Sivut


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Vieraalla maalla kaukana

Oi voi, mistähän minä aloittaisin?

Olin pari yötä veljeni luona, viime yön ystävän kanssa hotellissa ja yksi yö on vielä jäljellä. Olen nauttinut joka hetkestä! Keskiviikkona kun saavuin, ehdimme illastaa veljeni kanssa ja sitten jo lähdimmekin Tavastialle katsomaan Juliet Jonesin Sydämen loppuunmyytyä keikkaa. Olin 80-90 -lukujen taitteessa kovasti innostunut heidän reippaasta suomirokista ja kävin lukuisat keikat. Oli kyllä varsin nostalginen puolitoistatuntinen. Ja Tavastia... miten monta keikkaa siellä olen aikoinaan nähnyt. Oli tuttu ja kotoisa olo ensi hetkestä lähtien. Ne poppipoliisit, eturivin joraajat ja vielä wannabe -muusikot. Kaikki vähän ikääntyneinä. Oi voi. Suurkiitos varhennetusta aloitusajasta: keikka alkoi kymmeneltä ja olimme puolilta öin jo takaisin veljeni luona. Mikä ihana parannus entiseen. Ei vanha jaksaisi muuten.


Kuvituskuva.
Kuvan jänis ei liity tapaukseen millään lailla.


Torstain oli pitkä ja jännittävä päivä. Olimme sopineet lounastapaamisen Puskissan kanssa. Hän sai kunnian olla ensimmäinen blogiystävä jonka näin naamatusten, ja tapahtui juuri se, mitä olin uumoillutkin. Tuntui, kuin olisimme olleet vanhoja tuttuja. Ei jännittänyt, juttua riitti, oli paljon yhteistä ja helppo olla. Aivan mainio tapaaminen, josta jatkoin sitten Kallion kirjastoon tervehtimään entistä kollegaa ja esikoisen kummitätiä. Sain kierroksen talossa ja näin entisiä kollegoita sekä monta uutta naamaa. Henki oli edelleen olemassa, se Kallion henki. Loppupäivän risteilimme samoilla kulmilla kahvilla ja sitten oluella ja siiderillä. Kun ystävä on tuttu ja rakas, voi jatkaa siitä mihin viisi vuotta sitten on jäänyt, eikä kymmenen  tuntia tunnu missään.

Paljon on muuttunut, mutta paljon on vielä tuttuakin. Se, mitä etukäteen pelkäsin, on osoittautunut turhaksi huoleksi. En minä ole niin maalainen, etten osaisi, pärjäisi, sopeutuisi. Selkäytimestä tulevat tietyt asiat, vanha palautuu mieleen aivan tuosta noin vaan. Hyppäys 13 vuoden takaiseen on ollut sekä nostalginen että helppo. Yllättävän helppo. Mutta paljon tunteita ja tuntemuksia vilisee kyllä päässä. Tätä täytyy ehkä purkaa ja palastella vielä muutamaan otteeseen.

***

Vielä tänään kohti uusia seikkailuja!

14 kommenttia:

  1. .....on kumpu kivinen.
    Kuulostaa kovasti mukavalta. Just sellaiselta, jota pitää kotiin palatessa vielä makustella moneen otteeseen; monenlaisia fiiliksiä.
    Seikkailu jatkukoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailu tosiaan jatkuu, on ihanaa, kun on vielä iltapäivä ja ilta aikaa. On kyllä lystiä!

      Mainiota pääsiäistä sullekin!

      Poista
  2. No nyt täytyy sanoa, että kertaakaan en Tavastialla (muistaakseni) oo ollu, vaikka Helsingissä asuin... mutta miehän en ole koskaan oikein viihtyny massatapahtumissa. Oon iloinen sun puolesta, että sun kovasti odotettu reissu on menny niin kuin pitikin!

    Mie tapasin tänään hirveän suuren ja hirveän vihaisen kanin. Aattelin, että tämä pitää kertoa sulle :) en oo ees tienny, että kanit voi murista! Ja miten semmonen iso löllykkä voi olla niin nopea ja vahva... Sain houkuteltua sen väliseinän taakse, että pysytin antaan sille pellettejä ja lisäämään vettä sen kuppiin, mutta sieltä väliseinän alta (oli pieni rako) se yritti purra mun kenkää joka oli jalassa ja seinän pönkkänä ja rähisi ihan hirveästi. Pelottava jänis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin pesunketstävä rokkimimmi, joten oli kyllä itsestään selvää, että Tavastia kuului repertuaariin ;-)

      Voi kauhistus, kärttyinen pääsiäispupu... Mutta puput toisaan kuulemma osaa murista, mä vaan en oo koskaan kuullu. Ehkä ihan hyvä niin?

      Poista
    2. Eikä tehdän kanit varmaan purekaan :) mua hirvitti kun se yks eläintenhoitaja kuvaili, miten se puree niillä talttahampaillaan, ei rouskase vain kerran vaan tekee niinkuin nyt jyrsijä jyrsii...

      Poista
    3. Öööh... niin se hoitaja puhui siitä kanista siis...

      Poista
    4. Meidän toinen pupuista puri mua pylllyyn ennen leikkausta kerran. Taisin kuvata sen blogiinkin ;-)

      Poista
    5. On ne eläintenhoitajat pelottava kun ne rouskaisee niillä talttahampaillaan ... hih!

      Poista
  3. Nämä reissut "menneesseen aikaan" ovat useimmiten paljon antoisempia kuin varsinaiset lomareissut. Ainakin mun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pää on ainakin ihan pyörällä, joten on tää antoisaa, on on on!

      Poista
  4. Ihanaa lukea tämmöistä!
    -a

    VastaaPoista
  5. Minustakin oli varsin rattoisa tapaaminen, olisi mennyt helposti kauemminkin sun kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tavataan vielä, kuule. Olen siitä ihan varma!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana