Sivut

maanantai 18. elokuuta 2014

Jaloissa tuntuu, että on käyty...

Ei Korkeasaaressa vaan Ähtärin eläinpuistossa. Nyt ei millään voi välttää kuvapläjäystä, ei vaan voi. Reissu oli aivan mainio, sää suosi ja seura oli hyvää. Lähdimme siis matkaan luonto ry:mme ideasta mutta niin, että kaikki mukaan haluavat mukaan myös pääsivät, jäsenkorttia ei kyselty. Reilusti yli puoli bussillista eri ikäistä porukkaa starttasi siis aamuyhdeksältä kohti Ähtäriä. Päivä oli pitkä mutta leppoisa, aikataulu sopivan väljä ja kotikonnuille palasimme vähän neljän jälkeen. Meidän perheestä mukaan lähdimme siis minä ja kuopus, minä matkanjohtajana. Jossain vaiheessa selvisi, että bussikuskimme ei halua käyttää ilmaisetuaan ja tulla katsomaan eläimiä, joten vaihdoimme kuopuksen matkanjohtajaksi ja minut "bussikuskiksi", joten meidän reissumme tuli erinomaisen halvaksi. Ja hyvä niin, pieni akuutti likviditeettikriisi taas. Samasta syystä olimme ottaneet omat eväät mukaan ja nautiskelimme ne nuotiopaikalla. Minä lämmitin trangiassa couscoussalaattia ja kuopukselle hampurilaisen. Tuoretta seuraksi ja jäätelö/kahvi sitten paikan päältä ostettuna jälkkäriksi. Oiva vaihtoehto.


Mainiot matkaseuralaiseni!


Ostettua tuli myös matkamuisto, tuo kuvassa lippalakin alla näkyvä luppakorvakani. Kuopus sijoitti siihen omia rahojaan. Esikoinenkin jo aikanaan tykkäsi kerätä muistona matkoiltamme unikavereita ja sama näyttää toistuvan. Veli Kani valittiin heti ensitöiksi sisälle päästyämme (asiat tärkeysjärjestykseen!) ja kulki mukanamme koko reitin ja reissun. Minä joskus ahdistun eläintarhoissa mutta tuolla en onneksi ahdistunut. Sen verran isot ja virikkeelliset näyttivät kaikkien eläinten "kodit" olevan. 




Kaikista hauskimpia taisivat meidän molempien mielestä olla karusellissa viihtyvät karhut, joista toinen (kuvassa oikealla ylhäällä) osasi jopa potkia koivellaan itselleen lisää vauhtia. Välillä se istui kalliolle meitä vastapäätä, nappasi kiinni jalkapohjistaan ja keinutteli siinä tuijottaen meitä yhtä kiinnostuneena meistä kuin me siitä. Tai ainakin siltä se vaikutti. Mikä veijari! Kuopus kyllä innostui pöllöistäkin: niiden "konemaisesti" melkein akselinsa ympäri kääntyilevät päät kirvottivat päivän parhaat naurut. 



Harvinainen
kaksipyrstöinen pöllölaji



Minun huumorintajuuni taas iskivät ne lukuisat Henkilökunta -kyltit (alakuvassa oikealla ylhäällä), joita meinasimme aina lähteä oikeiden sijaan seuraamaan. Onneksi me sitten yksi sitä lajia ilmeisesti nähtiinkin ja saatiin ikuistettua noiden ruohikossa piileskelevien valkohäntäkauriiden kanssa. Alaoikealla huuhkaja koittaa maastoutua - ja aika hyvällä menestyksellä, sanoisin!






Eläinpuistossa oli myös kotieläinpiha ja sopivasti muitakin aktiviteetteja lapsille. Minun lapseni tosin oli pettynyt, kun ei onnistunut loikkaamaan yhtä pitkälle kuin jänis. Mutta joka tapauksessa voin suositella paikkaa kaikille, jotka lähistölle sattuvat. 







***


Oli siellä yksi tyytymätönkin otus.


Tähän ei voi olla mielessään lisäämättä puhekuplaa:
Voi v*ttu, päästäkää mut ulos täältä!!!
(Huomatkaa tuo "sormi" joka kurkottaa lasin takaa ulos.)



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

14 kommenttia:

  1. Onpas teillä ollut hauska reissu siellä Ähtärissä. Nuo kuvat ovat kyllä tosi ihania. Karhut ja varsinkin tuo sammakko....hienoa, että sait olla "bussikuski", ettei matka aiheuttanut lisäkriisiä likviditeettiin. Mutta kyllä varmasti tuntuu jaloissa. Me puolestamme kaadoimme mökin pihalta lauantaina 4 puuta, joita sitten pilkottiin eilinen päivä ja mä kärräsin niitä lähelle liiteriä. Mulla on takareidet täynnä sellaisia lihaksenpaikkoja, joiden olemassaolosta en ennen tiennytkään.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikkoa sinnekin!

      Varmaan on myös kädet kovilla reisien lisäksi, kun puutöitä tekee, ainakin mun muistini mukaan ;-) Meiän päivä ja reissu oli kyllä mainio, ja nyt taas on hyvä laskeutua arkeen. Paitsi että mulla on vielä tääkin päivä ylityövapaata, joten saan ottaa ihan rauhallisesti itsekseni kotona siihen saakka jun haen kuopuksen iltapäiväkerhosta. Ihanaa!

      Poista
  2. Otsikoksi olis sopinu myös "Päivä bussikuskina" :D
    Mie hiljaa mielessäni toivoinkin, että kuvia tulis! Ihania karhuja karusellissa :) Mukavaa, että niillä on jotain hauskaakin siellä, ettei tartte vaan olla möllöttää. Karhu kyllä keksii puuhaa, kun sille antaa välineitä, viisas elukka on se. Me ei nähty niitä kun käytiin talviuniaikana. Tie Saarijärveltä Ähtäriin ei ollu vaan paras mahdollinen talvitie...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä bussikuskina - todellakin. Tosin jos olisin oikeasti ajanut sitä bussia, olisi osallistujamäärä varmasti vähintääkin puolittunut ;-)

      Mainio oli reissu ja karhut suloisia veijareita. Niillä oli jos jotakin kiipeily- ja muuta aktiviteettia, uimassakin toinen kävi ja kuikki meitä altaan reunalta. Näyttivät viihtyvän (ovat tietty myös tottuneet). Kuvia oli liki sata, joista sitten seuloin. Koneelle toki tallensin muutkin, oiva päivä!

      Poista
  3. Ähtärin eläinpuisto on mainio mesta ja ei ole niin kovin montaa vuotta kun siellä viimeksi poikkesin. Heti alkuun oli pakko klikata kuva suuremmaksi ja tsekata että oletteko te ottaneet toisen kaneista reissuun mukaan, se kun näytti niin eläväiseltä!

    Henkilökunta omassa aitauksessaan...hmm...hyvä idea! "Tämän lajin naaraita tavataan...." :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, "naaraat saattavat toisinaan olla ärhäköitä, joten älä työnnä sormia aidan läpi. Urokset taas syövät mitä vaan, joten sama pätee heihinkin."

      Me kyllä nautittiin olostamme ja eläväisen näköinen Veli Kani on jo kotiutunut meille hyvin!

      Poista
  4. Kontio karusellissa! Ihan paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa kun en ehtinyt ottaa videota siitä. Se ihan oikeaoppisesti teputti jalalla vauhtia itseen. Hupaisa näky!

      Poista
  5. Symppis sammakko! Etkö vetäissyt mikkiin yhtään reipasta yhteislaulua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vähän körmy ;-)

      Juuen, heti aluksi kerroin, että puhun vähän (mikkiin) ja laulan vielä vähemmän. Paluumatkalla tosin soi päässä se Huomenna mennään Korkeasaareen, kun jaloissa tosiaan tuntui että on käyty, mutta ei tullut mieleenkään kajauttaa sitä ilmoille!

      Poista
  6. Kertakaikkisen mukavaa! Ähtärin eläinpuistossa tuli käytyä joskus vuonna viisi, kun tytöt olivat pieniä. Mikä estäisi sinne menemästä aikuisenakin. Nyt hipsin lukemaan muita postauksiasi, näytti oelvan mielenkiintoisia! Nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos!

      Ähtäriä voi kyllä suositella ikään katsomatta. Meilläkin oli bussissa laidasta laitaan. Ja sähän voit ottaa lapsenlapset rekvisiitaksi jos et muuten kehtaa!

      Poista
  7. Voi apua tuota sammakkoa. Kuvateksti osui kuin nenä päähän. :-D

    Mutta vakavasti ottaen, minuakin ahdistaa usein eläintarhassa. Tulee mietittyä, ovatko eläintarhat vain osoitus ihmisen äärimmäisestä itsekkyydestä, kun eläimet valjastetaan yleisökäyttöön. Vaikka on kai eläintarhoissa on paljon hyvääkin?

    Ihana karuselli-nalle. ♥ Tuota pitää melkein lähteä katsomaan paikan päälle. *lähtee katsomaan kartasta, missä on Ähtäri. *

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on aika pitkä matka Ähtäriin, mutta ehkä se olis sen arvoista. Tai sitten ei... se ahdistus... Tuolla oli ilvesasiantuntija joka kertoi yhden ilveksen pelastetun luonnosta vuonna 2003 kun oli kuolemassa kapiin. Hmm, 11 vuotta eläinpuistoelämää? En oikein osaa sanoa olisiko luonnonvalinta olllut armollisempi vai tämä nykyinen parempi vaihtoehto. Yritän olla pohdiskelematta liikaa, lapset kun kuitenkin aina ovat nauttineet ja tuleehan tuossa kymmenien bilsantuntien edestä tietoa ja kokemusta, väitän.

      Tuo konna oli kyllä ihan huippu. En tiedä huomasitko, mutta sen oikea jalka oli ojossa kulman lasia vasten ja se oli melkein spagaatissa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana