Sivut


lauantai 18. lokakuuta 2014

Halavasepikkä ja kuukkeli

Ja taas on loma!

Kävin tosiaan tekemässä torstaina iltavuoron ja päädyin lomailemaan vielä eilisenkin sen jälkeen. Ja viikonloppukin on vailla aktiviteetteja, mitä nyt lenkillä käyn ja lueskelen. Esikoinen meni kaverilleen kahdeksi yöksi ja kuopus tulee kotiin myöskin sunnuntaina. Ensin ehdotin isälleen, että voisi tulla ehkä jo aiemmasta ajatuksesta poiketen tänään iltapäivällä, jotta pääsisimme orientoitumaan koulun alkamiseen - ja johan tuo on reissussa ollutkin. Sitten kun matka-asia lopullisesti selvisi, päätin, että minun joustoni on todellakin joustettu, ja vedin tarjoukseni pois. Tästä ei lapsi kärsi, koska näin oli alunperin suunniteltukin. Ja minä taasen voin nautiskella vielä Ihan Omasta Rauhasta koko tämän päivän, vaikkapa vähän ennakkoon sitä pitkää joululomaa ajatellen. Sellainen positiivinen asia vielä tuohon liittyen, että yleensä nämä ärsyyntymiset ja turhautumiset ovat minulla tulleet uniin ja pitäneet hereilläkin. Ei nyt. Aivan mainiota!





Muutakin mainiota elämässä on juuri nyt. Ihanat ihmiset ilahduttavat oikein monikossa. Kollega sai itkemään ja hymyilemään yhtä aikaa, kun löysin töihin mennessäni kaapistani ihanan paketin - kuva yllä. Juuri olin aamulla miettinyt, että jäi se kynttilä kuitenkin hankkimatta kun tulin ostaneeksi ne lukiokirjat. Siirtyi siis seuraavaan, lapsilisä-lappuun, koska ei elintärkeä kuitenkaan ollut. Miten voi pienet lämpimät ajatukset ja teot ilahduttaanäin paljon. Kyllä minun kelpaa!


***


Jenkkitutkija on keksinyt uhanalaisten eläinten ongelmaan jollei ratkaisua niin ainakin apua: annetaan söpöt nimet, niin ihmiset suojelevat eläimiä mielellään. Myös isänmaallinen nimi käy. Marjaanan Majan nimitoimikunta innostui ideasta ihan vallan suunnattomasti. Katsotaanpa! Kuka nyt haluaa suojella kiljuhanhea? Muutetaan se vaikka Lapinhanheksi niin johan helpottaa!

Kuukkelin nimi on vaihdetettava pikimmiten, se kuulostaa epämääräiseltä teltassa asuvalta örisevältä metsien mieheltä. Ehdotan tilalle punasiipisöpöläistä.

Naali saa aikaan - hmmm - vähän alapäätyylisiä mielikuvia, olkoon mieluummin vaikka valkoturkkikettu. Lisätään johonkin kohtaan pörrö, mikäli tämäkaan ei auta.

Muuttohaukka saa taatusti ainakin perussuomalaisissa aikaan jonkinasteisen alitajuisen torjuntareaktion. Muuttakaamme se ylväästi Suomen haukaksi!

Ahma -> pikikuono

Jouhisorsa -> sorjakaulasorsa

Halavasepikkä (anteeksi mikä?) -> kultakuoriainen

Saimaannorppa pitäköön nimensä, sen pr-kampanja on sen verran onnistunut.

12 kommenttia:

  1. Heh, kyllähän sitä kaikenlaista voi yrittää :) kultakuoriainen taitaa olla kyllä varattu nimi, mutta tähän hätään en kyllä keksi mitään ehdottaa sen sijaan. Ainakaan, mikä kuvais ko. kuoriaista.

    Ihana työkaveri sulla!

    Mutta aika kamalaa, miten lyhyt tuo syyslomakin oli. Mejän lapsetkin haetaan huomenna puolimatkasta, jonne sisko ne tuo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on koko viikon lomaa ja ollaan varsin virkistyneitä - siis esikoisen kanssa ainakin. Katsotaan huomenna mikä on kuopuksen kunto.

      Mäkään en keksinyt äkkiseltään halavasepikälle ihan omaa nimeä. Kattelin wikipediasta tietoa tuosta otuksesta ja joku onneton on tutkinut sekä haapa- että halavasepikän uroksen genitaaleja. Voi ihme!

      Poista
    2. Siinä on saanu olla vahva suurennuslasi :D

      Poista
    3. Ja jonkinverran oikeaa asialle omistautumista ;-)

      Poista
  2. Huippu työkaveri sinulla! Tuollaiset yllätykset ovat maailman parhaita. Mukavaa lauantaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samaa mieltä - ihan mahtava tyyppi. Itkuhan siinä tuli.

      Täytyy tulla kurkkimaan mitä sulle kuuluu!

      Poista
  3. Kiitos vierailusta ja kommentista <3

    Me katsottiin AM:n kanssa eilen Vain Elämää ja Hintelän päivää ja oltiin molemmat aivan myytyjä! Tuo Hintelä on jäänyt meille sun Kuopukselta eikä enää muuta nimeä sille muistetakaan :D

    Ja eilinen Hintelän päivä muutti täysin käsitystä koko miehestä - aivan loistava tyyppi, joka on jollain lailla onnistunut säilyttämään lapsenomaisen uteliaisuuden elämään eikä turhaan tullut valituksi Suomen positiivisimmaksi suomalaiseksi viime vuonna.
    Voi kun saisin siitä hitusen itselleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hintelä... hitsi, mä en edes enää muistanut, mutta nyt muistan ;-) Kiitos!

      Mä olen samaa mieltä ko. miehestä. Ihanan positiivinen ja suloisen oloinen tyyppi. Se ilme, kun se kuunteli toisten laulajien puhetta itsestään tai biisistään, odottaen, kun ei vielä tiennyt mistä kappaleesta oli kyse. Ihanan innostunut, vähän niin kuin lapsi joka odottaa joulupukkia.

      Poista
    2. Voi - meillä ei tosiaan enää muuta nimeä hälle muistetakaan kuin Hintelä :D

      Poista
    3. Jotenkin aivan ihanaa ja liikuttavaa, että nää kuopuksen jutut jää elämään jossain. Sillä on kyllä sana hallussa. Oi, se tulee huomenna kotiin, on jo melkein ikävä!

      Poista
  4. Aivan ihana postaus kaikin puolin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Mäkin kävin kattomassa söpöä puudelia sun puolella mutta taas kommentointi tökkii.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana