Sivut


tiistai 5. elokuuta 2014

Ei vanha jaksa...

...eikä ymmärrä!

Minä jotenkin hämmennyin Hesarin jutusta Maarit Sulopuiston ansiosta isättömät voivat saada isän. Minä en ymmärrä miten paperilla oleva isä on niin tärkeä? Tuossa jutussa vakuutettiin, että raha (=perintö) ei ole se, mikä ratkaisee. Mitä lisäarvoa tilanteeseen tuo kelvottoman isän saaminen kuolemansa jälkeen lailliseksi isäksi?  En käsitä, miten laillinen oikeus tai legitiimi suhde isään tekisi siitä yhtään sen paremman, jos isä ei lastaan tapaa. Enkä varsinkaan nykypäivänä, kun yksinhuoltajuutta taikka isättömyyttäkään ei enää pidetä niin hirveän paheksuttavana kuin ennen. Mutta minä katsonkin tätä asiaa luonnollisesti vähän eri kannalta. Olen ihan tieten tahtoen tehnyt isättömän lapsen. Lapsen, jonka isyyttä ei ole vahvistetty, vaan lastenvalvojalla laitettiin rasti ruutuun "en halua isyyden selvitystä". Meidän tapauksemme on päinvastainen, se, että esikoisen "siemenisä" on todellakin vain "siemenisä", ei papereissa oleva laillinen isä, ei tee häntä näkymättömäksi tai olemattomaksi meille.



"Aamupalanne, herra!"



No niin, se isätön raukka taas sai minut niin onnelliseksi. Olimme syömässä kalakasviscurryä syntymäpäivänäni, ja esikoinen ojensi lautaseltaan lötkön minimaissin minulle ja sanoi: "Ole hyvä, saat lahjan". Totesin lakoonisesti, että "sepäs  tuli sopivasti, tänään onkin mun synttärit". En ole koskaan nähnyt kikherneen sinkoutuvan niin lujaa kuin silloin. Esikoinen repesi aivan täysin. Ruoan jälkeen se tuli huoneestaan roikottaen salmiakkipussia ja ehdotti, että syödään puoliksi jälkiruokana synttärien kunniaksi. Ihana poika!


***


Syntymäpäivää juhlitiin siis oikein kuin festivaaleja ikään. Ennen ja jälkeen oikean päivän, mutta nyt se on loppu ja eletään jo arkea kotona. Ei vanha meinaa jaksaa...





Juuri parahiksi ehti tämä yksi krassi aueta syntymäpäivieni kunniaksi. 

14 kommenttia:

  1. Mulle tuli mieleen jutun ensimmäisen sivun...otsikon luettuani vain se, että perintöhän siinä vain on haussa.
    Naisellahan oli isä! Tuo isä vain ei ollut tunnustanut häntä, mutta ollut isä koko elämän.
    Kaikkea ei aina tarvitse penkoa, elämä tuskin helpottuu isätodistuksen saamisesta ellei ole kyseessä adoptoitu lapsi tmv. Toisaalta mistä minä mitään tietäisin.

    Sun kirjoitettama lappu näyttää kuin se olisi kirjoitettu oikealla kädellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko, että mun käsiala on niin huono että näyttää kuin olisin kirjoittanut huonommalla kädelläni ;-) Esikoiselle kin kirjoitan, koitan vähän "siistiä" harakanvarpaitani ettei se närpytä, eli saattaa siksi näyttää kummalta. Paremmalla kädellä se silti on kirjoitettu. Tai siis parhaalla. Vasemmalla...

      Juu, munkaan ymmärrys ei tuohon riittänyt, mutta ehkä siitä tosiaan jonkun lisäarvon saa, jos saa paperin asiasta, tiedä häntä!

      Poista
    2. Hah! :] Noup, vaan monesti vasurien teksti kaartaa hiukan vasemmalle. Sun on siistä käsiala ja näyttää kuin olisi oikeakätinen kirjuuttanut.
      Mä kirjoitin eilen kortin autossa vasemmalla eli sillä millä yleensäkin kirjoitan mitään. Ekat sanat näytti ekaluokkalaisen käsialalta, vaikka yleensä teksti on siistiä. Loppua kohti parantui. Riippuu paljon vireystilasta millainen käsiala mulla on. Olen lueskellut yhtä käsialaopusta, vissiin siksi kiinnittyy huomio ihmisten käsialoihin.

      Poista
    3. Mun isä kirjoitti/kirjoittaa sillai, että se kenottaa ihan kauheasti vasemmalle ja se on oikeakätinen. Sanotaanko siinä sun opuksessa - mikä se muuten on? - että kun teksti on vinossa vasemmalle, ihminen on introvertti ja välttelee ihmisiä ;-)

      Mullakin käsiala vaihtelee tilanteen ja sen mukaan kenelle kirjoitan. Lapsille koitan selvemmin, kuopukselle varsinkin, mutta muuten on aika sellaista soljuvaa sotkua. Tarvii enää niin vähän kirjoittaa käsin!

      Poista
  2. Myöhästyneet onnittelut! Se on hauska, miten lasten on vaikea muistaa oman äitinsä syntymäpäivää, mutta annas olla jos äiti unohtaisi heidät.....vaikka ei se muistaminen aikuisena enää ole niin tärkeää.
    Lomaltapaluu sujui oikein joutuisasti ja mukavasti. Illalla meinasi kyllä ahdistaa, kun huomasi, miten vähän onkaan aikaa kaikkeen mitä pitäisi tehdä. Mutta kyllä tämä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi se aika... sitä on paljon vähemmän töiden alkamisen jälkeen. Mulla sentään jatkuu lyhennetty työaika ja ylityötuntejakin on sen verran kesältä jälkellä että taidan ottaa alkusyksyn tosi iisisti. Saa kuopuskin taas pehmeän laskun kouluun.

      Kiitos, eihän näitä aikuisten syntymäpäiviä enää juhlitakaan, jollei ole tasavuosia. Niihin on hetki vielä matkaa ;-)

      Poista
  3. Minen ymmärrä noita veivauksia mutta kait se on jokaisen asia minkä perään haikailee mutta tuo tuntuu melko turhanpäiväiseltä touhulta.

    Myöhästyneet onnittelut, iso hali ja paljon märkiä pusuja (niille huulille joita mä en saa ajatella ja taas mä ajattelen ja sit mä ajattelen yön ja ...kirottu olkoon se joka keksi valokuvat ;D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syytetään vaikkapa ranskalaista miestä nimeltä Nicéphore Niépce tästä keksinnöstä!

      Pusuja sinnekin, silti, vaikka yöt muutenkin ovat kuumia ;-)

      Poista
  4. Myöhästyneet synttärionnittelut :)

    VastaaPoista
  5. Mie luin tuon jutun Keski-Suomessa oikein paperilehdestä (en edes kokeillut, saako jo lukea maksullisia, että voin sitten seuraavan kiinnostavan linkin avata:)) ja minustakin se tuntui vähän hölmön hommalta. Mutta perinnönjaostahan se lähti sekin, vaikkei perintö ollut kummoinen. Virallisella lapsella hupeni perintö oikeudenkäyntikuluihin; oliko se sitten reilua? Perintöasiathan ne on niitä, jotka saa perillisiin ja sisaruksiin eloa, vaikka ne ei olis pitäneet mitään yhteyksiä. Niin kävi miehenkin suhteelle siskopuoleensa. Joka ei muuten rahojen saamisen jälkeen oo enää antanu kuulua itestään mitään.

    En edelleenkään ymmärrä, mikä siinä "omaa verta" -jutussa on niin ihmeellistä. Ihmiskunnalla on joka yksilössä lähes sataprosenttisesti samat geenit (kun ei ne eroa simpanssistakaan kuin muutaman hassun prosentin) joten miksi niitä isiä ja äitejä pitää jahdata. Tulee vaan turhaan loukatuksi, kun isä ei haluakaan kuulla mitään jälkikasvustaan - kuten niissä lehtiartikkelin ohessa olevissa klipeissäkin luki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tää on mullekin ihan totaalisesti hepreaa tää biologian korostus, kuten on aiemminkin todettu. Mikä siinä on niin tärkeää ja ihmeellistä? J

      Ja perinnöistähän suomalaiset jaksaa tapella hamaan tappiin asti, vaikkei isoista rahoista olisikaan kyse. En ymmärrä, en!

      Poista
  6. Marjaana , minä muistin nyt, että sinulla oli syntymäpäivä ( eestiksi sünnipäev ) PALJU õnne ! Ei ole itse päivystänyt suomen kielistä blogia kun kirjoittelen kahdessa kielessä muutenkin ja ei ole kesäll¨jaksanut pitää suomeksi blogiani ... mutta muistan katsella sinun kirjoituksia kuitenkin ... Ihana kesäkin on ollut ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nata, ja kiva kun käyt edelleen täällä!

      Ja totta, kesä oli ihana, lämmin ja tuntui siksi pitkältä. Myös tämä viikonloppu on ollut kaunis, mutta lehdissä kirjoitetaan, että tämä on viimeinen kesäinen viikonloppu tänä vuonna. Täytyy ottaa kaikki ilo irti!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana