottaakin hänelle vapautusta terveydentilasta johtuen armeijasta, ilman että sitä itse tarvitsee edes pyytää. Nuo kasarmitkin kun ovat sellaisia homeviljelmiä monessa paikassa. Ja niistä rastoistakin pitäisi siellä luopua....
    Keleistä olen todella nauttinut, mutta kunnossa en ole ollut. Siitä juhannuksesta asti on ollut yskä aivan mahdoton. Maanantaina todettiin jälleen poskiontelontulehdus ja nyt on kortisonia tablettina, hengitettävänä ja nenään tiputtetavana. Toivottavasti tämä nyt jo loppuisi! Ihanaa loppuviikkoa, me kuunnellaan sotilasvalaa jälleen huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toivottavasti sä nyt tokenisit ja loppuis tuo jatkuva sairastelu!!!

      Meillä esikoinen on kyllä aina ollut harkitseva järkityyppi ja se näyttää vaan lisääntyvän iän myötä. Ei haittaa ;-)

      Mitä armeijaan ja sisäilmaongelmiin tulee, niin uskon ja luulen, että juuri sillä perusteella esikoisen on vaan pakko hakea vapautusta. Se ei tule kestämään kasarmien ilmaa ja sitten kun vielä reagoi luonnonhomeisiin, on marssit ja leiritkin tiettynä vuodenaikana mahdottomuuksia. Mutta katotaan.

      Mun täytyy ehkä huomenna piristykseksi laittaa tuo setti kaulaan ja korviin. Ostin just kirpparilta täydellisen hipahtavan mekonkin niiden kans (tai siis olin ostanut just ennen kun tulin kotiin ja avasin paketin).

      Poista
  6. Vähän näyttäis siltä, että tuo poika ei edes halua armeijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se taida haluta eikä sen terveys kyllä kestäisikään kasarmien huonoa ilmaa. Ja sitten on vielä luonnonhomeet ulkona leireillä ja sillai.

      Poista
  7. Hieno korvis/kaulakoruyhdistelmä ihan vahingossa :)
    Ja mie oon kans päässy sen mykemmän lapsen kans jutteleen tässä kesän aikana - ei niinkään saunassa, se haluaa saunoa nykyisin yksin, mutta illalla nukkumaanmennessä saunakamarissa ja kahdenkeskisillä kävelyillä. Sehän puhuu paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin ihanaa, kun välit normalisoituu ja voi taas olla se kuunteleva ja huolehtiva äiti <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana