Sivut


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Hiljaiseloa

Minä saatan nyt olla muutaman päivän säästöliekillä ja minimipäivityksillä. Sen verran vetää asiat hiljaiseksi ja vakavaksi. Mitään sen kummempaa ei ole sattunut, vain tätä sairastelua, altistusepäilyä kuopuksella ja siitä johtuvaa pähkäilyä lapsen isän kanssa. Kuopus on nyt hänen hoivissa maanantaihin saakka.





Niin, ja hampaiden puremista yhteen öisin näemmä.


Eilen viiniä töiden jälkeen.
Viikonlopun kunniaksi.
Rentoutukseksi.


Esikoinen, joka on jo huomattavasti paremmassa kunnossa, lähtee myös ensin mummille ja sitten kaverilleen. Tapaan ystäviäni, olen yksin. Luen, nukun, rentoudun. Ulkoilenkin, mikäli ilmat yhtään ovat suotuisat.

Olemme seuraavat kaksi viikkoa kahdestaan kotosalla kuopuksen kanssa. Pyysin häntä tekemään listaa suosikkiruoista, myös niistä eineksistä ja lupasin katsoa, montako toiveistaan toteutan näiden päivien aikana. Lista oli kauhea, mutta poika tuskin kuolee jos saa hetkellisesti jotain muuta kuin kotiruokaa. Innoissaan hän ainakin oli!


16 kommenttia:

  1. Välillä tekee itsekin mieli mennä sohvan alle. Korvat laahavatkin jo maata.

    On se söpö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo kuva valikoitui just sen takia, että omakin olo on juuri tuollainen ;-)

      Poista
  2. Kyllä sitä välillä saa hiljentää ihan muuten vainkin. Olis se kamalaa, jos purkukanavaksi tarkoitettu blogi oliskin vain yksi stressaava velvollisuus muiden lisäksi!
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna. Onhan se totta, että kun on tähän hommaan lähtenyt, niin jonkinnäköinen rutiini ja rituaali tästä on tullut. Niin kuin mulla se, että kirjoitan joka päivä. Kai se on ihan omassa päässä se kahle, mutta voisi kai siitä tosiaan irrottaakin.

      Sitten taas toisessa vaakakupissa on se, miten paljon tästä saa. Empatiaa, tukea, yhteisöllisyyttä, hyviä nauruja teidän kanssa.

      Poista
  3. Oikein mukavaa ja rauhallista viikonloppua sinulle! Toivotaan ensi viikosta valoisampaa sinulle ja terveempää lapsille!
    Mutta seuraavat kaksi viikkoa kaksin kuopuksen kanssa. Ei tule sinulta hyviä heittoja puuttumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He niitähän mä voin teille tänne kirjoittaa jos muuten on jutut vähissä, kiitti ideasta, Sari!

      Mukavaa viikonloppua sinnekin.

      Poista
  4. Voimia! Ja rentouttavaa viikonloppua!

    Pupu on suloinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se näyttää vähän apealta tuolla sohvan alla, sekin ;-)

      Mukavaa viikonloppua sullekin Sirpa!

      Poista
  5. On se suloinen, vaikkakin kovin apea. Vähän niinkuin sinäkin.
    KOitahan relata viikonloppuna ja työntää murheet johonkin taakse. Kokonaan ne ei poistu, tiedän, mutta koeta siirtää edes hetkeksi syrjään. Iso hali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää rauhaiselo, lukeminen ja velttoilu tuntuu auttavan ;-)

      Ihanaa viikonloppua sinnekin,
      ja kiitti Helmi, taas!

      Poista
  6. Jaksamista rakas Marjaana äläkä stressaa töistä äläkä blogin pitämisestä, kyllä me täällä ollaan vaikka pitäis taukoa koska ei sitä tartte joka päivä kirjoittaa.

    Koitan ehtiä myös sinne toisaalle joka on jäänyt taas retuperälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paimen, koitan olla stressaamatta.

      Mainioita viikonloppua sulle!

      Poista
  7. Ei ole pakko kirjoittaa joka päivä Marjaana rakas <3 - niinkuin muutkin sanoi - täällä me ollaan, ei me kadota mihinkään :D Täällä me odotellaan, ja toivotaan, että olet rentoutunut ja saanut asioita järjestykseen, niin pään sisä- kuin ulkopuolellakin.

    Elämällä on pas...mainen tapa tiputtaa välillä maan pinnalle, just kun luulit, että asiat vois vielä joskus olla paremmin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Pöllö, nyt on just sellainen pas...mainen hetki, ikävä kyllä. Ja se totisesti vetää apeaksi.

      Ja kiitos, ihana<3

      Poista
    2. Mulla elämä pienesti muistutti siitä, että ei, se ookaan niin kivaa kun luulit, mutta sitten kun olin purkanut sen ulos ja miettinyt asiaa; miettinyt että hei, jos mä pystyn laskemaan kajakilla koskesta (en nyt mistään isosta, mutta mulle sopivasta), niin hitto soikoon, ei tästäkään selviäminen oo mulle mikään iso juttu.
      Olin sitä pelännyt etukäteen - ihan niin kuin niitä koskiakin - mutta selvisin silti, ihanien vieraiden ihmisten avulla! Selvisin ja tässä taas oon, vaikka tuntui, että kaikki alkaa taas alusta; että mä oon taas siellä kosken päällä ja mun pitää lähteä laskemaan sitä. Mutta eipä käynytkään niin, vaan sain jatkaa kosken alapuolelta eteenpäin tasaista virtaa.

      Säkin selviät - virta tasaantuu tasaantuu taas <3 <3 <3

      Poista
    3. Ihanaa, jos sulle kävi noin, oikeesti! Ihan mahtavaa.

      Mä toivon kans, että täältä noustaan ja entistä ehompana jatketaan porskuttamista. Sen verran isoja vaan on nää jutut, että ihan helposti ja nopeasti se ei käy. Mutta olen nyt jo opppinut taas jotain tässä prosessin aikana, ja sehän ei koskaan mee hukkaan, oppi. Itsestä ja omista tunteista, siitä miten reagoi jne...

      Ja kiitos Pöllö, oot kyllä super <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana